Keskiviikon tunnilleni en ollut ehtinyt toivoa koulukisaratsuani eli Peraa, vaan suuntasin tunnille Hilanterin kanssa. Ratsukoita tunnilla oli seitsemän, ja treeniaiheina siirtymät käynnistä ja ravista pysähdyksiin, kääntäminen ulkoavuilla, hevosen suoristaminen ja mahdollisimman hyvien laukannostojen tekeminen.
Pysähdyksiä tehtiin käynnistä ja ravista keskihalkaisijalla. Pysähdyksen lisäksi tavoitteena oli saada hevonen myötäämään niskasta ennen kuin palattiin takaisin liikkeeseen. Hilanteri kulki vähän epämääräisesti mutkitellen eikä ollut ihan virkuimmillaan. Koska aktiivisuus puuttui, olivat pysähdyksetkin melkoisen valuvia eivätkä kovin napakoita. Sama ongelma vaivasi niin käynnissä kuin ravissa. Pysähdyksen jälkeen yritin houkutella Hilanteria myötäämään, mutta se jäi useimpina kertoina vain nojaamaan ohjaa vasten. Opettaja neuvoi peruuttamaan, jotta Hilanteri siirtäisi painoaan takajaloille ja yrittämään sitten uudelleen. Peruuttamisenkin kanssa saimme vähän neuvotella ennen kuin mitään tapahtui. Siinä onnistuminen tosin auttoi hieman, mutta onnistumiset niskasta myötäämisen kanssa jäivät aika puolitiehen. Ilmeisesti käteni jäi vetämään taakse, vaikka tarkoituksena oli pitää käsi paikoillaan tuntuman kanssa ja odottaa, että hevonen myötää. Ainoat onnistumisen kaltaiset hetket tapahtuivat silloin, kun pidin pohkeet kunnolla tuntumalla ja liikuttelin kuolainta hieman. Niinä kertoina Hilanteri tajusi, että yritän viestiä sille jotain ja tarjosi lopulta suunnilleen oikeaa asiaa.
Tämän tehtävän jälkeen siirryttiin tekemään käännöksiä pitkältä sivulta keskelle. Opettaja muistutti ottamaan sisäohjalla vain asetuksen eikä tekemään sillä mitään ylimääräistä. Ulkoavuilla taasen piti huolehtia kääntymisestä. Ensin tehtävää tultiin vain sekä käynnissä että ravissa. Sitten ravissa tehdyn käännöksen jälkeen nostettiin keskihalkaisijalta laukka ja laukattiin hetki ennen kuin siirryttiin takaisin raviin. En tiedä, mitä ihmettä tapahtui, mutta tästä alkoi tunnin hirvein osuus. Hilanterin miljoonat liikkuvat osat tekivät näyttävän paluun, ja niinpä ratsuni eteni mutkitellen noin kolmelle eri mutkalle taipuneena ja kruunasi kaiken kulkemalla niin epätasaisesti töksähdellen, että olin hätää kärsimässä. Kääntymisissä Hilanteri pääsi asettumaan ihan minne halusi ja kulman jälkeen mutkittelemaan oman mielensä mukaan. Sain nollailla tilannetta aika usein ilman, että se juurikaan auttoi. Opettajallekin murehdin, kuinka Hilanteri tuntui ihan oudolta. Opettaja arveli, että se on voinut viileämpien kelien aikana jäykistyä hieman ja protestoida siksi liikkumista oikeinpäin. Oli miten oli, mutta tehtävä ei oikeastaan onnistunut kertaakaan hyvin. Laukannostot olivat sangen takkuisia, ja laukka ei alkanut pyöriä kunnolla. Yritin ajatella omien apujen keventämistä, etten liian voimakkaalla pyynnöllä tyrkkäisi Hilanteria aina tekemään liikaa. Tämä auttoi ehkä piirun verran, mutta lopulta unohdin aina vartioida hevosen molempia puolia ja kykenin keskittymään vain toisen puolen hallintaan kerrallaan. Niinpä Hilanterilla oli aina tilaisuus mennä toisaalta karkuun, kun en saanut sitä kokonaisena hanskaan.
Loppuraveissa kaikeksi onneksi meno parani sen verran, etten ihan nakannut hanskojani tiskiin tai pyyhettä kehiin. Ravissa keskityin ajattelemaan Hilanteria mahdollisimman suoraksi ja kiittämään melkein yliherkästi pienimmästäkin sinnepäin menneestä hetkestä. Lisäksi pyrin ratsastamaan niin paljon pohkeella kuin vain kykenin. Lopulta Hilanteri alkoi antaa aina hetkittäin periksi ja pyöristyi, mutta palasi aina muutaman askeleen jälkeen lähtöpisteeseen. Opettajakin tuumasi, että Hilanteri kyllä tajusi, mitä siltä haluttiin, mutta ei tällä kertaa vain pystynyt tarjoamaan sitä. Yritin kovasti pohtia, olinko muuttanut ratsastustani vai sattuiko kohdalle vain kehnompi kerta. Meillähän onkin Hilanterin kanssa takana muutamia keskivertoa kivempia kertoja, joten ehkä on vain normaalia, että välillä on vähän hankalampaa. Eihän minullakaan ole aina hyvä päivä, joten tuskin sitä voi olettaa hevoseltakaan. Ainakin aina voi ajatella, että ensi kerralla voi mennä taas paremmin.
