Perjantain pienryhmätunti yhdistettiin taas harmillisesti C-B-tunnin kanssa, jolloin ratsukoita oli kahdeksan. Opettaja oli kuitenkin jakanut minulle mukavasti
Elmon, joten pääsin toistamiseen samalle viikkoa yrittämään sen kanssa yhteistyötä. Tällä kertaa tunti oli Elmolle päivän ensimmäinen ja samalla ainoa. Tunnilla treenattiin hieman koulukisoja silmällä pitäen, ja niinpä tehtävinä oli siirtymiä, voltteja ja loivia kiemurauria.
 |
| Kivojen hetkien lisäksi... |
Ensimmäisenä tehtävänä tulimme molemmilla pitkillä sivuilla loivia kiemurauria ja lyhyille sivuille ratsastimme voltit. Käynnissä minulla oli riittävästi aikaa järjestellä Elmon palasia kohdilleen ja ennen kaikkea ratsastaa hyvät tiet, jolloin tehtävä sujui kivasti. Elmoa tosin sai vähän nohitella liikkumaan, missä kannukset olivat hyvänä apuna. Ravissa hyvien teiden ratsastaminen tahtoi välillä unohtua, kun keskittymiseni meni Elmon asettamiseen ja taivuttamiseen. Asetus oikealle sujui aika hyvin samoin kuin suoristus, mutta vasemmalle asettumista Elmo vähän väisteli. Opettaja neuvoi aloittamaan loivalla kiemurauralla ajoissa vasemman asetuksen hakemisen läpi, mikä auttoi. Hiljalleen Elmo alkoi antaa nopeammin vasemmallekin periksi, jolloin saimme ihan hyviäkin hetkiä. Välillä yritin istua harjoitusravissa, ja kun Elmo alkoi jännittyä pomppivasta istunnastani liikaa, vaihdoin takaisin kevyeen raviin. Ongelmana paikoin oli se, että kun Elmo antoi edestä myöten, sammui takapää liki välittömästi. Kun taas takapää toimi jonkin verran, tahtoi Elmo kulkea edestä pitkänä.
 |
| ...oli vähän jännittyneempiä hetkiä, kunnes... |
Seuraavaksi teimme muutamia siirtymiä käynnistä pysähdyksiin ja ravista käyntiin. Elmo on aika näppärä siirtymään aina hitaampaan askellajiin, mutta ei kovin vikkelä palaamaan takaisin reippaampaan. Niinpä siirtymät pysähdyksiin onnistuivat ihan hyvin, mutta palaaminen aktiiviseen käyntiin vaati nohitusta eikä siirtymä siten ollut kovin tasainen. Ravista käyntiin pääsimme myös mukavasti, ja C:n ohjelmassahan on tavoitteena saada käytettyä hevosta neljän askeleen verran käynnissä. Testasin tätä muutaman kerran, mutta olin liian hidas ratsastamaan Elmon takaisin raviin, jolloin käyntiaskelia tuli useampia. Elmolla varmasti kannattaisi tehdä siirtymiä tiuhempaan tahtiin, jolloin se parhaimmassa tapauksessa alkaisi herkistyä kuskin pyynnöille paremmin eikä aina pitkien humputusten aikana ehtisi unohtaa, että kuskikin on kyydissä. Sain ainakin kertaalleen esitettyä siirtymän ravista käyntiin ja takaisin ilman, että Elmo jännittyi ja nosti päätään, vaan kulki mukavan tasaisesti askellajista toiseen. Sellainen olisi kiva esittää kouluradallakin.
Oikeaa laukkaa työstimme pääty-ympyrällä. Elmo liikkui paikoin aika laiskasti, jolloin opettaja kehotti aktivoimaan sitä ulkopohkeella. Välillä napsutin kevyesti tahtia raipalla, jotta Elmo säilyttäisi liikkeen eikä yrittäisi hidastaa. Elmo yritti paljon paremmin kuin viimeksi eikä edes liiraillut niin pahasti kuin olin pelännyt. Sen sijaan se pyrki kovasti pyöreään muotoon ja hetkittäin saikin säilytettyä itsensä edestä pyöreänä ja takapäällä kovasti töitä yrittäen tehdä. Opettajakin kehui, että oikea muoto löytyi hyvin, kunhan takapäässäkin olisi ponnekkuutta. Muistin huolehtia ihmeen hyvin ulkopuolen tuesta, mikä varmasti osaltaan auttoi tehtävän hyvissä hetkissä.
 |
| ...oli taas vähän rennompaa. |
Vasemmassa laukassa keskityttiin nostoihin ravista. C:n kouluohjelmassa nostot tosin tulevat käynnistä, joten sopivan tilan tullen kokeilin muutamia nostojakin käynnistäkin. Nostot eivät onnistuneet kovin kehuttavasti, sillä en saanut valmisteltua Elmoa nostoon siten, että se olisi pysynyt riittävän napakkana ja aktiivisena. Niinpä nostot olivat enemmänkin valumisia eikä laukka lähtenytkään niiden jälkeen kovin hyvin pyörimään. Elmo kuitenkin pyrki tähänkin suuntaan laukkaamaan pyöreänä, kun muistin hyvän ulkopuolen tuen ja kannustin riittävästi. Parasta oli se, etten oikeastaan huomannut Elmon yrittävän liirata ulos ollenkaan. Huikea parannus siihen nähden, että viime kerralla poni yritti mielestäni toistuvasti karata ulkoa omille teilleen. Kerran sain pitkällä sivulla aktivoitua Elmoa liikkumaan, jolloin se laukkasi vähän energisemmin silti tuntumalla pysyen. Meno tuntuikin tuolloin aika kivalta. Vasemmassa kierroksessa opettaja neuvoi avaamaan vasenta polvea ja kääntämään rintakehää vasemmalle niin, ettei vasen hartiani jää edemmäs. Tässä suunnassa opettaja vinkkasikin, että minunkin piti muistaa kääntyä, ettemme molemmat Elmon kanssa jääneet puskemaan oikealla lavalla ulos. Ei ihme, jos vasen kierros on ollut vaikeampi, kun ratsun lisäksi kuski on punkenut omiaan.
Loppuraveissa kevensin suosiolla ja pyrin hakemaan vähän askeleen pidennystä. Jälleen unohdin ohjan tuen, jolloin meno oli epätasaista. Elmoa taisi myös väsyttää, sillä se ei enää vastannut kovin ponnekkaasti pyyntöihini. Muutaman kerran sain vähän aktiivisempaa ravia, mutta pyöreys katosi niiden aikana. Ohjien pitäminen tuntumalla näemmä on vaikeaa etenkin tällaisen yrityksen kohdalla. Noiden parin yrityksen jälkeen annoin Elmon venyttää ohjan perässä, minkä se teki paikoin hyvin ja paikoin vain venyi kilometrin pituiseksi suoraan eteen, vaan ei alas. Pitäisi olla tarkempi sen suhteen, muutoin yritys on kaukana hevosen venyttämisestä ja niin ollen hieman hukkaan heitettyä häsellystä.
Tunnin jälkeen olin hurjan tyytyväinen Elmoon, kun se tuntui yrittäneen kovasti. Oma istuntani harjoitusravissa oli edelleen aika kamalaa enkä saanut pidettyä pohkeita tuntumalla. Tietysti poni on hieman pieni pitkille koivilleni, mutta enemmän syytän kyllä omaa jäykkyyttäni ja sinnikkyyden puuttumista. Videolta ja kuvista huomasin myös pitäväni käsiä kuin ajaisin polkupyörällä ja könöttäväni etukumarassa hevosen niskaa tuijotellen. Perusvirheitä siis, mutta harmillisia sellaisia. Etenkin tuo käsien virheellinen asento on tehnyt pitkästä aikaa paluun. Tunnin aikanakin huomasin muutamina kertoina käsien valuneen oudosti ja korjasinkin ne oikeaan asentoon, mutta niin vain ne karkasivat aina väärään asentoon. Tämän tunnin perusteella menen kuitenkin Elmon kanssa kisaradalle kohtuullisen tyynellä mielellä. Kunhan en jännitä itseäni ja sitä myöten Elmoa ihan suolapatsaaksi, sujuu ohjelma meiltä toivottavasti ihan hyvin.
Videoista ja kuvista kiitos Kaisalle!
