Tallinmäen viikon toiselle tunnilleni sain Jetin, jotta sain viritellä sitä vielä kouluväännössä ennen sunnuntain estekisoja. Ratsukoita tunnilla oli kolme, ja aiheena oli hevosen pituuteen vaikuttaminen. Tavoitteena oli saada niin hevosta kuin sen askelta lyhennettyä ja pidennettyä ilman, että tahti muuttui. Lyhennysosuuksia saattoi ajatella vähän kokoamisen alkeiden opetteluna. Kummempaa kuviota tehtävälle ei ollut, vaan sai mennä niin uraa myöten kuin pyöritellä omia ympyröitä ja voltteja.
Tehtävän alusta asti tiesin, että joutuisin käyttämään pohkeitani melkoisesti, mikäli halusin saada tahdin säilymään, vaikka muuttaisinkin Jetin muotoa. Käynnin työstäminen osoittautuikin hankalimmaksi. Siinä tuntui, etten juuri saanut eroa siihen, kun hevonen oli lyhyempänä ja kun taas pidempänä. Jetti ei tosin ollut kovin aktiivinen, mikä varmasti oli yksi syy tähän. Yritin käyttää pohkeitani ja naputella raipalla, mutta selkään asti en tuntenut kunnolla mitään eroa menossa. Ainoa havaittava muutos oli se, että lyhennyksen jälkeen hieman ohjaa antaessa Jetti kyllä venytti hyvin sen tuntumalle. Vai ottiko se vain annetun lisätilan käyttöönsä? Toisaalta se kyllä jäi kivasti tuntumalle olematta edestä raskas, joten kai jokin sattui kohdilleen. Varmaankin selvästi reippaammalla peruskäynnillä olisi erot tullut huomattua helpommin. Aktiivisen käynnin ratsastaminen kuitenkin tuntuu olevan vain karmean vaikeaa.
Ravissa meno helpottui hieman. Siinä aloin saada jujua siitä, miltä lyhyen, mutta napakan ravin pitäisi tuntua. Jetti tarjosi sitä paljon helpommin kuin samanlaista menoa käynnissä. Muutamissa lyhennyshetkissä kuvittelin tuntevani, kuinka Jetti vähän vieterimäisesti lyheni ja polki ravia silti kohtuullisen aktiivisesti. Paikoin taas sain Jetin lyhenemään, mutta samalla ravin tahti ja aktiivisuus katosivat. Jetin päästäminen hieman pidemmäksi oli helppoa. Kunhan vain rentoutin käsiäni hieman, niin Jetti venytti itseään ilman, että ravin tahti juurikaan muuttui. Muutamia kertoja kokeilin vähän reippaampaa ravia lyhennyksen jälkeen. Ihan sellaista keskiravia en saanut irti, mutta kuitenkin hieman perusravia aktiivisempaa menoa. Ravissa tehtävä tuntui mielekkäimmältä, kun oma istunta pysyi siinä kasassa ja erot hevosessa tunsi hyvin satulaan.
Laukassa ohjeeksi tuli hakea eroa jopa niin paljon, että reippaampi meno oli esteradan tempoa lähellä. Innostuin vähän liikaa keskittymään vain ratsastamaan Jettiä eteen, jolloin en jäänyt prässäilemään lyhyemmän muodon kanssa. Nyt kuitenkin valaistuin, että mikäli olisin jaksanut ensin viilata lyhyennyksen kuntoon, olisin voinut saada Jetin hyvin kuulolle, jolloin se edelleen vieterimäisesti olisi voinut siirtyä sulavasti isompaan laukkaan. Sen sijaan lähinnä paukautin perusmallissa kulkevalle hevoselle, että nyt eteen. Sekin tosin vaati herättelyjä, mutta muutamia kertoja Jetti lähti aika kivasti. Harmi vain, ettei istuntani ihan pysynyt perässä eikä Jetti sinällään vieterinä, mutta olipahan ainakin selvä ero. Jetti kuitenkin palasi ainakin rauhallisempaan laukkaan, jos ei niinkään lyhyeksi helposti, joten kontrolli ei kuitenkaan kokonaan kadonnut tässäkään askellajissa. Istunnan kanssa ongelmana oli se, että isommassa laukassa aloin seilata satulassa sekä pohkeeni pääsivät omille teilleen. Jetillä on mukavan tarmokas isompi laukka, joten kaiketi olen hissutellut sen kanssa tähän asti, kun en ole tottunut istumaan tällaisessa menossa.
Loppuraveissa teimme vielä pohkeenväistöjä puolihuolimattomasti pitkältä sivulta keskemmäs ja takaisin. Opettaja ohjeisti etenkin Jetin kanssa huolehtimaan siitä, että liike pysyy reippaana, jotta väistön lapoja irrottavat hyödyt pääsevät oikeuksiinsa. Jetti yrittikin aluksi hidastaa väistöissä, mutta nohituksella alkoi pysyä liikkeellä niidenkin aikana. Saimmekin muutamia kivoja, puolihuolimattomia väistöjä, joissa Jetti siirtyi uralta sisemmäs hidastamatta yhtään ja palasi myös takaisin uralle samaa tahtia edeten. Lopuksi hevosten annettiin venyttää eteen ja alas, minkä Jetti teki myös aika mallikkaasti. Tunnin yksi suurimmista onnistumisista oli se, että jaksoin tällä kertaa paremmin korjata omaa istuntaani vasemmassa kierroksessa, mikä osaltaan edesauttoi Jettiä olemaan puskematta sisälle. Kroppani kyllä vänkäsi pahasti korjauksia vastaan, mutta paikoin Jetti palkitsi yritykseni menemällä ihan kokonaisen kulman ongelmitta. Vaikeaa, mutta ehdottomasti yrittämisen arvoista.
Videoista kiitos Tiinalle!
