Torstaina kävin ratsastamassa ennen varsinaista Tallinmäen tuntiani puolen tunnin ajan Karaa käynnissä. Ratsu on ollut tovin sairaslomalla, mutta nyt se on jo siinä kunnossa, että sitä voidaan liikuttaa käynnissä selästä käsin. Opettaja kertoi, että voisin pyöritellä kaikkea mahdollista, jotta ruuna saisi vähän ajateltavaa liikutuksen lisäksi. Seikkailin kentällä kahden ratsukon tunnin seassa ja päätin treenailla pohkeenväistöjä ja ympyröillä asettamista.
Karalla tuntui kiinnostavan ratsastuksen aikana kaikki muu ympärillä tapahtuva paitsi minä. Taisin olla aika epämääräinen humputtelussani enkä siksi Karan mielestä ollut riittävän mielenkiintoinen. Niinpä meno oli hetkittäin sitä, että Kara haahuili omiaan, ja minä puhisin itsekseni. Ympyröillä huomasin Karan olevan hieman jäykkä molemmilta puolilta. Asetusta oli vaikea saada läpi, kun käynnin tahti tuntui hyytyvän, ja Kara ei muka ymmärtänyt, mitä pyysin. Yritin kyllä ratsastaa sisäpohkeella, mutta ilmeisen ponnettomasti lopulta. Välillä käytin apuna vasta-asetusta testatakseni, saisinko sillä tavalla asetusta läpi edes toiseen suuntaan. Hetkittäin temppu onnistuikin, jolloin myös palaaminen myötäasetukseen sujui hieman paremmin.
Pohkeenväistöt olivat helpompia vasemmalle, kun taas oikealle tehtynä Karaa sai pyydellä napakammin ottamaan riskiaskeleita. Väistöjenkin ongelmana oli se, että meno hidastui, jolloin eteneminen oli aika vaivalloista enkä saanut nohituksen ohella kerrottua selvästi, että etenemisen lisäksi pitäisi ottaa ristiaskelia. Lopulta tajusin alkaa kontrolloida ulkopuolta paremmin sekä ratsastaa ei-väistättävällä pohkeella eteen, jolloin muutamia askeleita saimme otettua ihan järkevästi. Karakin sai itsensä paikoin järjestykseen ja antoi vähän myöten. Väistöjen jälkeisillä ympyräillä se myös asettui paremmin ja kulki hetkisen aina paremmin oikeinpäin edestä. Harmikseni en vain saanut takapäätä mukaan, mutta oli kuitenkin jotain sentään saada Kara hetkeksi pois nojaamasta ohjaan.
Puoli tuntia hurahti nopeasti ohi. Huomasin sen aikana, kuinka käynnissä ratsastaminen ei tarkoita, että asiat soljuisivat sujuvasti. Käyntikin on työlästä, jos hevosta ei saa liikkumaan siinä kunnolla. Kaiken puristelun ja ähertelyn sijasta olisin saanut olla napakampi kertomaan Karalle, että nyt liikutaan eikä haaveilla. Taisin vain itsekin olla vähän hyytynyt, jolloin pyyntöni eivät olleet tomerimmasta päästä. Joka tapauksessa Kara sai kuitenkin vähän virikettä päiväänsä, joten eiköhän tästäkin kerrasta ollut sille enemmän hyötyä kuin haittaa.
