Torstain C-B-tunnille mahduin kahdeksanneksi ratsastajaksi Jussilla. Vaikka ulkona oli edelleen rapsakasti -19 astetta, laitoin Jussille tällä kertaa satulan. Koska olin juuri edellispäivänä mennyt Jussilla satulatta, oli nyt hyvä mahdollisuus selvittää, miten meno satulan kanssa poikkeaisi siitä. Tunnin aiheita olivat alkuverryttelyssä hevosen ratsastaminen rennoksi puolipitkällä ohjalla sekä pohkeenväistöt käynnissä ja ravissa.
Alkuverryttelyyn lähdettiin keräämällä ohjat puolipitkälle tuntumalle, jonka jälkeen hevosia houkuteltiin pyöristymään eteen ja alas asetusten ja taivutusten avulla. Oikeassa kierroksessa Jussi tajusi tehtävän idean aika hyvin ja kulkikin rennosti pyöreänä pidemmässä muodossa. Eroa käynnin ja ravin välillä ei oikeastaan ollut, ja jos Jussi unohti rentouden, sai sen houkuteltua helposti ympyrän aikana takaisin oikeinpäin. Ravissa Jussi esitti letkeän rentoa etenemistä, jolloin itsekin osasin olla puuhaamatta ylimääräistä. Vasemmassa kierroksessa Jussi vaati enemmän houkuttelua rentouden saamiseksi. Pyörittelinkin ympyröitä tiuhempaan, jolloin Jussi alkoi hyväksyä pyyntöni ja kulkea taas paremmin. Sain kuitenkin oikeaan kierrokseen verrattuna olla useammin korjaamassa sen menoa, joten liekö suunta ollut sillekin vähän vaikeampi vai oma puolieroni tuonut pyyntöihini sen verran epäselvyyttä, että meno vähän hankaloitui. Joka tapauksessa saimme molempiin suuntiin toivottua menoa, ja opettajaltakin tuli kehuja Jussin etenemisestä. Jussillahan on kokemusta lännenratsunakin toimimisesta, joten tehtävä oli sille varmasti selvää kauraa.
Alkuverryttelyn jälkeen siirryimme tunnin toiseen tehtävään eli pohkeenväistöihin. Kuviona oli väistättää hevonen pitkän sivun alusta keskihalkaisijalle, pyöräyttää voltti ja väistättää sitten hevonen takaisin uralle. Aloitimme tehtävän oikeassa kierroksessa, jossa väistöjä tehtiin käynnissä ja ravissa. Vasemmassa kierroksessa tulimme väistöjä vain käynnissä. Jussi väisti käynnissä oikealle ihanan kevyesti,. Sen oikeaa lapaa sai kuitenkin vartioida, sillä se helposti yritti pullahtaa sieltä ulos. Pienillä puolipidätteillä se malttoi väistää rauhassa, jolloin meno oli kumman helppoa. Hetkittäin tosin Jussin takaosa pääsi väistössä johtamaan, jolloin opettaja hoksautti korjaamaan sen odottamaan etuosaa. Välillä myös sorruin liian jyrkkään väistöön kuvioon nähden. Jussi lopetti väistön aina helposti ja jatkoi hyvin voltille, jossa sain kertailla ulkopuolen hallintaa. Väistöt käynnissä vasemmalle olivat aluksi tihkaampia. Takapää ei lähtenyt ihan niin hyvin väistöön, kun etuosa kiirehti liikaa. Puolipidätteiden avulla sain taas Jussia kuulolle, jolloin se malttoi odottaa paremmin. Nyt vuorostaan vasenta lapaa sai kontrolloida enemmän, jotta hevonen ei päässyt sieltä karkuun.
Ravissa nakkasin jalustimet pois, sillä huomasin ottavani niistä turhan paljon tukea. Sen seurauksena istuntani jännittyi enkä saanut istuttua harjoitusraviin hyvin. Väistöissä sain puolestaan kiinnittää vielä enemmän huomiota siihen, että hevosen etupää oli hanskassa eikä väistö mennyt kipitykseksi. Ahkerasti tehdyillä puolipidätteillä meno pysyi pääosin kunnossa, joskin väistö vasemmalle oli edelleen hieman vaikeampaa. Opettaja toivoikin Jussilta selvempää väistöaskelta, jonka sai pyytämällä väistättävää jalkaa pohkeella liikkumaan vähän enemmän edelleen etupäätä kontrolloiden. Oli kuitenkin mukava huomata, kuinka maltoin ottaa hetken kerralla enkä yrittänyt survoa kaikkia apuja yhtä aikaa. Muistin lisäksi olla rennompi kädellä enkä jäänyt pitelemään hevosta ohjilla varmuuden vuoksi. Tällaiset pienet onnistumiset tai ainakin parannukset ilahduttivat kumman paljon.
Laukkatyöskentelyynkin mahtui vielä hyviä hetkiä. Tärkeimpänä oli taas muistaa pitää Jussi kohtuullisen suorana niin, ettei se päässyt puskemaan ulkolavalla. Ajattelin sitten ympyrällä kääntäväni koko hevosen etuosaa, jolloin sain hyvin myös Jussin ulkopuolen hallintaan. Kun vielä muistin olla rento sisäohjalla, tarjosi Jussi hetkittäin varsin rentoa ja pyöreää laukkaa. Opettaja muistutti tarkkailemaan istuntaa ja varomaan, etten lähtenyt työntämään keskivartaloani eteenpäin ja sitä myöten pahentanut selän notkoa. Väistöt olivat ilmeisesti tehneet Jussille hyvää, sillä laukka tuntui pyörivän aika kivasti. Paikoin Jussia sai nohittaa, mutta välillä pääsin myös lyhentämään laukkaa aika kivasti. Yritin saada siirtymiä käyntiin laukasta muutaman kerran, mutta vaikka laukka oli lyhentynyt, tarjosi Jussi silti mieluummin ravia. En tainnut valmistella siirtymistä riittävän huolella, joten näitä olisi kiva päästä treenaamaan ihan tunnin varsinaisena aiheena.
Tunnin jälkeen hymy oli taas herkässä. Jussi on kyllä niin hieno ratsu! Jos en tietäisi sen harmillisesta tavasta hyytyä koulukisoissa, alkaisin itsekin haaveilla sillä kisaamista. Sen kanssa pääsen tasaisempaan menoon kuin ykköskouluratsuni eli Peran kanssa. Jussi tuntuu sen verran lunkimmalta, ettei se jaksa herneillä kuskin virheistä ihan niin helposti kuin Pera. Tai ehkä en odota Jussilta niin paljon kuin Peralta, niin maltan sen selässä olla asteen verran rennommin. Oli miten oli, tunti oli sangen kiva, ja kehtasin jopa olla vähän tyytyväinen omaankin menoon. Tällä kertaa maltoin ratsastaa hetki kerrallaan enkä jäänyt vänkäämään montaa asiaa kerralla. Väistöissäkin korjailin hevosta pala palalta, kunnes homma taas alkoi toimia. Tällainen ratsastus on hieman haastavampaa, kun olen tottunut enemmän suurpiirteiseen menoon. Mutta kuten tämä tunti osoitti, joskus kannattaa ottaa hetki kerrallaan.
