Viimeistelin tämän viikon ratsastukset sunnuntain B-A-tunnilla, jolla Kaisakin oli. Luvassa oli koulua, ja ratsukseni olin saanut Peran. Koska ratsuni oli valmiiksi tunnilla, ehdin kerrankin vähän venytellä omia jalkojani koitosta varten. Treeniaiheena oli hevosen jumppaaminen sulkutaivutusten avulla. Kuviona oli tehdä sulkutaivutusta pitkille sivuille välillä suoristaen tai voltti pyöräyttäen. Lyhyille sivuille sai puolestaan tarvittaessa pyöräyttää pääty-ympyrän. Tehtävää mentiin sekä käynnissä että ravissa. Opettaja neuvoi keskittymään siihen, että tuntisi, mitä hevosessa tapahtuu liikkeiden aikana.
Tehtävän pariin lähdettiin heti käynnissä. Pera oli ollut sopivasti edellisellä miniestetunnilla, joten se oli valmiiksi hyvin verrytelty. Käynnissä sulkutaivutukset tai ainakin kovasti sen kaltaiset liikkeet onnistuivat hieman helpommin vasempaan kierrokseen. Suurta eroa oikean kierroksen menoon ei ollut, mutta jotenkin vasen tuntui itselle helpommalta. Hankalinta oli saada asetus pysymään samalla, kun takaosa oli vähän uralta sisempänä ilman, että Pera pullautti etuosankin uralta pois. Sisäpohje pääsi siis käyttöön ja hetkittäin jopa toimikin.
Tunnin aikana keskityin huomioimaan alaselän notkon korjaamista samoin kuin sitä, että en jumittanut käsiäni koviksi, vaan annoin niiden elää sopivasti. Pera tuntui pitävän näistä ratkaisuista, ja saimme käynnissä molempiin suuntiin aika kivoja sulkutaivutuksia aina, kun sain palikat kohdilleen. Hienointa oli se, että muistin rentoutua paljon useammin kuin normaalisti. Välillä tietysti kangistuin vanhoihin tapoihini eli polvet alkoivat yhtäkkiä puristua satulan ympärille, ja käsi jähmettyi kovasti, mutta virheet huomattuani korjasin niitä taas vähemmäksi. Opettaja toivoi Peran takaosalta sulkutaivutuksissa isompaa liikettä, mikä tosin jäi vähän puuttumaan. Meno tahtoi sulkujen aikana vähän hiipua, jos niiden saamisessa oli hankaluuksia. Suoristushetkissä sekä voltilla ja ympyröillä oli mukava huomata, kuinka Pera pysyi niidenkin aikana paljon paremmin tuntumalla ja pyöreänä. Ilmeisesti jumppa alkoi tehdä tehtäväänsä tai ehkä hetkittäiset korjaukset omassa ratsastuksessani auttoivat sitä kulkemaan paremmin.
Ravissa helpommalta kierrokselta tuntui käynnistä poiketen oikea kierros. Siinä sain hallittua Peran etu- ja takapäätä jotenkin paremmin, kun taas vasemmassa kierroksessa oli vaikeuksia. Jostain syystä en tuntunut saavat Peran takaosaa siirrettyä kunnolla sisemmäs, vaan muutos oli aika pieni. Lisäksi Pera yritti kovasti pitää asetuksen oikealle, vaikka koetin houkutella sitä pois sieltä. Harjoitusravissa istuminen tuotti myös vasemmalle paljon enemmän ongelmia. Liekö sitten johtunut siitä, että tahdoin siinä kierroksessa vinouteni takia valahtaa koko ajan satulassa enemmän vasemmalle. Oikeassa kierroksessa taasen sain korjattua painoani paremmin ja ehkä jopa jaettua sitä vähän tasaisemmin vasemmalla roikkumisen sijaan. Ravissa huomasin jännittyväni istunnallani ja käsilläni eniten, joten sain samalla muistutella itseäni ahkerammin rentoutumaan. Ravin parhaat hetket sattuivat silloin, kun Pera kulki oikeinpäin, ja tajusin istuvani kohtuullisen järkevästi ja mikä parasta, pohkeet paremmin tuntumalla pysyen! Olin ihan ihmeissäni näistä onnistumisen hetkistä ja mietin, saattoiko lyhyellä venyttelyhetkellä olla noin paljon vaikutusta. Ehkä alan uskoa siihen, niin jospa saisin siitä lisäintoa säännöllisempään venyttelyyn.
Laukkaa työstettiin puolestaan pääty-ympyröillä. Jumppaaminen oli auttanut entisestään, sillä Peran laukka oli varsin mukavaa. Opettaja toivoi hetkittäin menoon silti vähän enemmän ponnistusta ja huolehtimaan siitä, etten jäisi sisältä kiinni. Parhaimmat hetket tulivat jälleen vasempaan kierrokseen. Sain pidettyä istuntani kohtuullisesti kasassa ja huolehdittua siitä, etten jää sisälle kiinni tai unohda ulkopuolta. Sen seurauksena Pera laukkasi mukavan kevyenä tuntumalle pyöristyneenä. Opettajallekin piti hihkua, että ne hetket tuntuivat varsin makeilta. Kun Pera oli niin hyvin kuulolla, saatoin hieman prässäillä laukkaakin lyhyemmäksi. Pera totteli parhaansa mukaan, ja pätkiä saimmekin lyhyempää ja silti napakkaa laukkaa. Yhdistin niihin sitten muutamia kertoja siirtymiä suoraan käyntiin, ja pari mukavaa onnistumista niistä seurasikin. Hitsit, että laukkaa on sitten vain kiva työstää, kun palaset ovat kohdillaan.
Loppuraveissa annoin Peran venyttää ohjan perässä eteen ja alas. Nyt se jopa malttoi tehdä sitä paremmin tai ehkä sitten kehtasin pyydellä sitä useammin. Joka tapauksessa loppuun saatiin mukavan rentoa ravia, josta oli hyvä siirtyä käyntiin. Opettajalle piti vielä kehua tunnin sisältöä, kun se jostain syystä oli juuri sitä, mitä tarvitsin. Vaikka sitä en tunnin alussa tiennytkään. Tehtävä vain sattui sopivaan hyvin perusongelmaani Peran kanssa eli epätasaiseen ohjastuntumaan. Nyt siihen tuli rutkasti parannusta eli jumppaaminen ilmeisesti notkisti Peraa, jolloin sen oli helpompi hakeutua tuntumalle. Samalla sain keskityttyä tehtävään koko tunnin ajan huomattavasti paremmin. Parannuksena olisi ollut se, että olisin tuntenut selkään, mitä hevosessa näinä hyvinä hetkinä tapahtui. Nyt se jäi vähän puutteelliseksi, kun en vielä osaa tuntea kovin hyvin asioita itse ainakaan istunnallani. Tämä tunti taisi silti livahtaa ainakin top5-listalleni kouluväännön parissa. Lisää tällaista, kiitos!
