Alkuverryttelyn ravissa opettaja toivoi Manulta aktiivisempaa liikettä takapäästä, mutta muutoin ratsu kulki ja kääntyi hyvin. Verryttelimme vielä vasemmassa laukassa, jossa noustiin hetkittäin kevyeen istuntaan ja palattiin perusistuntaan vaihe vaiheelta: ensin suoraa ylävartaloa vietiin hieman eteen ja vasta sitten noustiin kokonaan kevyeen istuntaan. Takaisin palattiin tietysti käänteisessä järjestyksessä eli ensin istuttiin alas ja sitten vasta suoristettiin ylävartalo. Itselleni helpompaa oli nousta rauhassa kevyeen istuntaan kuin yrittää palata sieltä takaisin. Jalkani eivät tuntuneet antavan niin paljon tukea, että olisin päässyt tasaisesti istahtamaan alas, vaikka en kyllä onneksi lössähtänytkään. Ilmeisesti jalkani eivät olleet oikeassa kohdassa ottamassa painoa vastaan, vaan todennäköisesti liian edessä, jolloin ne keikauttivat painoni taaksepäin.
Seuraavaksi hyppäsimme kaarevaa linjaa, jonka kaksi estettä on merkitty keltaisilla nuolilla. Lähestyminen tehtiin oikeassa laukassa ja kaareva linja pyrittiin tulemaan kuudella askeleella. Manu laukkasi hieman löysästi, jolloin hypyt eivät olleet ihan terävämpiä. Se myös tykkäsi valua vasemmalle, minkä huomasi parhaiten ensimmäisellä esteellä, jonka tulimme muutamia kertoja aika vasemmasta reunasta. Lävistäjällä olleella esteellä laukka piti saada vaihtumaan oikeasta vasempaan, mikä meillä ei ottanut onnistuakseen. Yritin hakea vasemman pohkeen ajoissa ennen toista hyppyä läpi ja johtaa rauhallisesti ja selvästi, mutta laukka ei vaihtunut. Opettaja sanoi veltomman laukan vaikuttaneen siihen, mikä taas osaltaan johtui siitä, ettei Manu viitsinyt juuri nähdä vaivaa noin 60 sentin esteillä. Olin kuitenkin siihen tyytyväinen, että kaarevan linja reitti oli pääosin jokaisella kerralla kunnossa. Maltoin ratsastaa pari askelta ensimmäisen hypyn jälkeen suoraan ennen kuin käänsin, jolloin kuusi askelta meni väliin tasaisesti. Sitten hyppäsimme kaarevan linjan jälkeen putkeen samoin keltaisilla nuolilla varustetun suoran linjan. Laukan aktiivisuuden puute näkyi löysissä hypyissä ja edelleen vähän valumisella oikeassa laukassa vasemmalle ja vasemmassa laukassa puolestaan oikealle. Välit kuitenkin menivät edelleen ihan sujuvasti kuudella askeleella.
Lopuksi hyppäsimme vielä vasemmassa kierroksessa okseria, jota ennen oli kolmen askeleen päässä puomi. Aluksi annoin Manun edelleen mennä vähän ponnettomasti ja pitkänä, jolloin puomilta okserille pääseminen ei ollut sujuvinta. Opettaja neuvoi hakemaan Manua lyhyemmäksi ja terävämmäksi, mikä onnistui vähän niin ja näin. Ilmeisesti jäin jarruttamaan ohjalla liikaa enkä toisaalta uskaltanut pyytää pohkeella riittävästi. Kaksi ensimmäistä hyppyä noin 70 sentin okserille sujuivatkin löysästi. Sitten opettaja nosti okserin 80 senttiin, jolloin sekä Manu että minä havahduimme hieman jopa tekemään töitä. Kaksi viimeistä hyppyä olivatkin paljon napakampia ja sitä myöten sujuvampia. Lisäksi istuntani toimi hyvin, käteni myötäsivät ja muistin katsoa eteenpäin. Manun kanssa 80 sentin este ei tuntunut hypyssä yhtään isolta, vaikka estettä lähestyessä ehdin vähän muka kauhistella sen kokoa. Tämän perusteella haluaisin kyllä hypätä Manulla toistekin, vaikka sitten vain oppiakseni herättämään sen jo pienemmillä esteillä. Lisäksi ainakin tällä kertaa Manu oli sangen varma hyppääjä, joka ei turhia vaikeillut. Hyviä ominaisuuksia minunlaiselleni ratsastajalle.
Loppuraveissa Manu taas kipitti, joten sain pyöritellä rutkasti ympyröitä ennen kuin se yhtään rauhoittui. Samaa se oli toki tehnyt koko tunnin ajan aina laukan jälkeisessä ravissa, jolloin jouduin aina välillä käyttämään seinää jarruna. En nähnyt järkeväksi jäädä roikkumaan ohjasta, sillä Manu lähinnä kipitti vauhdikkaammin, jos niin tein. Yritin myös kovasti jarruttaa istunnallani, mutta edelleen Manu vei, ja minä vikisin. Hassua, miten Manu malttaa laukassa, mutta intoilee sitten ravissa. Vielä kun saisin tämän kipityksen kontrolliin ja laukkaakin terävämmäksi ja lyhyemmäksi, olisi Manulla enemmän kuin ilo hypätä. Pitää kyllä toivoa sitä joskus toistekin estetunnin ratsuksi.
