Perjantain pienryhmätunnilla pääsi taas vääntämään koulua, kun aiheena oli tällä kertaa hevosen suoruus. Ratsukseni sain Rappenin, mihin suhtauduin vähän ristiriitaisesti. Meillä on Rappenin kanssa ollut hyviä tunteja, mutta viime aikoina olen joko alkanut ratsastaa ihan päinvastoin kuin silloin tai sitten Rappenissa on tapahtunut jokin muutos. Oli miten oli, päätin suhtautua tulevaan mahdollisimman optimistisesti. Tunnin aihe sopikin siihen hyvin, sillä perusratsastuksen kautta voi viilata palasia kohdalleen hieman rauhallisemmassa tahdissa. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä neljä.
Melkein koko tunti vietettiin kahden ratsukon ympyrällä, jossa tehtävänä oli pitää hevonen mahdollisimman suorana. Jos jotain asetusta tarvitsi käyttää isolla ympyrällä, tuli silloin hyödyntää vasta-asetusta. Käynnissä ja ravissa isolta ympyrältä pyöräytettiin myötäasetuksessa kaksi volttia ja laukassa puolestaan vain yksi voltti. Käynnissä Rappen tahtoi välillä hieman hyytyä, etenkin volteilla. Minun pulmanani oli saada hevonen pysymään suorana, sillä monta kertaa havahduin siihen, että olinkin antanut Rappenin asettua. Rappen tykkäsi myös valua molemmissa kierroksissa sisälle aika korostetusti. Välillä taas se pyrki liukumaan ulommas, jolloin sain käyttää molempia pohkeita melkoisen paljon. Meno ei ollut kovin tasaista, sillä tuntui, että sain olla melkein joka hetki vaikuttamassa. Vasen kierros tuntui kuitenkin helpommalta saada Rappen pysymään hieman suorempana. Pienemmillä volteilla opettaja muistutti säilyttämään Rappenin käynnin aktiivisena sekä huolehtimaan siitä, että Rappen oikeasti asettuu eikä vain pyöristä niskaansa. Käynnissä enemmän onnistumisia tuli volteilla, joissa myötäasetuksen avulla Rappen rentoutui hetkittäin mukavasti. Isommalla ympyrällä hevosen suorana pitäminen tuntui ihmeellisen vaikealta.
Ravissa korostui entisestään Rappenin pyrkimys jäädä hieman hiippailemaan. Opettaja neuvoi ajattelemaan istunnalla raviin rauhallista tahtia, mutta samalla pyytämään pohkeilla Rappenia venyttämään askelta. Oma tasapainoni pohkeiden ja istunnan välillä oli paikoitellen hutera, joten välillä Rappen kipitti ja välillä taas hetkeksi asettui rennompaan ja hieman pidempiaskeleeseen raviin. Oikeassa kierroksessa päädyin menemään keventäen ja vasemmassa puolestaan harjoitusravissa istuen. Kevennyksen kanssa oli vaikeampi saada pidempää askelta rauhallisessa tahdissa, sillä innostuin aina itse keventämään nopeammin. Harjoitusravissa oli hieman helpompaa yrittää houkutella Rappenista parempaa askelta irti, kun en voinut itse lähteä kiihdyttämään menoa. Suoruuden saaminen isolla ympyrällä oli edelleen vähän kinkkistä ja tuntui kuin Rappenissa olisi ollut peramaisesti satoja liikkuvia osia, joita en saanut paikoilleen. Niinpä pyöristymishetket hieman rennompana jäivät pääosin volteille, joilla sain taas käyttää myötäasetusta apuna. Niiden aikana kuitenkin ravin tahti tuppasi kärsimään, jolloin aloin pyytää enemmän ja sain Rappenin taas jännittymään. Opettajalta tuli hoksautusta ulkokäteni seikkailuista omille teilleen samoin kuin siitä, että kun Rappen kulki oikeinpäin, en saanut jättää sitä kokonaan yksin, vaan se oli pidettävä keskittyneenä töissä. Toistaiseksi en osaa hahmottaa sitä, milloin hevoselle pitää antaa rauha ja milloin taas jätän sen muka rauhan nimissä kokonaan yksin, jolloin pääsemme aina metrin tai pari nätisti, kunnes ratsu kyllästyy kulkemaan yksin ja alkaa puuhailla omiaan.
Laukka olikin sitten raskain osuus tästä tunnista. Laukka ei lähtenyt rullaamaan kunnolla pieniä pätkiä lukuun ottamatta kumpaankaan suuntaan, vaan pitkästä aikaa Rappenin meno oli kaukana kolmitahtisesta. Puskeminen myös paheni yllätyksettömästi, sillä en lopulta ollut saanut käynnissä saati ravissa ratsua ruotuun sen osalta. Rappen keksi myös alkaa keskittyä luimistelemaan ympyrän kanssamme jakaneelle Atelle, jos se sattui yhtään liian lähelle, joten taas oli yksi mutka matkassa. Oikeassa kierroksessa nakkasin jalustimet kaulalle, mistä lopulta seurasi enemmän ongelmia kuin apua. Vasemmalle valuva istuntani paheni entisestään, ja meinasin muutamaan otteeseen keikahtaa satulasta alas Rappenin valuessa tiukasti oikealle istuntani jatkaessa menoa vasemmalle. Opettaja muistutti taas rauhoittamaan laukan tahtia istunnalla, mutta pyytämällä samalla pohkeilla Rappenilta pidempää askelta. Ainoastaan voltin aikana Rappen vähän malttoi tasoittua, isommalla ympyrällä päästin sen taas vähän kaahailemaan tai jarruttamaan oman mielensä mukaan. Opettaja neuvoi käyttämään silloin asetusta kontrollityökaluna, jotta Rappen palautui aina kuulolle. Se auttoikin hieman, mutta melkoisen vaivalloista silti oli. Vasemmassa kierroksessa menin suosiolla jalustimien kanssa, mikä auttoi ainakin olemaan valumatta niin selvästi mihinkään suuntaan. Rappen keskittyi nyt hieman paremmin, mutta itse olin jäänyt häsellysvaiheeseen. Unohdin olla riittävän rento ja säädin liikaa, jolloin iso ympyrä meni vähän niin ja näin. Onneksi volteille sattui pari hyvää hetkeä, jolloin Rappen yritti ymmärtää minua, ja sen seurauksena meno tasoittui ja parani. Rappenista kyllä huomasi pitkin tuntia, että se yritti, mutta jokin palanen jäi loksahtamatta paikoilleen.
Tunnin jälkeen olin melkoisen puhki, sillä laukkatehtävä viimeistään imi kaikki mehut. Kieltämättä myös harmitti tunnin sangen epätasainen meno, kun vielä jokin aika sitten olin kovaa vauhtia ihastumassa Rappeniin, sillä se tuntui kehittyneen valtavasti eteenpäin. Epäilemättä Rappen edelleen osaa hommansa, mutta omassa ratsastuksessani oli ilmeisesti muuttunut jokin. Ehkä kuvittelin Rappenin toimivan automaattisesti, jolloin jäin matkustamaan. Opettajalle murehdinkin sitä, kuinka hevosen kulkiessa oikeinpäin lakkaan tekemästä suunnilleen mitään. Jollain oudolla tavalla ilmeisesti odotan, että sen jälkeen hevonen tekee itsestään kaiken, mitä ikinä keksin ajatella. Yllättäen asia ei mene näin tai sitten minun täytyy löytää ajatuksiani lukeva ja niitä ehdoitta toteuttava ratsu. Sattuisiko jollakulla olemaan sellainen? Kysyy nimimerkki Matkalla vuoden 2016 olympialaisiin.
