Neljän päivä tallitauko hurahti ihmeen kivuttomasti, mutta silti oli todella kivaa palata takaisin tallille keskiviikon vakiotunnin pariin. Tuntisuunnitelman mukaisesti luvassa oli kavaletteja, ja ratsukseni niille sain Rappenin. Norjalaisherra on jostain syystä alkanut melkoisen epävarmaksi niin puomeilla, kavaleteilla kuin esteillä. Olen joskus tunneilla seurannut ihmetellen sen epävarmaa menoa, sillä aikaisemmin se on ollut hyvin innokas ja aika rohkeakin hyppääjä. Niinpä yritin varustautua tunnille rohkealla ja kannustavalla asenteella, jotta pääsisimme tehtävistä kunnialla läpi.
Alkuverryttelyssä testasimme ensin nopeasti käynnissä, että hevonen oli kuulolla. Rappen liikkui mukavasti ja tuntui omalta itseltään, joten pääsimme siirtymään raviin. Ravissa ratsastettiin pääty-ympyrät minikavalettien yli sekä suoralla linjalla puomien yli. Ensimmäisen kavaletin Rappen ylitti töksähtäen tuijottaen sitä kuin se olisi ollut sapelihammastiikeri. Toisella yrittämällä se meni helpommin yli, mutta jännittyi selvästi. Pyrin olemaan sen tukena, mutta taisin kuitenkin vähän itsekin jännittää, miten se menisi niistä yli. Hiljalleen meno kuitenkin parani eikä Rappen enää jaksanut ihmetellä kavaletteja saati puomeja, jolloin aloin luottaa sen toimivan vähän varmemmin. Sitä myöten taisin itsekin malttaa rentoutua paremmin, mikä taas osaltaan auttoi Rappenia olemaan jännittämättä niin paljoa.
Seuraavaksi jakauduimme pääty-ympyröille ja laukkasimme vasemmassa kierroksessa sillä ollutta kavalettia laskien mielessä viimeiset kolme askelta ennen hyppyä. Rappen puski laukassa vallattomasti sisälle enkä muka saanut sitä kontrolliin. Samaa oli tapahtunut jo ravissa, ja olinkin sitä muka korjaillut. Näemmä aika kehnosti, kun vauhdin lisääntyessä ongelmakin vain paheni. Laukka ei muutenkaan rullannut ihan sujuvasti, vaan oli jotenkin huteraa. Muutamia kertoja Rappen pudotti raville kavaletilla, mutta muutoin laukka alkoi sujua paremmin, jolloin laskemisetkin onnistuivat. Sain myös kertaalleen pyydettyä Rappenin venyttämään askelta, jolloin pääsimme kavaletin laskujeni mukaan oikein. Muutoin onneksi saimme tultua sille niin, että rytmi pysyi pääsääntöisesti tasaisena eikä viime hetkellä tarvinnut tehdä korjauksia.
Sitten pääsimme tulemaan oikeassa laukassa piirroksen numeroita 1-4 putkeen. Rappen tahtoi puskea edelleen aikalailla sisälle, joten reitti ensimmäiselle kavaletille oli vähän kehno. Yli kuitenkin päästiin, joskin tuijottamalla. 13 metrin suoran linjan ristikoille vauhti kiihtyi, mutta väliin saatiin silti aina survottua toivotut neljä askelta. Kertaalleen tosin sisään taidettiin tulla ravilla. Tehtävän päättänyt kavaletti ylittyi kuitenkin suoran linjan jälkeen kohtalaisen maltillisesti, ja sain laskettua sillekin vaaditut kolme askelta ennen hyppyä samoin kuin ensimmäiselle kavaletille oli pitänyt tehdä. Meno ei kuitenkaan ollut tasaista, vaan Rappenia sai rauhoitella sekä samalla muistaa olla edelleen säilyttämässä laukka. Oma ratsastamiseni ei varmaankaan tämän seurauksena ollut tasaisinta, mutta onnekseni muistin kehua Rappenia joka välissä, kun se sen ansaitsi. Oli vain kurjaa nähdä, kuinka se otti niin paljon stressiä niin helpoista tehtävistä.
Vasemmassa laukassa tulimme puolestaan kavaletit A-D samalla ajatuksella kuin oikeassa kierroksessa eli kolme viimeistä laukka-askelta laskemalla. 17 metrin suoran linjan väliin piti puolestaan hevosesta riippuen saada viisi tai kuusi askelta, meillä Rappenin kanssa viisi oli sopivin. Vaikeudet kasautuivat tällä kertaa ensimmäiselle kavaletille. Kahteen kertaan Rappen kielsi sen eteen ja pyrki luistamaan oikealta karkuun. Olin kuitenkin skarppina enkä päästänyt sitä pois. Siinä sitten steppailimme tovin, kun Rappen koetti paeta, ja minä taas nohitin sitä kannustavasti eteenpäin. Melkoista luikertelua se oli, mutta ihmeen hyvin sain oltua rauhallinen ja silti päättäväinen. Kovasti Rappen tuntui epäröivän ja jopa ehkä pelkäävänkin, kunnes se lopulta keräsi rohkeutensa rippeet ja meni kavaletin yli. Sen jälkeen saimmekin tulla sen vielä uudelleen heti perään, jotta ylitys olisi sujuvampi. Muistin taas kehua Rappenia, kun se hienosti kohtasi jännittävän kavaletin ja ylitti sen. Suoralla linjalla vaivasi sama pulma kuin toisessa suunnassa eli vauhti tahtoi vähän kiihtyä. Puolipidätteiden ja myötäämisten kautta Rappen kuunteli aina vähän, mutta tahtoi silti päästä hieman ampaisemaan. Väli silti meni viidellä askeleella, mutta ei kovin samanmittaisilla askelilla. Toinen kavaletti ei puolestaan enää aiheuttanut ongelmia, vaan se yli päästiin korkeintaan pienellä jarrutuksella tai vilkaisulla. Loppuun saimme vielä uusia pelkän suoran, jotta pelottava kavaletti ei saisi Rappenia ampaisemaan, vaan se voisi rauhassa ottaa linjan omana tehtävänään. Tämä auttoi, ja Rappen meni suoran linjan sangen rauhallisesti aikaisempaan verrattuna.
Loppuraveissa houkuttelin Rappenin pyöristymään ja rentoutumaan parhaansa mukaan. Hetkittäin se sortui kipittämään, mutta pidättelin sen hiljalleen maltillisempaan menoon, jolloin se malttoikin kulkea asiallisemmin. Järkevästi ravihetkestä siirsin sen sitten käyntiin ja opettajan kehoituksesta taluttelin loppukäynnit maastakäsin kavaletteja ylittäen. Välillä Rappen yritti stopata, mutta kannustusten ja kehujen avulla se lopulta asteli kavaletin yli melkein kuin ennen vanhaan. Oli hienoa nähdä, kuinka se yritti kuitenkin parhaansa. Silti suretti ja ihmetytti se, mitä kummaa sille on sattunut. Itse osasin vain arvailla, että joko Rappenilla on ollut jokin kivulias kokemus esteillä, mikä on saanut sen kokemaan homman epämiellyttävänä tai sitten sillä parhaillaankin on jokin vaiva, joka tekee hyppäämisestä ikävän kokemuksen. Toivottavasti asia saadaan selvitettyä, sillä Rappen tuskin huvikseen keksii tällaisia tempauksia.