Alkuverryttelyssä ylitimme niin suoralla linjalla olleita puomeja ravissa kuin pyörittelimme ympyröitä. Potter tahtoi liikkua aika tahmeasti, ja minulla oli taas totuttelemista hieman pomputtavassa ravissa keventämiseen. Pohkeeni eivät tahtoneet pysyä tuntumalla, ja kätenikin tuntuivat seikkailevan missä sattuu. Puomilinja sentään meni aika kivasti ilman, että Potterin tahti juuri kärsi. Taisin silti itse olla säätämässä kaikkea hieman turhaan. Toisella pitkällä sivulla puolestaan pyöräytettiin pari ravivolttia ja yksi laukkavoltti. Volteilla oli reitin kanssa hieman ongelmia, kun en saanut Potteria oikein ohjattua, vaan se valui minne halusi. Laukannostoissa opettaja huomautti liian eteen lennähtävästä sisäpohkeestani samoin kuin siitä, että unohdin kantaa käteni. Laukka kulki jotenkin tönkösti, jolloin oma istuntani oli samanlaista suolapatsastelua. Suoraa linjaa tultiin vielä minikavaletteina siten, että väleihin piti laittaa neljä askelta. Potterin lyhyellä laukalla tämä onnistui aika helposti, mutta aktiivisuutta ei juuri ollut mukana, mistä opettaja huomauttikin.
Alkuverryttelyn jälkeen suoran linjan puomit nousivat pieniksi esteiksi, joista korkein taisi olla 65 senttiä. Kolmen esteen linjalle väleihin haettiin ensin neljä, sitten kolme askelta. Neljä askelta onnistui ihan hyvin, ja esitimmepä kertaalleen viidenkin askeleen välit. Aktiivisuus oli edelleen vähän niin ja näin, jolloin Potter hyppäsi aika veltosti. Opettaja neuvoi pitämään pohkeet tuntumalla hyppyyn lähtiessä, jotta Potter muistaisi säilyä napakkana. Tätä yrittäessäni huomasin, kuinka pohkeeni olivat taas irti hevosen kyljistä, sillä jouduin hakemaan ne aina esteiden välissä uudelleen tuntumalle. Kaiken lisäksi pohkeeni kehtasivat heilahtaa näinkin pienissä hypyissä taakse, kun ne roikkuivat vapaasti ilmassa. Noloa jälleen kerran. Sentään en sukellellut tai istunut liian aikaisin satulaan, joten jotain edistystä kuitenkin. Loppujen lopuksi neljän askeleen välit ja hypyt menivät ihan ok, kun muistin aktivoida Potterin ajoissa ennen ensimmäistä hyppyä ja pitää pohkeet tehtävän ajan tuntumalla. Näin en jäänyt säätämään liian myöhässä, jolloin Potterkin sai hieman työrauhaa.
Kolmen laukan askeleen välit tuottivat aluksi vaikeuksia, sillä en saanut Potteria liikkumaan. Välit menivätkin neljällä askeleella, ja puutuin asiaan aivan liian myöhään. Lopulta tajusin viritellä Potterin parempaan laukkaan jo alkuun pyöräytetyn ympyrän aikana, jolloin se innostuikin hieman ja laukkasi välit toivotusti kolmella askeleella. En myöskään jäänyt matkustamaan, vaan pidin pohkeet tuntumalla kertoen hevoselle, että tämä aktiivisuus säilytetään läpi tehtävän. Niinhän Potter sitten teki ja aika helpostikin. Oli mukava huomata, että sekin vähän innostui hyppäämisestä ja ylläpiti kohtuullisen kivasti reippaampaa laukkaa. Sain myös pari kertaa pyydettyä sitä venyttämään askelta, jolloin se ei tarjonnut neljättä miniaskelta, vaan hyppäsi pyydetysti kolmen askeleen jälkeen.
Lopuksi suoran linjan keskimmäinen este otettiin pois, ja tehtävänä oli tulla kahden esteen linja ensin vähintään yhdeksällä askeleella ja sitten korkeintaan kahdeksalla. Laukan lyhentäminen onnistui Potterin kanssa mukavasti, ja saimme väliin kymmenen askelta. Jos olisin osannut vaatia paremmin, olisi väliin saattanut mennä yksitoista, jopa kaksitoistakin askelta parhaimmillaan. Lyhentäminen oli kuitenkin helppoa, sillä Potter tuli mielellään lähelle ensimmäistä estettä eikä lähtenyt ryykäämään sen jälkeen. Laukan pidentäminen sen sijaan oli hieman taas rauhallisemman laukan jälkeen työläämpää. Kahdeksan laukka-askelta oli reippain, johon alussa pääsimme enkä ollut kauhean tyytyväinen. Onneksi opettaja pisti meidät sakkokierrokselle tuumaten, että kyllä se väli kuudella menee. Niinhän se menikin, kun lopulta pyysin Potteria laukkaamaan kunnolla ja annoin sen mennä linjalla. Kuusi askelta sujahti väliin helposti ilman, että Potter joutui lähtemään liian kaukaa, joten kyllähän siltäkin sitä pidempää laukkaa löytyy, kun vain osaa pyytää.
Tunnista jäi hyvä mieli askeltehtävien onnistumisesta lopulta. Se myös ilahdutti, etten lässähdellyt satulaan kesken kaiken, mutta harmikseni keksin nakella pohkeitani hypyissä taakse. Parannettavaa olisi ollut myös siinä, etten olisi päästänyt Potteria puskemaan volteilla ja ympyröillä niin pahasti kuin nyt sen annoin tehdä. Jostain syystä estetunneilla tunnun viisveisaavan tällaisista asioista, vaikka esteradalla ollaankin pahasti hukassa, jos hevonen ei mene sinne, minne pyytää. Esterataharjoitukset voisivat siis olla paikallaan, niin pääsisin muistuttamaan itseäni, että kyllä sitä ohjausta tarvitaan sielläkin.
Videoista kiitos Noralle!
