Uusi ratsastusvuosi käynnistyi keskiviikon vakiotunnillani. Vähän väsyneenä toivoin saavani jonkin itsestään liikkuvan ratsun, ja toiveeni toteutui ihan hyvin nähtyäni nimeni Rappenin kohdalla. Tunnin treeniaiheina olivat avot ja sulut, joten aivonystyröitä pääsi käyttämään heti vuoden alkajaisiksi. Olen tosin iloinen, että nämäkin harjoitukset ovat palanneet kuvioihin. On kiva treenailla monipuolisesti eri asioita ja hyvällä tuurilla toisesta tehtävästä voikin saada vinkkiä siihen, miten jonkin muun asian saa onnistumaan.
Kuviona oli ratsastaa ensin käynnissä ja sitten ravissa pitkän sivun ensimmäinen puolikas avotaivutusta, jonka jälkeen pyöräytettiin voltti. Siltä palattiin takaisin ratsastamaan loppuosa pitkästä sivusta sulkua. Toiselle pitkälle sivulle sitten pyöräytettiin kaksi kymmenen metrin halkaisijan volttia. Avotaivutuksissa sain keskittyä siihen, että käänsin etuosan pois uralta enkä yrittänyt tuuppia takaosaa pois uralta. Opettajalta tuli kommenttia johtaa sisäohjalla selvemmin ja pyytää etuosaa vähän odottamaan. Pääsääntöisesti Rappen teki avotaivutuksen käynnissä ja ravissa kohtuullisen hyvin. Se ei juurikaan liiraillut, mutta välillä taisin pyytää sitä liian vaatimattomasti taipumaan. Välillä taas Rappen ilmeisesti kyllästyi tehtävään ja yritti kipittää sen nopeasti läpi. Kovin mainittavaa pyöristymistä ei Rappen avojen aikana tarjonnut, mutta kulki silti kohtuullisen järkevästi.
Sulkutaivutukset olivatkin sitten tunnin kinkkisin osuus. Itse pidän sulkutaivutuksista paljon, mutta nyt ne olivat jotenkin todella haastavia. Rappen kiemurteli niiden aikana melkoisesti, ja jos sainkin sen pyydettyä oikeaan asentoon, kulki se varsin jännittyneesti eteenpäin. Opettajakin ihmetteli Rappenin jännittyneisyyttä, ja saimmekin tehdä ylimääräisiä sulkutaivutuksia tavoitteena saada hevonen antamaan edes hieman periksi. Opettaja lohdutti sanomalla, että Rappen ei kovin helposti käytä selkäänsä tällaisten tehtävien aikana, mutta jotenkin ratsu tuntui tavallista hankalammalta. Ratsun rentoutumista ei varmasti auttanut se, että apuni saattoivat olla aika epämääräisiä ja ravissa puolestaan istuntani muuttui epävakaammaksi. Muutamia kertoja Rappen rentoutui ihan aavistuksen verran, mikä silloin tuntui isolta saavutukselta. Olisin kuitenkin toivonut, että tahkoamisen jälkeen olisi saatu parempia hetkiä enemmän, mutta onhan muutamat askeleet jo kuitenkin sinnepäin. Mukavaa oli kuitenkin myös se, että opettaja oli apuna rutkasti. Ilman sitä olisin varmaan ollut tuplasti hukassa ja häseltänyt mahdottomasti.
Toiselle sivulle pyöräytetyillä volteilla opettaja hoksautti pitämään Rappenin ulkolavan aina hallussa. Kun pyysin Rappenia liikkumaan aktiivisesti, huolehdin ulkolavasta ja sain asetuksen läpi, rentoutui Rappen pyöreälle tuntumalle hyvin. Välillä taas vauhti vähän sammui, jolloin ratsu vähän unohtui ajatuksiinsa ja työstön sai aloittaa uudelleen. Volteilla Rappen kuitenkin rentoutui niin paljon paremmin kuin avo- tai sulkutaivutuksissa kertaakaan. En tiedä, mikä tähän oli syynä, mutta sentään hevonen toimi helpommissa kohdissa normaalimmin. Voltteja tultiin myös vasemmassa kierroksessa laukassa, jolloin tarkoituksena oli saada lyhyttä ja aktiivista laukkaa. Volttien aikana Rappen tarjosi hetkittäin sangen mukavasti lyhentynyttä laukkaa pyöränä, mutta suorilla pätkillä vauhti tahtoi turhaan kiihtyä. Opettaja muistutti pysymään itse rentona ja pyytämään hevostakin malttamaan. Hetkittäin Rappen malttoi vähän rauhoittua suorilla pätkillä, mutta yhtä hyvää menoa emme saaneet niillä niin kuin volteilla.
Loppuun otimme vielä oikeaa laukkaa pääty-ympyrällä. Rappenin oikea laukka oli ihan kummallisen kulmikasta ja huonosti rullaavaa verrattuna vasempaan. Rappen pudottelikin kumman usein raville, mutta siirtyi aina takaisin laukkaan pyynnöstä. Opettaja kehotti ratsastamaan Rappenin ulkotakajalkaa aktiivisemmaksi, jotta laukka alkaisi sujua. Kun sain laukkaan vähänkään aktiivisuutta ja sain pidettyä Rappenin enemmän suorana kuin asettuneena, toimi laukka hieman paremmin. Rappenkin saattoi niinä hetkinä vähän pyöristyä ja rentoutua eikä mennä epätasapainossa eteenpäin. Oli kuitenkin vähän kummaa, miten vastahakoisesti Rappen suostui asettumaan oikealle. Joko olen hyvin unohtanut Rappenin jäykkyyden tuohon suuntaan tai sitten se on jotenkin jäykistynyt siltä puolen. Kumpi lie, mutta oikea laukka vaati rutkasti enemmän työtä kuin vasen.
Loppuraveissa koetin saada Rappenia venyttämään ohjan perässä eteen ja alas, mutta tällä kertaa homma ei oikein lähtenyt toimimaan. Hetkittäin Rappen venyttikin, mutta sitten jännittyi ja nosti päänsä takaisin ylös. Koetin hakea sitä aktiivisempaan raviin, mikä auttoi aina hetkittäin. Muutoin meno oli kuitenkin epätasaisempaa kuin mielestäni yleensä. Tällä kertaa sain olla tyytyväinen siihen, että oma pinnani ei napsahtanut missään kohtaa, vaikka tehtävät eivät aina sujuneetkaan nappiin. Koin myös pienen valaistumisen oman ratsastukseni suhteen. Kun hevonen vastaa apuihini oikein, ilostun ja jätän sen liki kokonaan yksin sen jälkeen. Sen sijaan, että pysyisin edelleen hevosen tukena ja tuntumalla, heitän ohjat ja pohkeet liki irti hevosesta ja luulen sen jatkavan siitä itsekseen. Ei ihme, jos Rappenilla oli välillä vaikeuksia tehdä pyyntöjeni mukaan, kun välillä olin paikalla, välillä taas jossain ihan muualla. Jotenkin höpsösti miellän, että kun hevonen saadaan oikeinpäin, on homma pulkassa. Vaikka kuten toinen opettaja joskus sanoi, oikeasti ratsastaminen voi vasta alkaa silloin. Tämän asian sisäistämisessä onkin minulla vielä opeteltavaa.
