Perjantain estetunnin töksähtelyt jäivät vaivaamaan sen verran, että menin vielä lauantainakin C-B-tunnille esteiden pariin. Kehtasin toivoa etukäteen Peraa, ja opettaja toteutti toiveeni. Tosin Peran ylimääräisen virtapiikin aiheuttama pukki edellispäivänä arvelutti hieman, mutta päätin uskoa sen menevän rauhallisesti, ellei mikään ympärillä villitse sitä kauheasti. Arveluni osuivat oikeaan epäilemättä myös sen takia, että Pera joutui tekemään töitä kolmen tunnin verran. Ratsukoita tunnilla oli täydet yhdeksän, mutta onneksi kaikki menivät sen verran sutjakkaasti, ettei odotteluun tuhrautunut enempää aikaa.
Tunnin tehtävänä oli kahden suoralla linjalla olleiden esteiden tahkoaminen. Alkuverryttelyssä saimme mennä hetken aikaa käyntiä ja ravia, kunnes aloimme tulla suoraa linjaa ensin puomeilla varustettuna. Ensimmäiset kolme puomia olivat hivenen lyhyemmillä väleillä, kun taas toiset kolme puomia pidennetyillä väleillä. Peran kanssa lyhyen välin puomeille sai ottaa ravia vähän kiinni, kun taas pidemmän välin puomit menivät melkein normaalilla ravilla. Oikeaan kierrokseen tehtynä Pera lyhensi hyvin ja venyi myös pidentämään askelta. Vasempaan kierrokseen venytys onnistui edelleen, mutta lyhentämisessä tahtoi aktiivisuus kadota. Sitä saikin vähän aikaa nohitella ennen kuin meno tuntui taas järkevältä. Pieni onnistuminen tuli siinä, että muutaman kerran jälkeen tajusin ratsastaa ravin ajoissa sellaiseksi kuin puomit vaativat enkä vasta viime hetkellä ennen ensimmäistä puomia ähertänyt jotain.
Seuraavaksi ensimmäiset puomit pysyivät edelleen maassa, mutta jälkimmäiset puomit nousivat ristikoksi ja lopulta pieneksi pystyksi. Ensimmäisellä kerralla Pera nosti laukan noin askelta ennen hyppyä, jolloin opettaja ohjeisti olemaan puskematta hevosta niin, että se rikkoo laukalle. Muilla kerroilla Pera intoili ja tarjosi puomien jälkeen laukkaa, mutta sain sen raviin ennen hyppyä. Lopulta pääsimme koko suoran ravissa ilman, että Pera intoili ylimääräistä tai oikeastaan ilman, että hoputin sitä puolivahingossa. Tässä vaiheessa Peran pieni velttous alkoi näkyä siinä, että aloin yliratsastaa. Sen sijaan, että olisin pyytänyt Peran kerralla aktiiviseen raviin, jäin nyhertämään moneksi toviksi, ja lopulta Pera tulkitsi minun haluavan laukkaa. Oikeastihan yritin vain saada aktiivisuutta raviin, mutta ilmeisen kehnosti. Niinpä hypyt menivät sitten myös lötköillen, jolloin Pera laskeutui muutamia kertoja väärässä laukassakin.
Sitten molemmat esteet nousivat pystyiksi, ja niille laitettiin puomit sekä ennen että jälkeen. Linjan väli oli noin 20 metriä, jonka taisimme selvittää pääsääntöisesti neljällä askeleella. Pera tuli nyt paremmin jo ensimmäiselle esteelle, joten menoa häiritäkseni kaivoin perusvirheistäni vuorostaan ennenaikaisen satulaan lässähtämisen käyttööni. En yleensä ole esittänyt tätä kuin oksereilla, mutta nyt sitten päätin hyödyntää osaamistani jo pienillä pystyillä. Enkä tehnyt tätä kovin eleettömästi, vaan aina istuessani kesken kaiken satulaan kuului hieno lätsähdys. Taidan ajatella, että hevonen loppuu siihen, missä minä istun, joten kun olen itse päässyt esteestä yli, voin istua satulaan ja huokaista helpotuksesta. Harmi vain, että oikeasti hevosen takajalat ovat vielä hypyssä, jolloin painollani häiritsen menoa ja saatan hyvin aiheuttaa puomin pudotuksen lätsähtämällä satulaan ennen aikoja ylimääräiseksi painoksi. Opettaja neuvoi pitämään sinnikkäästi kevyt istunta vielä esteen jälkeisen puominkin yli, jolloin sain menoa parannettua. Pitänee oppia odottamaan vähän kauemmin laskeutumista satulaan, jolloin todennäköisesti istun paljon parempana hetkenä alas.
Lopuksi tulimme vielä pari kertaa linjaa oikeassa kierroksessa siten, että opettaja halusi meiltä väliin kuusi askelta. Ensimmäisen pystyn jälkeen tuli puomi kahden laukka-askeleen päähän, jonka jälkeen piti luonnollisesti saada vielä neljä muuta askelta ennen toista hyppyä. Ensimmäisellä yrittämällä luulin tulevani hitaasti, mutta päästinkin Peran hyppyyn pitkänä. Niinpä esitimme ensimmäisen esteen jälkeen noin puolitoista laukka-askelta puomille ja sen jälkeen kolme pitkää askelta ja yhden sangen töksähtävän. Toisella yrittämällä sain prässättyä laukan ympyrällä sen verran lyhyeksi enkä antanut Peran valua ensimmäisessä hypyssä, jolloin saimme vaaditut kuusi askelta kohtuullisen kivasti. Pera lyhensi laukkaa hienosti ja pysyi siinä hienosti. Pidätteet menivät myös ensimmäisen hypyn jälkeen ihanan hyvin perille, jolloin väli tuntui kuin suunnitellulta kuudelle askeleelle. Tässä olikin tunnin selvin onnistuminen, ja olin hyvin tyytyväinen Peraan. Sillä on niin hyvä skaala laukassa, että sitä pitäisi osata hyödyntää useammin. Etenkin lyhyt laukka ennen estettä oli sellaista, jota olen koulutunneilla kokoamisharjoituksissa kaivannut.
Loppuraveissa Perassa riitti vielä virtaa, joten hain sitä pyöreämmäksi ja vähän rauhallisemmaksi. Aika nopeasti Pera huomasi, ettei enää ollut kiire mihinkään ja malttoi pysyä rennon pyöreänäkin hetkiä. Sain taas mukavasti keskittyä siihen, että myötäsin aina, kun se antoi periksi enkä jäänyt pitelemään sitä ohjilla. Pera tuntuikin rennommalta noin tehtynä ja hakeutuikin helpommin takaisin tuntumalle, kun sieltä oli päässyt nousemaan. Vaikka istunnassani ja hevosen aktiivisuudessa oli tämänkin tunnin perusteella viilattavaa, hälveni perjantain tunnin aiheuttama paluu lähtöpisteeseen -fiilis hieman. Keskittymisellä pääsee vähän pidemmälle ja etenkin sillä, ettei turhaudu heti alkutunnista omiin virheisiin, vaan pyrkii parantamaan niitä. Joskus vain tuntuu, että kaipaisin opettajan neuvoja joka askeleeseen. Koska siihen ei luonnollisesti ryhmätunneilla ole mahdollisuutta, saisin alkaa keskittyä korjaamaan tiedossa olevia virheitä itsekin hieman aktiivisemmin.
