Piip-piip, piip-piip, sanoi puhelimeni, ja sen seurauksena päädyin maanantaina ratsastamaan Easyn. Oman lämmittelyni ratsastusta varten sain tehtyä näppärästi karsinan siivoamisella. Treeniaiheeksi päätin ottaa viime sunnuntailta tutut sulkutaivutukset. Easyn lämmittelin tehtävää varten menemällä maneesille maastoreitin kautta. Tamma tahmaili melkoisesti, ja sain patistella sitä etenemään. Pienen pätkän matkasta ehdimme taittaa ravaten, jolloin Easy liikkui paremmin. Maneesissa oli ilahduttavasti vain yksi ratsukko, ja loput treenistämme saimme mennä ihan kaksistaan. Ihanaa luksusta.
Sulkutaivutukset tein pitkillä sivuilla välillä voltteja väliin pyöräyttäen. Yritin myös muutamia kertoja niitä keskihalkaisijalla, mutta meno ilman seinän tukea osoittautui turhan haastavaksi. Helpommaksi suunnaksi selvisi vasen kierros. Easyn takaosan siirtäminen siinä kierroksessa sujui helposti, ehkä vähän liiankin. Poikitusta tuli välissä liikaakin, jolloin eteneminen oli kuin tervassa kahlaamista. Etuosan sai pidettyä myös kohtuullisen vaivatta oikealla paikalla, kun pohkeeni löysivät paikat kontrolloidakseen niin etu- kuin takaosaa. Kiitos ihanalle koulusatulalle siitä. Käynnissä parannettavaa olisi kuitenkin ollut tahdin säilymisessä. Ravissa pyysin Easyä tietoisesti vähän rauhallisempaan menoon, jotta ehdin saada avut läpi. Ravissa tahti säilyikin paremmin eikä turhan jyrkkää poikitustakaan tullut.
Oikeassa kierroksessa Easy ei liikuttanutkaan takaosaa ihan niin helpolla sisemmäs, vaan tuntui, etten saanut viestiäni perille. Liekö kyseessä ollut ratsun jäykempi puoli vai olivatko istuntani ja apuni toisiinsa nähden ristiriidassa. Koetin kyllä huomioida, että istuisin mahdollisimman tasapainoisesti ja yritin ehdotella takaosan siirtymistä useammalla tavalla. Huomasin kuitenkin, kuinka vasen pohkeeni tahtoi takertua satulaan kiinni enkä oikein saanut sitä siitä irti. Ilmeisesti sitten jäin pusertamaan pohkeellani, jolloin Easy protestoi junnaamalla vähän vastaan. Olisi pitänyt myös tarkkailla istuntaani tuplasti enemmän, sillä yrityksistäni huolimatta painoni taisi olla rutkasti vasemmalle valuneena.
Jumppatuokion jälkeen menimme hetken aikaa ravia ympyrällä asetuksia hakien. Easy tasoittui aika mukavasti kulkemaan, joskin huomasin pian, etten kontrolloinut sen ulkopuolta saati vaatinut asetuksia kunnolla. Olin jäänyt siis tyypillisesti matkustelemaan. Kun asetukset alkoivat mennä kohtuullisesti läpi, unohdin kokonaan ulkopuolen. Niinpä Easy vähän liiraili sieltä ulos. Sen jälkeen tajusin alkaa ajatella hevosta paremmin keskelle ohjia, jolloin sekä ulko- että sisäpuoli pysyivät paremmin hanskassa. Laukassa Easy oli reipas oma itsensä, mutta hieman levoton päänsä kanssa. Sen sijaan, että se olisi nakannut päätään kattoa kohti, se sukelsi sen kanssa hetkittäin melkoisen alas. Yritin niinä hetkinä ratsastaa eteen, jotta hevonen nousisi takaisin parempaan asentoon. Laukassa unohdin taas ulkopohkeen käytön, jolloin ympyrät olivat hieman mielenkiintoisen muotoisia. Kun ulkopohje muisti osansa, muuttuivat ympyrät taas vähän enemmän oikeanlaisiksi.
Lopuksi keksin vielä ratsastaa kertaalleen ulkomuistista läpi K.N. Special -kouluohjelman. En juuri valmistellut itseäni saati Easyä siihen, minkä kyllä huomasi. Kipitimme ohjelman läpi melkoisesti häseltäen. Loivilla kiemuroilla unohdin asetukset, kun Easy yritti kipittää. Keskiravissa oli vähän ajatusta, mutta askel olisi saanut venyä enemmän. Sentään ero harjoitusraviin oli selkeä. Kymmenen metrin voltit olivat aika muotopuolia, kun en muka hahmota ympyrää sitä ratsastaessani. Ravista käyntiin siirtyminen kolmeksi askeleeksi sujui hyvin, mutta raviin emme päässeet niin napakasti. Siirtymä hetkeksi kokonaan käyntiin meni vetokisaksi, mutta pysähdyksiin pääsimme helpommin. Easy seisoi nätisti nelisen sekuntia ja lähti siitä helposti takaisin käyntiin. Sorruin puskemaan sitä tulevaa ravisiirtymää varten, jolloin Easy nosti ravin ennen aikojaan. Ei muuta kuin takaisin käyntiin ja oikeassa kohdassa vähän hitaammin raviin. Oikea laukka nousi myös vähän myöhässä, kun en muistanut valmistella. Pääty-ympyrä ei sentään ollut ihan valtaisa ja näyttikin vähän ympyrältä. Laukkalävistäjällä en ollut hereillä, jolloin Easy pudotti raville liian aikaisin. I:ssä saimme kuitenkin nostettua vasemman laukan ihan ok, mutta kulman ratsastaminen unohtui. Toinen pääty-ympyrä meni ihan hyvin samoin kuin laukkalävistäjä. Nyt pääsimme paremmin loppuun saakka, mutta unohdin lyhentää laukkaa käyntiin siirtymistä varten. Niinpä Easy siirtyi raville ja jarrutteluiden jälkeen vasta käyntiin. Lopputervehdykseen ajoin vielä hevosta etenemään, jolloin loppuun tuli ravirikko. Pysähtyminen sentään onnistui kevyesti, ja Easy pysyi hienosti tervehdyksen ajan paikoillaan.
Kouluradan jälkeen keräilin muutamia kasoja maneesista samalla Easyä talutellen. Sen jälkeen hyppäsin takaisin kyytiin, ja kävimme vielä ihan lyhyen mutkan maastossa ravailemassa ennen kuin palasimme pitkien käyntien jälkeen tallille. Easylle treeni ei tuntunut missään, sillä se ei hionnut yhtään. Niinpä se pääsi hyvillä mielin takaisin tarhaan hoitotoimenpiteiden jälkeen. Huomasin taas ratsastuksen aikana kaipaavani kovasti opettajan neuvoja, sillä vaikka itse tajusin joitain korjattavia asioita, en saanut korjattua niitä niin tehokkaasti kuin valvovan silmän alla. Maastossa oli kuitenkin kiva käppäillä menemään. Ehkä joskus uskallan sinne vähän pidemmällekin reissulle.
