Hyppyjä Jussin opissa

Sunnuntain valmennusryhmän tunnilla oli myös esteitä, jihuu! Ratsuksi olin toivonut aiemmin viikolla Lorea, mutta tällä kertaa sain mennä Jussilla. Mietin ennen tuntia, että saanpahan taas treenata sitä, etten lähde itse hyppyyn ennen hevosta. Jussilla kun on tapana joskus hypätä vähän mistä sattuu. Estesilmää tällä ruunalla ei ihan jokaiseen hyppyyn ole, mutta se korvaa sen pienen puutteen menemällä kiltisti kaiken, mitä eteen laitetaan. Alkuverryttelyn menimme vikkelästi itsenäisesti käynnissä ja ravissa. Jussi liikkui mukavasti, ja keskityin kääntämään sitä suorana. Kummempia ongelmia ei ollut, joten valmistauduin hyppyihin luottavaisin mielin.

Ensimmäiseksi tulimme molemmista suunnista ratapiirroksen suoraa linjaa esteillä 1 ja 2 pyöräyttäen tehtävän alkuun sekä ensimmäisen hypyn jälkeen ympyrän. Aloitimme vasemmassa kierroksessa. Molemmilla kierroksilla Jussi hyppäsi esteet kivasti, mutta niiden väliin tehty ympyrä oli vähän liiraamista ulos. Opettaja muistutti ulkoavuista, mutta en tainnut sitten kunnolla päästä niillä kääntämään. Oikeassa kierroksessa Jussi pääsi vaihtamaan ensimmäisessä hypyssä itsensä kertaalleen vasempaan laukkaan. Toisella kierroksella Jussi myös pääsi tekemään bravuurinsa eli loikkaamaan niin kaukaa, etten edes minä, kaukaisten ponnistuspaikkojen fani, älynnyt lähtöä ja jäin matkasta. Opettaja neuvoi pitämään Jussin lyhyessä, mutta terävässä laukassa, jotta se ei tekisi moisia ratkaisuja. Esteiden väliin tehdyllä ympyrällä kääntäminen oli vähän vielä hukassa, mutta parani ulkoapuja käyttämällä.

Seuraavaksi tulimme ratapiirroksen esteitä 3 ja 4 kahdeksikolla. Aloitimme vasemmassa kierroksessa ja tulimme lävistäjällä olleen esteen numero 3 (tässä vaiheessa vielä pysty, myöhemmin okseri). Siitä piti saada laukka vaihtumaan oikeaksi ja jatkaa toiselle lävistäjäpystylle siellä taas laukka vasemmaksi vaihtaen. Ensimmäisellä kierroksella vasen laukka ei vaihtunut oikeaksi hypyssä, vaan sain korjata ravin kautta. Toisessa hypyssä laukka sitten vaihtui toivotusti oikeasta vasemmaksi. Opettaja kehotti käyttämään enemmän istunta-apuja laukanvaihdossa, sillä käteni tekivät taas hyvin suurieleiset johtamiset. Toisella kierroksella ratkaisin molemmat lähestymiset esteille pyytämällä Jussia eteen. Lähdimme molemmille esteille siten hieman kauempaa, mutta olipa siitä jotain hyötyä: molemmat laukat vaihtuivat hypyissä. Opettaja tuumasi, että ratkaisu oli ok, kun olin sen itse tehnyt eikä Jussi päässyt päättämään paikkoja. Tuumasin siihen, että olisi kiva myös oppia ottamaan takaisin tarvittaessa eikä ratkaista tilanteita aina vain ratsastamalla eteen. Jostain syystä en vain osaa ajatella ottamista kiinni esteen lähestyessä juuri nimeksikään. Sietäisi kyllä, sillä esimerkiksi Pera ei siedä yhtään, jos sitä aletaan painostaa hyppäämään turhan kaukaa. Nimimerkillä kokeiltu on ja kaulalle päädytty.

Lopuksi tulimme vielä tehtävän esteillä 5-8, jossa tultiin esteitä kaarevilla linjoilla pystyiltä oksereille. Matkaan lähdettiin vasemmassa kierroksessa. Ensimmäisellä kierroksella sain Jussin vaihtamaan vasemman laukan okserilla oikeaksi, mutta vaihto toisinpäin ei enää onnistunut eli vasen laukka piti ottaa hypyn jälkeen ravin kautta. Matkalla olleet pystyt ylittyivät asiallisesti, ja kaarevat linjat pystyiltä oksereille olivat ihan ok. Toisella kierroksella ensimmäinen pysty meni mukavasti, ja tein rauhassa lähestymistä ensimmäiselle okserille. Jussipa päättikin, että jätetään yksi askel välistä ja hypätään kauempaa. En ollut yhtään itse taaskaan menossa, joten jäin matkasta. Reaktiona oli ihmeellinen hihkaisu kesken hypyn ja sitten heti Jussin kiittely siitä, ettei hermostunut matkasta jääneeseen kuskiin. Ja hei, laukka vaihtui muitta mutkitta vasemmasta oikeaksi tällaisellakin tavalla. Oikea laukka ei tosin vaihtunut vieläkään hypyssä vasemmaksi, vaan korjasin sen taas ravin kautta. Loppuun saimme tulla vielä yksittäisenä vasemmassa kierroksessa okserin numero 3, sillä se oli tuottanut eniten ongelmia koko porukalle. Nyt yksittäisenä tehtävänä siihen saattoi keskittyä täysillä, jolloin Jussi vaihtoi hypyssä hienosti vasemman laukan oikeaksi, ja tunnin hyppelyt päättyivät mukavaan onnistumiseen.



Olipa kiva tunti! Esteet pysyivät maltillisesti jossain 50-60 sentin tuntumassa, joten rimakauhukaan ei iskenyt. Tuumasinkin tunnin lopussa opettajalle, että jotenkin kierosti alan tykätä Jussilla hyppäämisestä. Se opettaa minua todella paljon odottamaan hyppyjä ja jatkossa toivottavasti myös löytämään sellaisen istunnan, jonka avulla osaan mukautua paremmin yllättäviinkin hyppyihin. Jussin kanssa voin myös oppia hakemaan sellaista laukkaa ja sen pituista hevosta, ettei ratsu edes yritä tarjoa kamikaze-hyppyjä. Jussin voikin ajatella olevan omanlaisensa opetusmestari esteillä, kun sitä pitää vähän neuvoa sen sijaan, että sen kyydissä voisi vain matkustella.

Videoista kiitos Alekseille!