lauantai 23. marraskuuta 2013

Ratatreeniä uuden tamman kanssa

Bongasin Oulunsalon ratsastuskoulun nettisivuilta tunnin esteratatreenin enkä malttanut olla kyselemättä, mahtuisiko sille vielä. Paikkoja oli jäljellä tasan kaksi, joten nappasin ihanan helposti mukaan suostuteltavan Noran matkaan. Omaksi ratsutoiveekseni laitoin varman hyppääjän, joka liikkuu omalla moottorilla. Tähän mennessä tällainen toive on laittanut minut samalla tallilla niin Silvanon kuin Unan kyytiin, joten arvelin saavani niistä jommankumman. Yllätys oli melkoinen, kun minulla olikin tamma nimeltä Alastra. Tamma ei ollut minulle tosin ihan vieras, sillä jaoin vuosia sitten tunnin Helvin kanssa Alastran ja sen silloisen omistajan kanssa. Tallin sivuilla 2004 syntynyttä tammaa kuvaillaan nöyräksi ja kovasti ratsastajaansa kuuntelevaksi ja parhaansa mukaan tätä ymmärtäväksi. Koulutustaso tammalla on helppo A ja rataesteillä 100 cm. Säkäkorkeus on puolestaan noin 156 senttiä. Tunnin opettajana oli tuttu tapaus Äimäraution ratsastuscentrumin ajoilta.

Alkuverryttelyt mentiin samalla kaavalla kuin ennenkin eli itsenäisesti. Alastra liikkui tosi kivasti itse eikä sitä tarvinnut hoputtaa. Tamma myös pyöristi kauniisti kaulaansa, vaikka rohkenen epäillä, ettei takapää ollut reippaudesta huolimatta oikeasti käytössä. Koska tamma liikkui niin hyvin itse eteen, päätin testata jarrujen olemassaolon kaikissa askellajeissa. Kohtuullisesti ne löytyivätkin. Ravi tuntui aluksi sangen korkealta, mutta onneksi keventäessä ei ollut ongelmaa. Huomattavia puolieroja ei myöskään tällaisessa kepoisessa verryttelyssä tuntunut, vaan Alastra puksutti molempiin suuntiin asiallisesti. Laukka tuntui alussa aika paljon suuntautuvan ylöspäin (mikä itse asiassa tuntui hauskalta), mutta kun annoin tammalle luvan mennä, piteni ja rullasi askel enemmän. Alkuverryttelyn perusteella tamma vaikutti oikein kivalta kaverilta hyppyhommiin, joskin sen reippaus mietitytti hieman. Olenhan surullisen kuuluisa siitä, että laiskoja hevosia en saa ratsastettua eteen ja reippaita puolestaan en saa enää kiinni.

Koska tunnin teemana oli rataharjoitus, otettiin verryttelyhypyt pikaisesti alta pois. Oikeassa kierroksessa tulimme pari kertaa ristikkona ratapiirroksen estettä 1 (mustalla värillä merkittynä). Opettaja muistutti olemaan tarkkana, että Alastra tulee esteelle suoraan eikä pyri valumaan kumpaankaan reunaan. Tämä onnistui helposti, ja ratsu hyppäsi vaivatta. Vasemman kierroksen hypyt otimme esteelle 6 (mustalla värillä merkittynä). Nyt en nähnytkään ponnistuspaikkaa niin hyvin, jolloin sorruin vähän patistamaan Alastraa eteen. Tamma totteli muitta mutkitta, ja tulimme ehkä vähän turhan reippaasti. Sitten tajusin onneksi antaa hevosen katsoa paikan ja keskittyä itse mukautumaan hyppyyn. Tämä auttoi kivasti. Vielä ennen rataa tulimme 21,5 metrin suoran linjan vasemmasta kierroksesta. Nyt en enää muista, monella askeleella Alastra sen meni, mutta mitään ongelmaa ei ollut. Tamma eteni, pysyi linjalla suorassa ja hyppäsi. Omassa mukautumisessani oli tosin viilattavaa, kun joko suoristauduin liian aikaisin tai sitten pohkeeni lepattivat nolosti irti kyljistä heilahdellen minne sattuu.

Sittenpä tulimmekin ensin radan numero 1 esteillä 1-9b (ratapiirroksessa numerot mustalla). Sen jälkeen tulimme vielä toisen radan esteillä 1-9b (numerot pinkillä). Ratakorkeus oli tosiaan noin 80 senttiä, mikä onneksi ei enää alkuverryttelyn mukavan sujumisen jälkeen tuntunut pahalta. Ensimmäiselle esteelle tulimme vasemmassa laukassa, joka pääsi hypyssä vaihtumaan turhaan oikeaksi. Korjasin sen ravin kautta pois. Kakkosta lähestyessä tein perusvirheeni eli en nähnyt paikkaa ja komensin Alastraa eteen. Sehän lähti ja hyppäsi esteen turhan kaukaa. Opettaja muistutti hyvin, ettei ole kiirettä. Kolmoselle tultaessa sain vähän tasapainotettua menoa, jolloin yhden askeleen sarja meni kivasti. Alastra meni sujuvasti esteiden 4 ja 5 suoran linjan viidellä askeleella, ja maltoin itsekin olla rauhassa. Kuutoselle oli myös niin mukavasti matkaa, että saatoin olla häseltämättä ja ratsastaa. Alastrakin pääsi laukkaamaan rennommin, ja kuutonen ylittyikin näppärästi. Seiskalle tultaessa minulle iski taas jokin hätä, ja päästin Alastran hyppäämään esteen taas kaukaa. Opettaja muistutti jälleen, ettei kiirettä ole ja aina riittää askelia käytettäväksi. Alastra kuunteli kuitenkin hypyn jälkeen pidätteet tosi hyvin, jolloin saimme menon tasoittumaan, ja kasi ylittyi rauhallisen hyvin. Ysisarjalle pääsimme lopulta hyvin sisään eikä siinä tullut enää mitään pulmaa onneksi.

Toiselle radalle lähdimme myös vasemmassa laukassa. Ykkösenä ollut okseri ylittyi tällä kertaa rauhallisemmin kuin aiemmalla radalla. Kakkosen ja kolmosen suora linja meni jälleen tasaisesti viidellä askeleella. Sarjalle tultaessa tasapainotin vähän ja annoin sitten Alastran hyppiä esteet vaivatta. Viitosella iski taas ponnistuspaikkasokeus, jolloin usutin taas tammaa eteen. Inhottavan väärä ratkaisu! Alastra hätääntyi hieman ja keilasi puomin alas. Opettaja muistutti asiallisesti, että ei ole hätää edetä. Kuutoselle sain korjattua oman häseltämiseni pois, jolloin Alastra sai hypätä rauhassa. Seiskan ylitimme vähän lentäen ja ristilaukkaan joutuen, mutta kasille tulimme jo tasaisemmin. Tällä kertaa jopa hieman lähelle, mutta Alastra selvitti sen hienosti. Viimeisenä ollut sarja meni mukavasti, kun maltoin taas rauhoittua ja antaa Alastran tehdä osuutensa. Lopuksi tulimme pariin kertaan vielä jälkimmäisen radan esteet 7 ja 8. Ensimmäisellä kerralla oma mukautumiseni oli kehno pohkeiden lennellessä minne sattuu. Alastran menossa taas ei ollut vikaa. Sain ottaa tehtävän vielä uudelleen ja nyt sain pidettyä pohkeet paremmin tuntumalla. Alastra selvitti tehtävän toisenkin kerran mainiosti, ja olin niin tyytyväinen ratsuuni ja taputtelinkin sen hyväksi.



Fiilis oli todella mainio. Kannatti ehdottomasti käydä. Vaikka Alastra oli reipas ja paikoin painalsimme vähän turhan vauhdikkaasti, saatoin luottaa sen menevän esteistäkin yli. Laukat vaihtuivat suurempia ajattelematta ja välillä sain oltua hypyissä paremmin mukana. Ja mikä parasta: ei pelottanut! Opettaja oli kyllä osannut valita minulle passelin ratsun ja juuri tällaisia fiiliksiä olen kaivannutkin. Opettaja tuumasi, että olen vissiin tottunut ratsastamaan vähän turhan paljon, kun Alastran kanssa niin paljon puuhaamista ei olisi tarvittu. Tuumasinkin, että ratsastan hyvin harvoin yhtä reippaita hevosia kuin tämä tamma oli. Samalla sain moittia itseäni jälleen kerran siitä, etten osaa mukauttaa ratsastustani hevosen mukaan. Onneksi Alastra oli kiltti eikä vetänyt hernepeltoa turpaansa, vaikka välillä siihen olisi ollut aihetta. Alastra kiilasi kyllä helposti kärkeen tämän tallin hevoslistassani. Ehkäpä pääsen sillä vielä joskus toistekin hyppäämään, sen verran kivasti meillä tällä kertaa meni.

Videoista kiitos tuntia seuranneelle!