Lauantaina lyöttäydyin
Jetin kanssa neljänneksi ratsukoksi Tallinmäen yksäriporukan estetunnille, joka pidettiin lähitallin maneesissa. En olekaan hypännyt hetkeen maneesissa Jetin kanssa, joten osasin odottaa, että kooltaan iso, mutta rohkeudeltaan hieman pieni ratsuni näkee siellä vaikka ja mitä kummituksia. Niinhän se tietysti näkikin. Suurimmat möröt sille oli tällä kertaa maneesin seinän avonainen kohta sekä katsomopääty. Niitä väisteltiinkin sitten melkoisella kylkimyyryllä aina, kun en saanut Jettiä keskittymään etenemiseen.
Ennen pariin kolmeen kertaan hypättyä rataa verryttelimme tulemalla puomia ja kavalettia ympyrällä, etenemällä pitkillä sivuilla reippaammin ravissa ja tulemalla myös pientä osaa radasta. Jetti liikkui verryttelyssä ihan kivasti. Etenkin pitkät sivut reippaammassa ravissa sujuivat mukavasti. Päätyihin meillä ei tosin juuri ollut asiaa muulla kuin kylkimyyryllä luisteltuna. Välillä sain Jettiä lähemmäs mörköjä, kun pistin sen possujunaan tallin pienen ponitamman perään. Siitä olisi pitänyt kyllä pitänyt saada kuva: pieni, pörröharjainen ponitamma johdattelee rohkeasti suurta, säikkyvää ruunaa ohi vaarojen. Voi Jetti-raukkaa, maailma on sille joskus liian jännä. Voi myös minua, sillä jään aina tuijottelemaan selvittääkseni, mitä Jetti kyttää. Siinäpä sitten koko ratsukko pällistelee omiaan sen sijaan, että edes jompikumpi keskittyisi.
Päivän rata näytti tältä. Viimeisellä kierroksella korkeimmat esteet taisivat olla jossain 70-75 sentin tuntumassa. Kaikilla kierroksilla pulmat ja onnistumiset pysyivät samoina. Ykkösesteellä vasen laukka ei vaihtunut puhtaasti oikeaan, vaan etenenimme aina ristilaukassa kohti kakkosta. Kakkos- ja kolmosesteen väli oli 20 metriä, ja muistaakseni saimme tultua sen joka kerta toivotusti viidellä askeleella. Taisipa välillä olla niin, että olimme taas kolmosen jälkeen ristilaukassa. Nelosella laukka yleensä korjaantui vasemmaksi, jolloin pääsimme jatkamaan kivasti matkaa. Viitoselle tie oli aina, mitä oli, sillä este oli juuri siellä päädyssä, jonka seinän avonainen kohta pisti Jetin kyttäämään. Koska en ollut herättänyt ratsua riittävästi keskittymään, jäi sillä aikaa tuijotella moisia. Viitoselta kuutoselle pääsimme asiallisesti. Kuutosella tosin laukka tuppasi olemaan ristilaukkaa. Kertaalleen jäin miettimään, mitä tekisin asialle, jolloin lakkasin ratsastamasta. Niinpä Jettikin siirtyi raviin, ja ylitimme sitten seiskan ravilähestymisen avulla. Sainpahan sen verran herättyä, etten luovuttanut radan viimeisen hypyn kanssa, vaan puksutin päättäväisesti senkin yli. Viimeisellä kierroksella menossa oli jo kovasti yritystä. Ristilaukat vaivasivat, mutta tällä kertaa en jäänyt pohtimaan niitä liikaa, vaan etenin. Paikoin Jettikin heräsi liikkumaan, jolloin saan taas vähän vihiä siitä, millaista Jetin kanssa hyppääminen helpommillaan on. Se tunne tuli kyllä tarpeeseen.
Tunnin jälkeen jäi fiilis, että paikoin meni kivasti, mutta vielä olisi niin paljon opittavaa. Puhua pulputin jonkin verran ääneen tehtävieni aikana, jolloin sain keskityttyä itse paremmin. Osaan näemmä kohtuullisesti nähdä, mitä pitäisi tehdä, mutta korjaaminen on vielä puolitiessä. Ensimmäisenä haluaisin oppia jättämään ristilaukat kokonaan matkasta. Mieluummin vaikka kokonaan väärä laukka kuin tuo mökellyslaukka. Jetti vain reagoi todella herkästi minun epätasapainoisiin liikkeisiini, jolloin menemme milloin missäkin laukassa. Jetti on itse asiassa herkin ratsastamani hevonen tämän asian suhteen. Mietinkin, että jos saan tämän ongelman ratkaistua, olen saanut korjattua melkoisesti omaa ratsastustani. Siihen vain taitaa mennä vielä tovi, joten harjoitukset jatkukoon.
