Lauantaina mietin kovasti, mitä puuhaisin Jetin kanssa, sillä kouluvääntö ei houkutellut yhtään (yllätys!). Kentälle päästyäni päätin matkia toisen ratsukon puomiharjoituksia ja pistin puomeilla noin 17 metrin linjan ja yhden yksittäisen puomin siten, että pääsin ylittämään sen ympyrällä toisen suoran linjan puomin kanssa. Alkukäyntien aikana käppäilytin Jetin kaikkien puomien yli niillä reiteillä kuin niitä harjoituksissa aioin tulla. Alusta alkaen pyrin siihen, että ratsastan myös puomin yli pohkeet kiinni, mutta en jännity turhaan tai väkerrä loppuun saakka.
Ravissa tein niin siirtymiä käyntiin puomien välissä kuin säätelin ravia ja pyörittelin ympyröitä kahden puomin yli. Aluksi hyydyin itse aina puomia kohti, jolloin Jettikin pääsi jarruttamaan. Sitten muistin ratsastaa paremman ravin ajoissa ja pitää ne pohkeet tuntumalla. Sittenpä Jetti ylittikin puomit lähes joka kerta kuin vettä vain niin kuin oli oletettavissakin. Siirtymiset käyntiin ja takaisin raviin onnistuivat myös ihan näppärästi puomien välissä. Toki siirtymä ylöspäin olisi voinut olla aktiivisempi, mutta meno oli silti kaukana hyytymisestä. Kokeilin myös muutaman kerran ottaa ravia sekä lyhyemmäksi että pidemmäksi. Lyhentäminen onnistui tietysti mukavasti, ja Jetti pisti väliin monen monta raviaskelta. Pidennyksessä unohdin ratsastaa ajoissa riittävästi eteen, jolloin pyyntöni tuli turhan myöhässä eikä eroa tullut. Sitten muistin edetä ajoissa, jolloin Jetin saattoi päästää puomeille ilman, että törkin sitä koko matkaa. Sen seurauksena Jetti etenikin kivasti. Ympyröillä puolestaan sain taas opetella ulkoavuilla kääntämistä, kun ensin liirailimme vähän miten sattuu. Aloin lopulta ajatella vähän johtamista jo ensimmäisellä puomilla, jolloin kääntyminen alkoi toivotusti jo puomilta eikä sen jälkeen. Näin pääsimme kohtuullisesti ympyrän kaarella pysyen puomilta toiselle.
Laukassa opettelin näkemään kolme viimeistä askelta puomille ja pitämään edelleen pohkeet kiinni. Ilmeisesti jännitän sen verran esteitä, etten näe niille paikkaa, sillä puomeilla sain laskettua askeleen oikein melkein joka kerta. Laskin jopa ääneen, sillä silloin viimeistään muistin aina pitää pohkeet tuntumalla, kun puomi alkoi lähestyä. Peruslaukassa Jetti meni 17 metrin välin viidellä askeleella. Lyhensin laukkaa kevyesti sen verran, että pääsimme välin kuudella askeleella. Sitten piti tietysti vähän kaasutella ja tulla väli neljällä. Jetti liikkui tosi kivasti pohkeesta eteen jo hyvissä ajoin ennen puomia, jolloin pohkeet kiinni pitämällä pääsimme välin sujuvasti neljällä. Huomasin tosin itse kippaavani kaasutuksessa etukenoon, mutta sain korjattua tätä ajattelemalla takamusta penkkiin. Laukassa tulin myös puomeja ympyrällä, ja väli meni parhaiten neljällä askeleella. Harjoittelin johtamista molempien puomien aikana, jolloin ulkoavut muistamalla reitti säilyi kivasti puomilta toiselle. Jos taas jäin johtamisen sijaan roikkumaan sisäohjaan ja unohdin ulkoavut, otti Jetti heti ulkoa tilaa eikä väli mennytkään enää neljeällä askeleella. Oli taas ihana huomata, että kun ratsastin keskittyneesti, pysyi Jettikin kuulolla, ja tehtävät onnistuivat.
Loppuraveissa annoin Jetin venyttää ohjan perässä, minkä se teki paikoin ihan hyvin. Loppukäynnit puolestaan hoituivat näppärästi maasta käsin, kun vein puomit takaisin paikoilleen. Olin kyllä tästä tunnista niin fiiliksissä! Eihän tässä mitään suurta valaistumista tapahtunut tai muuta ihmeellistä, mutta jotenkin meno oli vain niin paljon helpompaa ja sitä myöten kivempaa kuin olin uskaltanut toivoa. Lisäksi puomitehtävät ovat itselleni niin paljon mieleisempiä kuin ihan puhtaasti sileällä meneminen, joten sekin vain lisäsi hyvää mieltä. Etenkin laukkaosuudesta tulivat tunnin parhaimmat fiilikset. Neljän askeleen välissä laukka tuntui siltä, miltä sen todennäköisesti esteradalla pitäisi tuntua. Jetti eteni mukisematta, ja saatoin keskittyä antamaan sille työrauhan. Enpä muista, milloin viimeksi olisin saanut näin vaivattoman hyvää laukkaa Jetistä irti. Ilmeisesti onnistuin olemaan rennompi, jolloin Jetti nimenomaan pääsi laukkaamaan vapaammin. Puomiluokat, täältä tullaan! Ei ehkä sentään, mutta toivon todella, että opin viemään samanlaisen rentouden ja huolettomuuden myös esteille.
