Keskiviikon valmennusryhmän tunnilla oli koulua, vaikka olimme kovasti vihjailleet estetunnista. No, ei siitä mihinkään pääse, että kouluakin on mentävä aina välillä. Ratsukseni sain Hilanterin, mikä oli ihan kiva vaihtoehto. Ratsukoita tunnilla oli kuusi, ja treeniaiheena oli pohkeenväistöt.
Alkuverryttelyssä menimme aika omatoimisesti kaikissa askellajeissa. Opettaja muistutti ratsastamaan ensin vaikka vähän pidemmässä muodossa ja vasta hevosen oikeasti lämmetessä töihin alkaa hakea sitä lyhyemmäksi. Hilanteri liikkui mukavasti käynnissä ja ravissa, kun sain ohjat tuntumalle ja pohkeet töihin. Välillä meno oli kyllä aika epätasaista, kun Hilanteri kävi tuntumalla ja hetken päästä jo katosi sieltä. Tiesin kyllä, että ratkaisuna olisi ollut ratsastaa paremmin pohkeella, mutta toteutus jäi taas puolitiehen. Ihanaa, että tajuan ongelmia ja tiedän niihin ratkaisuja, mutta miten saan itseni vielä toteuttamaan ne? Ensimmäisessä laukannostoyrityksessä tein jotain todella pahasti väärin, sillä Hilanteri veti herneen turpaansa ja jumitteli oikein urakalla. Siitä seurannut paniikkikohtaukseni ei juuri auttanut, sillä oman ratsastuksen rentouttamisen sijaan aloin häseltää. Sitten sain nollattua tilannetta ja lopulta hyvin napakan pyynnön jälkeen Hilanteri muisti osaavansa myös laukata. Opettajalta tulikin sitten kehu, että Hilanteri laukkasi todella puhdasta laukkaa. Hilanteri liikkuikin ihan asiallisesti, mutta tuntui olevan melkein joka hetki valmis pudottamaan laukan pois. Niinpä sain keskittyä todella olemaan häiritsemättä sitä, jotta se ei toteuttaisi suunnitelmiaan. Rentouden ja matkustajaksi heittäytymisen eroa en tosin vieläkään osaa tehdä.
Tämän jälkeen siirryimme tunnin päätehtävään eli pohkeenväistöihin. Kuviona oli tehdä väistö lävistäjää pitkin keskihalkaisijalle asti. Siitä hevonen puolestaan käännettiin lävistäjän suuntaiseksi ja jatkettiin lävistäjä loppuun. Väistöt tehtiin koko ajan käynnissä, mutta lävistäjän loppupuoli mentiin ensin ravissa, sitten laukassa. Lävistäjän jälkeen sai työstää ravia ja laukkaa pääty-ympyrällä. Väistöt vasemmalle olivat tihkaita, kun taas oikealle väistettäessä tahti säilyi paremmin. Pyrin olemaan mahdollisimman rento väistöissä, jotta en olisi jarruttava tekijä Hilanterin liikkumisessa. Vasemmalle tehdyissä väistöissä sain kiinnittää huomiota paljon vasempaan puoleen ja oikeassa taasen oikeaan. Eli juuri siihen ei-väistättävään puoleen. Vasenta puolta sain pyytää odottamaan, kun taas oikeaa puolta pysymään suorempana. Väistömme eivät olleet kovin väläyttäviä, mutta koko tunnin aikana saimme kuitenkin muutaman askeleen, jossa Hilanteri yritti hakeutua oikeinpäin. Kieltämättä etenimme aika pitkälti mateluvauhtia, kun en vain saanut yhdistettyä väistöä ja eteenpäinpyrkimystä. Mietin jo tunnilla, aloinko puskea istunnalla vai käytinkö niin paljon ristiriitaisia apuja, että Hilanteri protestoi jarruttamalla. Selvyyttä tähän en saanut, mutta välillä yritin tietoisesti rentouttaa ratsastustani. Vaikka väistöt eivät lähteneet rullaamaan täydellisesti, kertoi opettaja Hilanterin liikkuvan niiden avulla paljon suorempana. Jotain siis meni oikein.
Ravin ja laukan työstämisessä jatkui vähän sama ongelma kuin alkutunnista: Hilanteri pyrki kovasti kulkemaan oikeinpäin, mutta en onnistunut tarjoamaan sille kunnon tukea siihen. Niinpä se pääsi etenemään aina pienen hetken oikeinpäin, jolloin herpaannuin ihastelemaan ratsuani ja lakkasin ratsastamassa. Sitten vuorostaan Hilanteri herpaantui, ja saimme aloittaa työskentelyn alusta. Jostain syystä lakkaan vieläkin ratsastamasta silloin, kun hevonen loksahtaa paikoillaan, vaikka oikeasti se työskentely pääsisi vasta sitten alkamaan kunnolla. Helpompi suunta oli tällä kertaa oikea. Siinä muistin kääntää mukavasti ulkoavuilla enkä ähertänyt ohjalla liikaa. Vasemmassa kierroksessa taas Hilanteri pyrki ympyrältä ulos, jolloin jäin vähän puskemaan vastaan ja vaikuttamaan liikaa ohjalla. Paikoin onneksi sain myös parannettua omaa ratsastusta vasemmassakin kierroksessa, jolloin Hilanteri pääsi liikkumaan taas paremmin. Tasaisuus olisi silti ollut pop.
Loppuraveissa ei tapahtunut enää mitään yllättävää. Hilanteri oli hetken aikaa vähän kiireinen, mutta malttoi sitten rauhoittua. Tunnista jäi kaivelemaan väistöjen nihkeys. Arvelen sen kyllä johtuneen omasta tahattomasta jarruttamisesta istunnalla. Plussaa kuitenkin siitä, että huomasin tämän jo väistöjen aikana ja pyrin korjaamaankin sitä. En vain saanut itseäni niin paljoa oikeinpäin, että Hilanteri olisi lopulta palkinnut yritykseni selvästi. Tietysti väistöjä vaikeutti Hilanterin luontainen vinous ja jäykkyys, mutta toisaalta teimme harjoitusta niin pitkään, että olisi sen luullut vertyvän. Minulta siis on vain hukassa vieläkin kyky säilyttää hevosen pyrkimys eteen myös silloin, kun pyydän siltä jotain muutakin. Tuttu ongelma, joka olisi kiva saada ratkaistua.
Videoista kiitos Alekseille!
