Nyt on sitten ensimmäinen Jetin vuokrauskerta ratsastettu. Maanantain tunnin perusteella olin jo ennakkoon päättänyt, että tahkoaisimme ihan perusjuttuja. Päätavoitteena oli saada ratsastettua pohkeet kunnolla läpi, jotta Jetti ei voisi liirailla oman mielensä mukaan. Kentällä ei ollut ruuhkaa, vaan jaoin sen ensimmäisen puolikkaan tunnin ajan toisen ratsukon kanssa ja loppuajan sain sen kokonaan itselleni.
Alkuverryttelyssä annoin Jetin herätä rauhallisessa tahdissa kävelemällä ja ravaamalla. Eteneminen ei ollut Jetillä ensimmäisenä mielessä, vaan se hiippaili ja mutkitteli. Huomasin alkavani tuuppia istunnalla sen sijaan, että olisin käyttänyt vain pohjetta. Niinpä sain keskittyä toviksi omaan olemiseeni ennen kuin saatoin taas vaikuttaa Jettiin. Kun sain rauhoitettua istuntaani vähänkään, tuntuivat pohjeavut menevän paremmin läpi. Kun olimme ravailleet tovin molempiin suuntiin, otin ohjia lyhyemmäksi ja aloin hakea vähän pontevuutta etenemiseen. Paikoin Jetti vastasi pyyntöihini hyvin, mutta en saanut sitä säilyttämään hyvää reaktiota kovin montaa askelta eteenpäin. Opettaja onkin joskus tuumannut, että Jetin kanssa pitää ajatella koko ajan eteenpäin. Taidan itse ajatella aina yhden hetken eteenpäin, kunnes unohdan asian ja olenkin jo lipsahtaut humputteluun yhdessä ratsun kanssa.
Ensimmäisenä tehtävänä pyörittelin käynnissä tovin ympyröitä huolehtien Jetin suoruudesta. Kunnon asetusten kanssa en alkanut venkslata, vaan enemmänkin muistelin aiempien tuntien oppeja suoruudesta. Siitäpä alkoikin sitten melkoinen ähertäminen vasemman pohkeen kanssa, sillä Jetti tuntui puskevan sitä kautta koko ajan omille teilleen. Niinpä vasemmassa kierroksessa ympyrät pienenivät ja oikeassa kierroksessa puolestaan kasvoivat. Lisäksi muoto oli kaukana ympyrästä, kun liirailimme sinne ja tänne. Suoruuden saavuttamisessa olikin todella paljon tekemistä emmekä tainneet kovin montaa askelta sen suhteen kerrallaan ottaakaan. Istuntaanikin yritin korjata kerta toisen jälkeen, mutta yhtä sinnikkäästi kroppani korjauksen jälkeen vinksahti aina vanhaan asentoon. Ei ollut kyllä kovin kivaa, mutta onneksi ne pikkuriikkisetkin hyvät hetket auttoivat ponnistelemaan uusien moisten eteen.
Ravissa jatkoin saman asian parissa. Yleensä vauhdin lisääminen on korostanut ongelmia, mutta jotenkin nyt oli helpompaa yrittää korjata menoa ravissa kuin käynnissä. Kevensin ravia aluksi, kunnes lopulta istuin alas harjoitusraviin. Jetti liikkui paikoin suoralla uralla aika mukavasti. Ympyröillä sain taas tehdä julmetusti hommia vasemmalla pohkeellani ja etenkin nähdä vaivaa istuntani korjaamiseen. Olisipa ollut kiva nähdä muutamat hetket videolta, sillä välillä tunsin olevani selvästi yläkropasta alkaen könöttämässä vasemmalle. Sitten taas toisessa hetkessä tunnuin saavani lantiota alle ja yläkroppaa hyvin sen päälle, jolloin Jetinkin liikkuminen tuntui paranevan taas kerran. Ihanaa, että on sellainen ratsu, joka palkitsee havaittavasti muutokset parempaan. Ravissa sain taas muutaman lyhyen, hyvän hetken, joiden aikana mielikuvitussilinteri keikkui päässäni ja tuumin, ettei kouluvääntö nyt niin kamalaa ehkä olekaan.
Laukkaosuuden pidin aika lyhyenä, kun en saanut itseäni siinä toimimaan eikä Jettiäkään juuri kiinnostanut. Laukkasin vähän uraa myöten molempiin suuntiin ja vaihdatin laukat aika nihkeästi lennosta pariin otteeseen. Oma istuntani ei tuntunut pääsevän yhtään hommaan mukaan, mihin Jetti reagoi jarruttamalla ja jopa pudottamallakin kesken kaiken raviin. Meno oli sangen nihkeää ja yhden vähänkään sinnepäin olleen pätkän jälkeen luovutin suosiolla ja siirryin työstämään ravia. Yritän kovasti opetella sitä, että on parempi palata siihen, jossa asiat vielä toimivat kuin hakata päätä toistuvasti seinään vaikeammassa tehtävässä. Toki sen mukavuusalueen ulkopuolellekin täytyy uskaltautua, mutta nyt tällä kertaa tämä oli parempi ratkaisu.
Laukan jälkeisessä ravissa olikin sitten jo ponnekkuutta. Aluksi tosin sain toppuutella tovin Jettiä (kyllä, toppuutella!), sillä se olisi mieluusti vain kipittänyt minua kuuntelematta. Olin kuitenkin vain tyytyväinen, että Jetti liikkui omalla moottorilla eikä sitä tarvinnut nohittaa. Ympyrätkin alkoivat sujua molempiin suuntiin alkua paremmin, mutta välillä huomasin näperteleväni ohjalla liikaa ja pohkeella liian vähän, kun Jetti painoi vähän ohjalle. Kun taas sain ratsastettua pohkeella, keveni se paremmin edestä. Istunnassani olisi tosin ollut taas viilattavaa, sillä Jetin paremmassa ravissa istuminen ei ollut yhtä ongelmatonta kuin siihen köpöttelytahtiin mukautuminen. Ei ravi tosin mitään ylivoimaistakaan ollut, mutta istuntani ei tunnetusti ole sieltä parhaimmasta päästä.
Kun loppuraveissa tuli hyvä hetki, siirryin käyntiin ja piakkoin hyppäsin kävelyttämään maasta käsin. Tunti oli kyllä kinkkinen ja paikoin olisin kaivannut niin peiliä, kuvaajaa kuin opettajaakin, mutta jospa tämä nyt kuitenkin tyhjää parempi oli. Aika paljon luvassa on taas työstöä, mutta jospa se siitä alkaisi taas sujua. Sen ainakin tiedän, etteivät asiat etene itsekseen eikä kovin hyvin näin näppäimistönkään äärellä istuen, joten eiköhän paras ratkaisu ole vain kiivetä sinne satulaan kerta toisen jälkeen.
