Alkuverryttelyssä pyörimme isolla kahdeksikolla käynnissä ja ravissa. Sen aikana pääsimme menemään puuesteen ja holvikaaren välistä sekä ylittämään laineen ja vesimaton. Lore liikkui hyvin eikä jaksanut pällistellä mitään esteitä. Eteneminen oli helppoa. Huomasin tosin, että Lore ei juuri halunnut asettua oikealle, jolloin yritin työstää vasenta puolta. Käännökset pyrin tekemään mahdollisimman suoralla hevosella ja kunnolla ulkoavuilla kääntämällä jättäen sisäohjan mahdollisimman rauhaan. Onnistuin tässä itsekseni ihan kohtuullisesti, ja Lore palkitsi yrittämiseni etenemällä ja kääntymällä aika rennosti.
Ensimmäiset verryttelyhypyt otimme vasemmassa laukassa tullen radan ainoaa tavallista pystyä (ratapiirroksen este 5), joka tosin tässä vaiheessa oli ristikko. Tulimme sen kolmesti, ja jokaisella kerralla näin kolme viimeistä askelta ennen hyppyä. Pääsin mukautumaan pieneen hyppyyn helposti ja kaiken lisäksi muistin rentouttaa käteni. Kirsikkana kakun päällä oli se, että muistin pitää pohkeet tuntumalla lähestymisissä. Lore pysyi myös jokaisen hypyn jälkeen vasemmassa laukassa. Seuraavaksi tulimme oikeassa laukassa kahdesti kiinteää puuestettä. Laukkaa emme saaneet vaihtumaan oikeasta vasemmaksi hypyssä, mutta muutoin Lore hyppäsi esteen kivasti. Tässä vaiheessa huomasin, etten saanut Lorea suoristumaan kunnolla, vaan se tahtoi pullahtaa vasemmalla lavalla ulos. Opettajakin tuumasi, että siitä asennosta Loren oli hyvin vaikea edes yrittää laukan vaihtamista.
Seuraavaksi tulimme holvikaaren ja portin 19,5 metrin suoraa linjaa (esteet 2 ja 3). Väli oli joko sujuvat viisi tai vähän lyhyemmät kuusi askelta. Ensimmäisellä kierroksella meillä tuli väliin kuusi askelta. Se tuntui ihan sopivalta eikä väli tuntunut jäävät pitkäksi tai ahtaaksi. Toisella kierroksella lähestymisessä ensimmäiselle esteelle kuvittelin jäävämme siitä kauas tai ottavamme kammoamani miniaskeleen. Niinpä komensin Lorea äänellä eteen, jolloin se lähti hyppyyn suunnitelmieni mukaan. Välin pääsimme viidellä askeleella, joskin viimeinen askel jäi vähän kauas. Opettaja kysyi, miksi tein eteenratsastuksen ja neuvoi sitten, että tuollaisissa tapauksissa pitää myös ratsastaa heti ensimmäisen hypyn jälkeen eteen. Näin väli olisi sujunut helpommin viidellä askeleella. Onneksi Lore selvitti tehtävän näinkin eikä tuntunut pahastuvan ratkaisustani. Muistutin kuitenkin itseäni, etten voi aina ratkaista tilanteita pyytämällä eteen. Joskus on myös osattava ottaa kiinni tai sitten antaa hevosen ratkaista tilanne kokonaan, jos minulla ei ole hajuakaan hyvästä ratkaisusta. Ennen rataa hyppäsimme vielä kerran pystyn ja muurin 16 metrin suoran linjan (esteet 5 ja 6). Lore eteni hyvin, mutta vaihtoi ensimmäisessä hypyssä laukan vasemmaksi. Välin pääsimme toivotusti neljällä askeleella. Lore säilytti vasemman laukan vielä toisenkin hypyn ajan, jolloin sain korjata sen pois ravin kautta.
Loppuun tulimme radan kahdesti. Matkaan lähdimme oikeassa laukassa. Ensimmäisellä kierroksella Lore vaihtoi laukan hypyssä vasemmaksi, mutta en jostain syystä tajunnut tätä. Niinpä vähän hidastelin ja tuijottelin ratsun jalkoja. Lopulta tajusin Loren olevan vasemmassa laukassa. Suora linja 2–3 meni mukavasti viidellä askeleella. Nelosella laukka ei vaihtunut vasemmasta oikeaksi, mutta Lore korjasi sen pyynnöstäni nopeasti ravin kautta. Viitosen ja kuutosen suora linja meni näppärästi neljällä askeleella, mutta Lore pääsi taas vaihtamaan ensimmäisessä hypyssä laukan vasemmaksi ja säilyttämään sen linjan läpi. Korjasin sen sitten lopuksi ravin kautta oikeaksi. Toisella kierroksella laukka ei vaihtunutkaan ensimmäisellä esteellä vasemmaksi enkä saanut Lorea jarruteltua raviin ajoissa, jolloin jouduin korjaamaan laukan pyöräyttämällä ympyrän. Kakkosen ja kolmosen suora samoin kuin nelonen menivät hyvin. Nelosella Lore yllätti mukavasti vaihtamalla vasemman laukan oikeaksi. Saatoimme sitten jatkaa suoraan viimeiselle linjalle. Siinä Lore vipsautti itsensä taas ensimmäisessä hypyssä vasempaan laukkaan. Huomasin tämän tällä kertaa ja kokeilin vaihtaa toisessa hypyssä, mutta se ei onnistunut. Niinpä korjaus piti tehdä taas ravin kautta. Tunnin hyppelyt olivat siinä, ja minulla oli niin hyvä mieli! Opettajan kommentoi, että meno oli näyttänyt rennolta ja silti etenevältä. Sellaiselta se selkään tuntuikin. Lore ei tarvinnut patistella, vaan kerrankin osasin antaa ratsulle työrauhan ja keskittyä itse olemaan menossa mukana. Niinpä tuntiin ei mahtunut yhtään töksähtävää hyppyä saati huonoa mukautumista. Eikä erikoisesteiden olemassaolo tuntunut missään, jes! Tietenkin tässä auttoi se, että esteet olivat pieniä, mutta olen kyllä onnistunut huonoina kertoina töpeksimään moisillakin. Lore keräsi pisteet niin hyvin kotiin, että toivoin sitä vielä sunnuntainkin tunnille. Tunnin lopussa tajusin, että Lorehan käyttäytyi ylimääräisissä laukanvaihdoissa niin kuin Jetti. Lore tosin lähtökohtaisestikin suosii vasenta laukkaa, mutta aivan varmasti vasemmalle kenottava istuntani rohkaisi sitä vaihtamaan sen tavallistakin helpommin esimerkiksi suorilla linjoilla. Kiva päästä opettelemaan toisenkin ratsun kanssa sitä, miten pysyä myötälaukassa. Jospa oppisin sen niin, että sen jälkeen nämä molemmat ratsut pitävät sen laukan, jossa on tarkoituskin olla.
Videoista kiitos Alekseille!
