Torstaina kävin ratsastamassa pienen tauon jälkeen Easyn. Ajattelin treenaavani sen kanssa tulevia koulukisoja varten. Kenttä tosin vaikutti paikoin mutaiselta ja paikoin koppuraiselta, joten otin varman päälle ja menin kentällä puolisen tuntia käyntiä ja vähän ravia. Loppukäynnit käppäilin lyhyen maastolenkin kautta.
Treeniaiheeksi päätin ottaa hevosen suoruuden ja asettamisen. Keskityin ympyröillä asettamaan niin, etten vääntänyt Easyn kaulaa mutkalle, vaan pyrin säilyttämään sen suorana. Työstämisen jälkeen oikeaan kierrokseen saimme muutamia kivoja hetkiä, kun Easy rentoutui edestä eikä yrittänyt vajota kuolaimen alle. Vasemmassa kierroksessa huomasin, etten saa sisäpohjetta saati asetusta kunnolla läpi. Yritin sitten korjata istuntaani, mutta jokin jäi loksahtamatta paikoilleen. Hain sitten vasenta pohjetta läpi pyörittelemällä muutamia takaosakäännöksiä, jotka tuntuivat onnistuvan kohtuudella. Silti volteilla vasen pohkeeni lakkasi toimimasta, ja taisin korvata sen puutteen valitettavasti näpertelemällä ohjia senkin edestä. Kunnon ähertämisen tuloksena sain lopulta pari askelta vasemmassa kierroksessa tehdyllä voltilla niin, että Easy antoi vähän periksi eikä jäkittänyt epämääräisiä apujani vastaan. Saatoin vain todeta, kuinka inhoan vinoa istuntaani, mutta kuinka vähän jaksan oikeasti sen korjaamisen eteen nähdä vaivaa.
Ravissa tein volttien lisäksi muutamia siirtymiä käyntiin ja takaisin raviin. Easy teki siirtymät molempiin suuntiin aika jännittyneesti, joten aloin keskittyä miettimään hengitystäni apujen antamisen kanssa. Yritin ajoittaa pyynnöt molempiin suuntiin uloshengityksen kanssa samaan aikaan. Hengitys ei tainnut aina mennä ihan nappiin, mutta pelkästään sitä ajattelemalla sain varmasti oltua vähän rennompi. Sen seurauksena muutaman kerran Easy siirtyikin käynnistä raviin vähän rennommin. Ravista käyntiin tosin ei sujunut niin ihanasti, vaan siihen pääsi aina mukaan pieni töksähdys. Taisin itse lopulta aina jäädä varmistelemaan siirtymistä jännittymällä turhaan, jolloin Easy peilasi minua surutta. Rentouden tavoittaminen onkin vaikeaa, kun samalla silti pitäisi kyetä olemaan hereillä.
Noin puolen tunnin jälkeen tuumasin homman riittävän meille, ja suuntasimme maastoon. Käppäilimme siellä lyhyimmän mahdollisimman reitin, joka vei tielle ja palasimme sitä myöten takaisin tallille. Easy käyttäytyi pimeässä metsässä ihanan asiallisesti, vaikka minua vähän jännittikin. Huomasinpa samalla, etten ole koskaan maastoillut Easyn kanssa pimeällä. Joskin eihän tuolla nyt oikeasti pimeää ollut, sillä reitti kulki lähellä valaistuja alueita, ja luntakin oli paikoin vähän maassa valaisemassa. Olipa ihan kiva käydä taas Easyäkin ratsastamassa, vaikka en kyllä rehellisesti sitä hevosta juuri osaa ratsastaa. Se on kuitenkin mukavan herkkä ja pyrkii yleensä itse eteen, minkä takia se onkin mukavaa vaihtelua.
