Kamalan opettavaiset ravilähestymiset

Tiistaina lähdin Kaisan houkuttelemana hyppäämään Helin luo normaalille tunnille. Ratsukoita oli neljä, ja ratsukseni sain ihanasti Pupen. Alkuverryttelyssä menimme taas kaikki askellajit itsenäisesti. Puppe liikkui aika kivasti, kun tajusin olla mukana tekemättä yhtään mitään ylimääräistä. Ravi yllätti tällä kertaa olemalla ratsun puolesta aktiivisin ja helpoin askellaji. Ympyröillä toki vähän tahti hidastui, mutta ei lähellekään siinä määrin kuin pahimmillaan voisi. Laukassa Puppea sai hieman ratsastaa, mutta kyllä se siinäkin eteni kohtuullisesti. Ei niin liitokavioisesti kuin olisi voinut, mutta silti ihan asiallisesti. Verryttelyn aikana opettaja oli kasannut tuleviksi tehtäviksi kolmen esteen innarijumppasarjan sekä kaksi estettä laitettuna loivan kiemurauran kaarelle.

Kaisalle kiitos tästä!

Ensimmäisenä tulimme oikeasta kierroksesta aloittaen kolmeen kertaan miniristikoilla varustettua innarijumppasarjaa ravilähestymisellä. Siitä piti selviytyä koko ajan ravissa pysyen, sillä sen jälkeen jatkettiin ponnistuspuomilla varustetulle pystylle, josta piti saada nousemaan vasen laukka. Sen jälkeen oli tarkoitus päästä jatkamaan vasemmassa laukassa kaarevalla linjalla olleelle toiselle ponnistuspuomilla varustetulle pystylle, jossa laukka piti saada taas oikeaksi. Ravi-innarin ongelmana tahtoi olla löysyys, jolloin Puppe joutui vähän vaikeuksiin askeleen ollessa riittämätön. Itse taas heiluin matkassa epämääräisesti mukana. Ratkaisu olisi ollut tarmokkaampi ravi ja oman kevennyksen säilyttäminen tahdissa mukana. Ravilähestymiset pystyille ponnistuspuomien tuodessa lisävaikeutta olivat kamalia! Kippasin itse aina omia aikojani etukenoon, mikä ei todellakaan auttanut Puppea selviytymään tehtävästä. Emme saaneet kertaakaan ensimmäisellä pystyllä vasenta laukkaa, vaan Puppe ehdotti oikeaa, jos nosti laukkaa ylipäätään. Toisella esteellä sentään saimme oikean laukan nousemaan. Jostain syystä aina juuri esteelle pääsemistä lakkasin ratsastamatta, jolloin Puppekin sammui heti. Pohkeetkaan eivät pysyneet tuntumalla, vaan lepattivat omilla teillään. Ainoa ratkaisuni oli lähteä kenottamaan, ihan kuin se nyt olisi mitään auttanut.

Seuraavaksi tulimme saman tehtävän kokonaan laukassa. Innarijumppasarjalla päästin Pupen kertaalleen pudottamaan raville, kun pohkeet eivät olleet töissä ja toisella kerralla puolestaan jäin niin hypyistä matkassa, että hyppelimme Pupen kanssa täysin eri tahtiin. Molemmilla kerroilla opettaja keskeytti suorituksemme siihen ja pisti aloittamaan tehtävän kokonaan alusta, onneksi. Saimme lopulta korjattua menoa hitusen paremmaksi. Pystyiltä oli nyt napattu ponnistuspuomit pois, jolloin sain ratsastettua niille vähän paremmin. Tietä olisi toki saanut viilata, mutta molemmilla kierroksilla sain Pupen vaihtamaan laukat esteillä toivotusti.

Sitten kierros vaihdettiin vasemmaksi. Nyt innariristikot tultiin laukassa, jonka jälkeen siirryttiin raviin ja tahkottiin ponnistuspuomeilla varustetut pystyt. Innarilla oli vähän samaa ongelmaa kuin aiemmin eli en ratsastanut Puppea napakaksi, ja ristikot ylittyivätkin aika rämpien. Ensimmäisessä ravilähestymisessä pystylle hyydyin ihan täysin, jolloin Puppe seurasi esimerkkinä pudottamalla raviin, hidastamalla kunnolla esteelle ja lopulta nostelemalla kavionsa käynnissä esteestä yli. Minä taas saatoin vain nauraa todella hölmölle mokalleni ja sille, kuinka superkiltti Puppe oli kömpiessään esteen yli, vaikka en kyllä yhtään ollut enää itse menossa. Toisella yrittämällä Puppe epäröi hetken, mutta hyppäsi ja nappasi esteeltä toivotusti oikean laukan. Toiselle pystylle menimme vähintään eriskummallisella tiellä, mutta vaihtuipa laukka silti. Toisella kierroksella innarijumppasarja meni paljon kivemmin kuin kertaakaan aiemmin. Ensimmäinen pysty meni myös ok, mutta tieni toiselle pystylle oli taas ihan kamala. Opettaja ihmetteli ihan aiheellisestä, että mistä ihmeestä minä oikein ratsastan. Koska tie oli aiempaa vielä huonompi, ei laukka nyt vaihtunutkaan, joten korjasin sen ravin kautta. Oma reaktiona mokailuihini oli vain nauraminen. Mikä ihmeen keskittymiskyky? Kolmannella kerralla sain lopulta ratsastettua pystyjen välisen tien kuntoon laukat oikein vaihtuen. Hypyt eivät tosin nyt olleet parhaimpia, mutta korjasinpahan toisen virheen vähemmäksi.

Lopuksi opettaja nosti innarin ristikot pystyiksi ja korotti hieman jo aiemmin olleita pystyjä. Matkaan lähdettiin edelleen vasemmassa kierroksessa. Tulimme tehtävän putkeen kahdesti. Ensimmäisellä kierroksella tuli hyytyminen innarijumppasarjalle, jolloin Puppe vaihtoi laukan turhaan oikeaksi. Sain sen korjattua aika nopeasti, jolloin kahden pystyn kaareva linja meni asiallisesti, ja laukat vaihtuivat myös. Toisella kierroksella sain tsempattua, jolloin innarijumppasarja meni sujuvasti. Ensimmäinen pysty ylittyi myös hyvin, mutta toiselle pääsi tulemaan pieni hyytyminen. Ei onneksi paha, jolloin Puppe hyppäsi senkin hetken mietinnästä huolimatta ja vaihtoi laukankin toivotusti. Viimeinen kerta ei ollut täydellinen vieläkään, mutta olipahan siinä jo enemmän ajatusta kuin varmasti koko tunnin aikana.



Tunnin jälkeen nauratti, kun muistin Kaisan kanssa keskustelleeni menomatkalla siitä, kuinka esteillä on tärkeää yksinkertaisesti edetä. Mihin jäi se toteutus tuosta? Opettajakin ihmetteli loppupalautteessa, että alkutuntini ratsastus oli jotain ihan kummallista. Onneksi, todellakin onneksi meno parani hieman lopussa. Muuten olisi jäänyt melkoisen hölmö olo. Toki olisin voinut korvata kikatteluani keskittymisellä läpi tunnin, mutta ei aina tarvitse ottaa kaikkea ihan niin vakavasti.

Videoista kiitos Alekseille!