Keskiviikon valmennusryhmän tunnilla oli odotetusti ihania esteitä. Ratsukoita oli seitsemän, ja treenitoiveet olivat menneet läpi eli luvassa oli istuntatreeniä kolmoissarjan ja suoran linjan avulla. Ratsukseni sain Loren, jota en osannut odottaa. En silti harmistunut, sillä olen aikaisemmin tykännyt hypätä sillä. Lore tuli tunnille tallista eikä ollut tehnyt alle yhtään tuntia, jos en väärin katsonut.
Alkuverryttelyssä saimme mennä omaan tahtiimme käynnissä ja ravissa. Lore liikkui mukavasti, ja saatoin itse keskittyä pitämään hevosen vähän suorempana myös käännöksissä. Houkuttelin Lorea myös vähän rentoutumaan ja pyöristymään, mikä onnistui, kun sain pidettyä tasaisen tuntuman ja ratsastettua pohkeella. Välillä tosin huomasin ympyröillä, ettei asetus mennyt rehellisesti läpi, vaan Lore huijasi minua hienosti niksauttamalla kaulansa pyöreäksi, jolloin unohdin kaiken muun ja ihastelin valehienosti menevää ratsua. Tämän huomion jälkeen sain vähän houkuteltua Lorea asettumaan ihan oikeastikin, mutta vähän kinkkistä se oli, etenkin vasemmassa kierroksessa. Pohkeet kuitenkin tuntuivat olevan läpi, sillä Lore kääntyi kivasti ilman, että väänsin sitä mutkalle. Laukassa emme verrytelleet erikseen, vaan tulimme sitä suoraan tehtävällä.
Ensimmäiseksi tulimme vasemmassa laukassa suoraa linjaa, jossa oli puomikasa, 16,5 metrin päässä ristikko ja siitä vielä 15,5 metrin päässä puomi. Opettaja neuvoi ottamaan väleihin viisi ja neljä askelta. Ensin esitimme Loren kanssa askelmääriksi viisi ja viisi, kunnes sain ratsastettua ensimmäisen välin rauhassa ja pyydettyä ristikolla sitten vähän eteen, jolloin askelia siihen meni neljä. Kertaalleen arvelin Loren jättävän ensimmäisestä välistä yhden askeleen pois ja tulevan sen neljällä, jolloin vähän kippasin etukenoon omia aikojani. Lore kuitenkin survaisi vielä kiltisti sen viidennen askeleen, jolloin mukautumiseni ristikolle oli karmea. Note to myself: odota aina se viimeinen askel. Loppuun saimme kuitenkin tasaisen suorituksen toivotuilla askelmäärillä, jolloin meno tuntui taas paremmalta.
Seuraavaksi tehtävä tultiin oikeassa laukassa välien ja puomin pysyessä ennallaan, mutta ristikon muuttuessa pystyksi ja puomikasan ensin pystyksi ja sitten okseriksi. Molempiin väleihin tuli nyt pistää neljä askelta. Ensimmäisenä ollut väli tuntui aluksi siltä, ettemme pääsisi sitä neljällä askeleella. Niinpä sorruin ratsastamaan koko välin eteen, jolloin toinen väli kävi vähän ahtaaksi neljällä askeleella. Lore kuitenkin hyppäsi kivasti, joskin pääsi vaihtamaan yleensä pystyllä laukan turhaan vasemmaksi. Sitten tajusin ratsastaa ensimmäiseen väliin reippaasti sisään ja pyytää vielä liikettä kahden askeleen verran, mutta sitten rentouduin odottamaan pystyä. Lisäksi pystyn jälkeen pyrin ottamaan hieman kiinni ja rauhoittamaan äänellä, jolloin toinen väli meni vähän tasaisemmin eikä turhaa vaihtoa tullut ainakaan kertaalleen, jolloin saimme tehtävän tultua oikeassa laukassa pysyen. Tällainen suoran linjan tehtävä oli niin kiva, kun huomasin siinä tulleet ongelmat ja omat mokani ja kykenin vieläpä analysoimaan ne ja keksimään ratkaisut. Näin yksinkertaisella tehtävällä ongelmatkin ovat varmasti simppelimpiä kunnon rataan verrattuna.
Lopputunti käytettiinkin sitten yhden askeleen väleillä varustettuun kolmoissarjaan. Ensimmäinen este pystyi koko ajan ristikkoa, ja kaksi muuta olivat pystyjä. Aluksi minua vaivasi ponnistuspaikan hukkaaminen, jolloin sorruin häiritsemään Lorea, minkä seurauksena ensimmäinen hyppy ei ollut paras mahdollinen. Lore kuitenkin selvitti loput sarjasta siitäkin huolimatta hyvin. Opettaja muistutti laukkaamaan läpi kaarteen tasaisesti, jotta viime metreillä ei tarvitsisi enää säätää. Lisäkommenttina tuli myödätä kädellä paremmin. Huomasin itsekin saman, sillä käteni tuntuivat olevan liimattuina yhteen kohtaan. Tempoon ja käsiin keskittymällä meno kuitenkin parani. Kun en jäänyt tuijottamaan ponnistuspaikkaa paniikissa, sai Lore tultua ristikolle kivasti, ja saatoin itsekin mukautua hyppyihin helpommin. Käsikin alkoi toimia paremmin, kun muistutin itseäni kerta toisen jälkeen viemään sitä harjaa myöten eteenpäin. Sarjan viimeinen este nousi lopuksi 80 senttiin, joka ylittyi Loren puolesta vaivatta. Omakin istunta oli ok, kunhan kädet vain muistivat myödätä rennosti. Viimeinen kierros oli kaikista sujuvin. Näin ponnistuspaikan ristikolle, Lore eteni hyvin, ja hypyt menivät sulavasti toinen toistaan seuraten. Oma istuntani, katseeni ja käteni toimivat, jolloin saatoin olla menossa mukana helposti, ja kaikki tuntui niin kivalta. Tällaista sen hyppäämisen pitääkin olla!
Loppuraveissa houkuttelin Loren vielä pyöristymään. Kun sain palikat kohdilleen, tarjosi Lore kivan rentoa ja letkeää ravia. Loren kanssa oli kyllä tosi mukava hypätä tällaisia tehtäviä. Kun maltoin olla itse säätämättä liikaa, pääsi Lore laukkaamaan tasaisesti ja selvittämään hypyt helposti. Omassa ratsastuksessani oli toki paljon korjattavaa, ennen kaikkea siinä malttamisessa, mutta onneksi Lore ei vetänyt herneitä turpaansa virheistäni. Tuumasinkin opettajalle, että Peran ohella Lore on yksi estesuosikeistani. Toivottavasti pääsen hyppäämään sillä toistekin ja testaamaan myös sitä, kuinka sen kanssa sujuu ratojen hyppääminen.
