Sunnuntain valmennusryhmän tunnille sain toistamiseen samalle viikkoa Hilanterin. Tunnin tuurasi tallin toinen opettaja, ja oli kiva päästä pitkästä aikaa hänen opetukseensa. Viiden ratsukon koulutunnilla aiheena oli etu- ja takaosan väistättäminen ulommas ja sisemmäs sekä hevosen suoruus.
Alkuverryttelyssä menimme ensin pitkät sivut selvästi urasta keskempänä, jotta pääsisimme ratsastamaan hevosta suoraksi kunnolla ilman seinien tukea. Voltteja sai pyöräytellä matkan varrelle halutessaan. Hilanteri liikkui itse sekä käynnissä että ravissa aika mukavasti. Opettaja hoksautti Hilanterin pyrkivän kulkemaan suoralla vähän turpa oikealla, mitä en ollut selkään huomannut. Muutoin se eteni mielestäni ihan hyvin. Volteilla sain tehtyä asetuksia hyvin ilman, että Hilanteri pääsi pullahtamaan asetuksen vastakkaiselta puolelta karkuun, jolloin se suoristui ja pyöristyikin hetkittäin. Tehtävä oli aika kiva, sillä useimmiten sitä vain humputtelee uraa myöten miettimättä kovinkaan paljoa sitä, miten se hevonen kulkee.
Alkuverryttelyn ja suoristelun jälkeen siirryimme tunnin päätehtävään, joka piti sisällään takaosan väistätykset ulommas ja sisemmäs. Kuviona oli iso keskiympyrä ja siitä molempiin päihin vastakkaiseen suuntaan tehdyt voltit. Aloitimme käynnissä siten, että keskiympyrä ratsastettiin vasemmassa ja voltit oikeassa kierroksessa. Isolla ympyrällä takaosaa väistätettiin ulommassa ja volteilla puolestaan sisemmäs. Suurin ongelma tehtävässä oli vauhdin hyytyminen melkein täysin, kun aloin pyytää Hilanteria siirtämään takaosaansa jompaankumpaan suuntaan. Opettaja neuvoi ajattelemaan, että huolehdin ensin liikkeestä ja sitten siinä samalla puolivahingossa takaosakin siirtyisi toivotusti. Tunnustin kyllä, että pystyin kerrallaan vaatimaan joko liikettä eteen tai sitten takaosaa siirtymään, mutta en kyennyt huolehtimaan molemmista yhtä aikaa. Epäilemättä istuntani alkoi pusertaa jollain tavalla takaosaa kontrolloidessani, jolloin Hilanteri menetti halun liikkua eteenpäin. Takaosan väistätyksetkään eivät sujuneet kuin tanssi. Ähersin liikaa, jolloin Hilanteria alkoi keljuttaa, ja se hidasti liikkumistaan entisestään. Niinpä välillä menin ympyrää suosiolla tovin ihan normaalisti tai kävin kuvion ulkopuolella ottamassa pari raviaskelta.
Loppujen lopuksi takaosan väistättäminen sisemmäs oli helpompaa oikeassa kierroksessa ja takaosan väistättäminen ulommas taas vasemmassa kierroksessa. Noista kahdesti helpompi liike oli kuitenkin saada takaosa sisemmäs. Ulommas sitä pyytäessä unohdin kontrolloida etuosaa, jolloin se pääsi aina omille teilleen. Muutamia askeleita saimme tehtyä myös siten, että takapää oli toivutusti siellä, missä piti eikä liike siltikään sammunut täysin. Hetket olivat todella lyhyitä, mutta ainakin huomasin, että kykenen pyytämään kahta asiaa kerralla. Myötäasetuksen säilyttämisen kanssa tosin tahtoi paikoin olla ongelmia etenkin silloin, kun takaosaa väistätettiin sisemmäs. Taas pulmia ilmeni, kun piti tehdä enemmän kuin yhtä asiaa kerralla.
Tehtävää muutettiin lopulta siten, että volteilla hevosia sai työstää siirtämällä takaosaa itse valitsemaansa suuntaan ja keskiympyrällä puolestaan työstettiin laukkaa. Olin odottanut laukkaosuutta innolla, sillä keskiviikon tunnilla Hilanteri väläytti todella mainioita hetkiä. Tänään kuitenkin meno ei ollut yhtään niin mutkatonta. Molemmissa laukoissa Hilanteri esitti bravuurinsa eli oli mutkalla noin sadasta kohdasta sen sijaan, että olisi suoristunut. Turpakin ehti osoittaa aina juuri vastakkaiseen suuntaan kierrokseen nähden, ja kurkottelipa se paikoin taivaita kohti. Opettaja neuvoi hakemaan myötäasetuksen johtavalla ja vähän kohottavalla ohjasotteella. Itse puolestaan yritin ensin keskittyä siihen, että saan Hilanterin olemaan puskematta ympyrällä ulos ja kaulan suoristumaan. Lisäpulmana käteni elivät jälleen aivan omaa elämäänsä painumalla tällä kertaa koko ajan liian alas ja antaen ohjien valua pitkiksi. Paikoin ylipäänsä laukkaaminen ei ottanut onnistuakseen, kun Hilanteri pudotti raville eikä enää ymmärtänyt laukannostoapujani. Sitten, kun pääsimme laukkaan, oli se melkoista venkoilua. Itseäni keljutti sen verran pahasti, etten saanut oltua kovin zen, vaan sorruin säheltämään oikein kunnolla. Yllättäen se ei todellakaan auttanut.
Onneksi ympyrältä sai poistua aina omaan tahtiinsa volteille työskentelemään. Hilanteriakin alkoi keljuttaa huono ratsastukseni, jolloin se yritti esittää jumituksiaan oikein kunnolla. Kertaakaan se ei onneksi tehnyt täysstoppia, mutta paikoin kaviot olivat vahvasti juurtumassa maahan. Vihdoin ja viimein tajusin ratsastavani niin päin prinkkalaa, että sain keskittymisen rippeet kasaan ja yritin muuttaa menoa. Melkoista työtä se vaati, mutta hiljalleen Hilanteri tajusi pyyntöjäni ja toteutti niitä lyhyinä hetkinä. Parempi suunta tällä kertaa oli loppujen lopuksi oikea kierros, jossa saimme muutaman useamman askeleen hyvän hetken. Vasemmassa laukassa puolestaan hyvät hetket olivat enemmänkin välähdyksiä. Pienetkin onnistumiset kuitenkin ilahduttivat. Opettaja vielä tuumasi yhden pätkän päätteeksi, että Hilanteri oli viimein kantanut itsensä rehellisesti ja käyttänyt selkäänsä oikein. Siltä se kyllä selkäänkin tuntui, kun aiemmin monella mutkalla ollut hevonen oli suora, avuilla ja sopivan kevyt edestä.
Loppuraveissa Hilanteri menikin taas ihan kivasti eli jotain tunnin aikana oli mennyt oikeinkin. Muutoin fiilis tunnista oli vähän lässähtänyt. Keskiviikon todella hyvän tunnin jälkeen haihattelin pilvissä, jolloin huonot hetket pääsivät yllättämään. Hilanterin kanssa tähän kyllä pitäisi olla jo tottunut. Sen kanssa tunti voi mennä niin mahtavasti, mutta myös todella kamalasti. Ehkä sorruin haihattelemaan, että Hilanteri on automaattisesti yhtä ihana kuin aiemmin, jolloin en sitten viitsinyt ratsastaa kunnolla. Hilanteri taas opetti, ettei se tee yhtään mitään itsekseen, mikäli kuski ei ole menossa mukana. Herätys oli kyllä aiheellinen eli kiitos siitä tälle ruunalle.
