Keskiviikon valmennusryhmän tunnilla oli luvassa suunnitelman mukaisesti koulua, jolle vähän nyrpistelin jo. Näemmä mielenkiintoni kouluvääntöön säilyy aina pari kertaa, mutta sitten haluaisinkin jo puomeja tai esteitä. Ratsuarpajaisissa minulle sattui Lore, joka oli jo edellistunnilla ahertamassa. Olin mielessäni toivonut jotain erikoisempaa ratsua, mutta Lorekin kävi kyllä ihan hyvin. Ratsukoita tunnilla oli kuusi, ja aiheena oli hevosen suoruus. Sitä tavoiteltiin tekemällä huolellisia käännöksiä neliöllä sekä pyrkimällä ympyröillä ja volteilla säilyttämään hevonen kohtuullisen suorana. Tunnin ajan koko maneesi oli jaettu kahtia, ja kummallakin puolella oli kolme ratsukkoa. Omaa päätyä mentiin niin neliönä kuin ympyränä.
Ensimmäisenä tehtävänä tulimme neliötä, jonka kulmat ratsastettiin pysähtymällä ja kääntämällä hevosta pelkästään ylävartalon ja käsien avulla eli tiivistetysti istunnan avulla. Pohkeiden käyttämistä piti välttää, sillä ratsu piti koettaa saada lähtemään liikkeelle muutoin. Lore oli mukavasti hereille, sillä samaa tehtävää se oli tahkonnut jo edellistunnilla. Oikeassa kierroksessa se kääntyi sangen mukavasti ja helposti eikä pohkeilla tarvinnut tehdä mitään. Pelkkä oman kropan kääntäminen oikeaan asentoon vinkkasi sille, että nyt tuli lähteä kääntymään. Vasemmassa kierroksessa Lore toimi edelleen kivasti, mutta tahtoi nyt aloittaa käännöksen vähän sisälavalle kaatuen. Tätä sain korjattua kohtuullisesti sillä, että pidin käännöksessä kuitenkin sisäpohkeen tuntumalla, jolloin Lore ei päässyt kippaamaan sille puolelle niin selvästi.
Ravissa sai ratsastaa neliön lisäksi voltteja matkan varrelle. Halutessaan ennen kulmaa sai aina välillä siirtää käyntiin ja ratsastaa kulma jälleen huolellisesti ja vähän jopa takaosakäännösmäisesti. Ravissa huomasin, että kierroksesta riippumatta Lore tahtoi yrittää pullauttaa itseään mutkalle oikealta puolelta. Vasemmassa kierroksessa lisähankaluutta toi oma istuntavirheeni sekä onnettomasti toiminut sisäpohkeeni. Niinpä Lore yritti käännöksissä kaatua sisälavalle eikä sisäpohkeeni aina tajunnut tehdä mitään sitä estääkseen. Istuntaani sentään muistin aina välillä yrittää hilata keskemmäs vasemmalla roikkumisen sijaan. Oikeassa kierroksessa puolestaan huomasin, että kun rohkenin kunnolla kääntää Lorea ulkoa ja olla rento sisältä, pyöristyi ja rentoutui se paljon helpommin. Harjoitusravissa istuminenkin helpottui kummasti, kun hevonen yritti ainakin vähän olla oikeinpäin. Opettajakin tuumasi, että oli kiva nähdä Lore pyrkimässä kulkemaan oikeinpäin, sillä rakenteen puolesta se ei ole sille helpointa. Ravissa saimmekin ehkä tunnin parhaimmat onnistumiset, kun se paikoin oli mukavan letkeää, rentoa ja kevyttä. Hihkun näemmä aina niitä tunteja, joiden aikana tajuan kerta toisen jälkeen ulkoapujen merkityksen.
Laukassa työskentelimme ensin pääty-ympyrällä, jota sai alkaa ratsastaa myös neliönä, mikäli meno tuntui siltä. Molemmissa laukoissa meno oli vähän epävakaata, kun Lore tuntui nakkelevan päätään ylös ja alas tasapainottaakseen menoaan. Näin ainakin opettaja analysoi tilannetta, kun ihmettelin hevosen käyttäytymistä. Välillä tuntui jopa, että en aiemmin olekaan Loren kanssa tällaiseen törmännyt, en ainakaan näin korostetusti. Opettaja neuvoi vakauttamaan istuntaa niin paljon kuin mahdollista, ja pyrinkin siihen parhaani mukaan. Vasemmassa laukassa tämä olikin haastavaa, sillä siihen suuntaan Loren laukka on hivenen töyssyisempää. Oikeassa laukassa sain istuntaani vähän vakaammaksi, mutta en niin hyvin kuin mihin tiesin parhaimmillani pystyväni. Kuvittelin kyllä kovasti kääntäväni lantiota alle, rutistavani vatsalihaksia töihin ja tuovani rintakehää lantion päälle, mutta pakka hajoili silti tasaisin väliajoin. Pyöräyttelin välillä pienempiä voltteja, joiden aikana pääsin kääntämään selvemmin, mikä tuntui tasoittavan Loren menoa kivasti. Isommalla ympyrällä otteeni taas ilmeisesti pääsi herpaantumaan ja istuntani leviämään, kun Lorekin muuttui epätasaisemmaksi. Muutamia hyviä askelia saimme lopulta molempiin suuntiin, mikä antoi toivoa siitä, että harjoittelun myötä voimme saada yhteistyötä laukassakin paremmaksi. Opettajakin kannusti sanomalla, että Lore näytti kuuntelevan minua keskittyneesti. Harmi vain, etten saanut oltua selkokielinen, vaan istuntani sanoi yhtä, kädet toista ja pohkeet kolmatta.
Loppuraveissa houkuttelin Lorea venyttämään ohjan perässä, minkä se teki välillä ihan oikein. Ravi oli letkeää, ja opettaja kehuikin, kuinka Lore oli selvästi työskennellyt ja pyrkinyt tekemään parhaansa. Tunti olikin sangen mukava, ja höpisinkin Lorelle, että nytkö alan tykätä siitäkin. Vaikka laukassa emme saaneetkaan palasia toivotusti kohdilleen, jäi käynnin ja ravin onnistumisista iloinen mieli. Lore oli tällaisessa harjoituksessa mukava ratsu ja palkitsi kyllä heti, kun tein jotain oikein. Tämän lajin parissa onkin aina yhtä ihanaa huomata, että on oppinut ratsastamaan jotain hevosta vähän paremmin kuin aiemmin. Vaikka jokainen tunti ei menisikään putkeen, niin askel kerrallaan sitä toivottavasti menee aina parempaan suuntaan.
