Revanssista sininen ruusuke

Sunnuntaina liityin Noran ja Kaisan jo lauantaina aloittamaan kisaviikonloppuun osallistumalla ABC Ratsastajien estekisojen 60 sentin luokkaan Pupen kanssa. Edellispäivänä oli jo kisailtu koulussa, jonka Noran ja Kaisan reippaudesta poiketen skippasin vailla mitään ongelmaa. Koulukisat eivät vain ole minun juttuni, ainakaan vielä. ABC Ratsastajien järjestämät kisat olivat muuten ensimmäiset oman tallini ulkopuoliset kisat, ja ne eivät todellakaan menneet nappiin päivää vaille vuosi sitten. Niinpä tämän kerran suurin tavoitteeni oli pysyä hevosen selässä niin verryttelyssä kuin kisaradalla ja kaikki muu sen päälle olisi vain plussaa. Kaisan ja minun luokassa osallistujia oli 21, ja oma lähtövuoroni oli 17:s.

Sileän verryttelyn pääsimme menemään kentällä, joka muutamaa vettyneempää kohtaa huomioimatta oli ihan asiallisessa kunnossa. Pupesta oli jännää, kuinka kentällä oli kerralla niin paljon muita hevosia, ettei se käynnissä juuri kiinnittänyt minuun huomiota. Annoin sen kävellä pitkillä ohjilla rauhassa, sillä olin hieman etuajassa verryttelemässä. Ravissa pyörittelin ympyröitä ja koetin houkutella Puppea kiinnittämään huomiota minuun ja liikkumaan. Meno oli sellaista himmailua, mutta ei onneksi ihan niin pahaa kuin mitä olemme joskus esittäneet. Nora oli seuraamassa verkkaa ja tuumasi aiheellisesti, että enemmän liikettä. Tsemppasin tämän jälkeen vähän, ja Puppekin liikkui vähän paremmin hetkittäin. Laukassa Puppe liikkui helpoiten, mutta aktiivisuutta olisi saanut olla rutkasti enemmän. Puppe kuitenkin tuntui olevan hereillä, joten en tohtinut alkaa prässätä sitä liikaa, vaan siirryin odottamaan hyppyverryttelyihin pääsemistä. Tällä kertaa ei kuitenkaan ollut sellaista fiilistä, että apua, mitähän tästä tulee.

Yhteishyppyverryttelyssä oli muistaakseni kuusi ratsukkoa, ja pääsimme nopeasti hyppäämään. Vasemmassa kierroksessa tulimme pystyn (ratapiirroksen este 1) kolmesti. Ensimmäisellä kerralla pudotimme puomin, toisella kerralla puskin Puppea, mutta pääsimme yli, ja kolmannella kerralla tuli paras hyppy, kun tottelin opettajan neuvoja laittaa Puppe liikkumaan keula ylhäällä ja malttamaan itse. Oikeassa kierroksessa hyppäsimme okserin (este 2) kahdesti. Hypyt sille tulivat ihan asiallisesti, ja se riittikin verryttelyksemme. Puppe heräsi ihan mukavasti hypyissä, ja maltoin lopulta itsekin olla rennompi. Sen pohjalta olikin hyvä jäädä odottamaan omaa vuoroa.

Radalle päästyäni tervehdin tuomaria ja otin alle mukavan pitkän laukan. Puppe tuntui liikkuvan kivasti, joten annoin sen mennä ja yritin olla rauhassa selässä. Ykkönen ylittyikin kivasti, ja laukka vaihtui hypyssä vasemmasta oikeaan. Kakkoselle suunnatessa laukka pääsi hyytymään, vaikka yritin nohittaa Puppea. Kakkoseste ylittyi vähän hitaasti, mutta onneksi puhtaasti. Laukkakin vaihtui siinä vasemmaksi. Kolmosokserille tuli hyvä tie, vaikka olin vähän etukäteen sitä jännännyt. Hyppyyn lähdimme vähän lyhyemmän askeleen kautta, mutta Puppe oli silti hereillä ja vaihtoi taas laukan jo hypyssä oikeaksi. Neloselle laukka vähän hyytyi (taas!), jolloin otimme viimeisenä pienemmän askeleen. Este ylittyi silti ihan ok, ja yritin ratsastaa Puppea välissä eteen. Olin vähän myöhässä, jolloin Puppe otti seitsemän askeleen väliin ylimääräisen eli tulimme suoran linjan kahdeksalla askeleella. Viitoseste ylittyi kuitenkin vaivatta, vaikka vähän hitaasti. Matka kuutoselle oli pitkä, joten yritin taas herättää Puppea siinä jo vähän onnistuen. Niinpä perusradan viimeinen eli kuudes este ylittyi puhtaasti, laukka vaihtui hypyssä vasemmaksi ja pääsimme starttaamaan toisen vaiheen, johon kuuluivat esteet 7-12.

Seiskalle Puppe hyytyi ja otti miniaskeleen, jolloin karehduin ja muistutin viimein raipalla, että tahtoisin liikettä. Puppehan pahastui ja teki kunnon takajalkapotkun protestiksi, mutta liikkuipahan sen jälkeen. Kasi menikin kivasti yli ja päätin rohjeta kääntämään ysille esteiden 11 ja 12 välistä. Puppe sujahti siitä hyvin, ja sain suoristettua kuitenkin kaksi askelta estettä kohti, jolloin Puppe ehti päästä kartalle, hyppäsi esteen hyvin ja vaihtoi taas laukan jo hypyssä oikeaksi. Kympille kaarsin seiska- ja kuutosesteiden välistä ja sain suoristettua Pupen kohtuullisesti esteelle. Hyppy oli ihan ok, ja matka jatkui yhdelletoista. Nyt pääsimme suoran linjan seitsemällä askeleella ihan hyvin. Käänsin mahdollisimman nopeasti viimeiselle esteelle, ja Puppe kääntyi aika mukavasti. Este ylittyi vaivatta, ja olimme saaneet puhtaan radan. Jes! Kiittelin Puppea rutkasti, sillä se teki todella hyvin osuutensa. Se eteni kuitenkin paljon paremmin kuin mitä monella tunnilla, se ei epäröinyt mitään estettä ja kaiken lisäksi vaihtoi hienosti jokaisen laukan jo hypyssä. Hieno hevonen!



Oman suoritukseni jälkeen kuulin aikani riittäneen sillä hetkellä toiseen sijaan, mutta minun jälkeeni oli vielä neljä ratsukkoa. Loppujen lopuksi selvisi, ettei kukaan kiilannut ohi. Voiton napanneelle pienelle, mutta sitäkin vikkelämmälle ponille todella näppärän ratsastajansa kanssa hävisimme reilusti 4,31 sekuntia, kun oma aikamme oli 34,78. Eroa kolmanneksi tulleeseen oli niukasti 0,6 sekuntia, mutta tällä kertaa se riitti. Näin kumosin Pupen hienolla avulla traumani tämän seuran kisoja kohtaan sijoittumalla luokassa toiseksi ja saaden sinisen ruusukkeen. Kyllähän hymyilytti! Naureskelinkin, että alan niin kisata 60 senttiä enkä enää mitään muuta. Ei nyt sentään, mutta on kiva huomata, että joskus saan oltua itse hereillä sekä heräteltyä ratsunkin siten, että tuloksena on näin mukava kokemus.

Videosta kiitos Noralle!