Estetunnilla kahdella ratsulla

Sunnuntain valmennusryhmän tunnilla oli luvassa esteitä, ja ratsukseni sain kivasti Peran. Ratsukoita tunnilla oli kuusi, ja pääsimme harjoittelemaan hyppyjä niin kavaleteilla kuin esteillä. Kelikin oli sen verran puolella, että kenttä oli päässyt pääosin kuivumaan, joten saatoimme hypätä ulkona. Pera tuli tunnille tarhasta eikä se ollut tehnyt sille päivää vielä mitään alle.

Alkuverryttelyssä saimme ravata omaan tahtiimme sekä ylittää ympyrän kaarella olleita kolmea kavalettia kevyessä istunnassa. Pera oli sangen laiska eikä kovin helposti reipastunut. Opettaja kehotti ratsastamaan Peraa lyhyeksi ja teräväksi, mikä tuntui hyvin vaikealta. Kavaleteilla ongelmina olivat vauhdin hyytyminen sekä Peran liiraaminen joko sisemmäs tai ulommas. Napakkuuden puute vaikeutti yksinkertaisesti kaikkea. Opettaja muistutti huolehtimaan kääntymisestä ulkoavuilla, jottei Pera päässyt liikaa mutkalle, vaan pysyi paremmin suorana. Ainoa hyvä hetki kavaleteilla tuli vasemmassa kierroksessa, kun tehtävän vastaisesti kevensin kavalettien ajan. Muutoin ohjeena oli tulla ne kevyessä istunnassa. Tällä tavalla sain oman istuntani toimivammaksi, jolloin ravi säilyi paremmin, ja Pera pääsi ylittämään kavaletit tasaisemmin. Jotenkin kevyessä istunnassa en päässyt vaikuttamaan hevoseen niin hyvin kuin olisin halunnut. Tulimme samoja kavaletteja myös vasemmassa laukassa, ja ongelmat pysyivät aika samoina, mutta piirun verran pienempinä. Aktiivisuus oli vähän hukassa, mutta nyt Pera kulki vähän paremmin eikä madellut niin kuin käynnissä ja ravissa.

Aiempi laukkatehtävä kavaleteilla tehtiin kahdessa porukassa, jolloin oltuamme ensimmäisessä ryhmässä saimme huilia tovin. Sitten siirryimme kuuntelemaan tulevaa tehtävänantoa, jonka aikana Pera yskäisi muutaman kerran. Sitten huomasin paikoillaan seistessä, kuinka raskaasti se hengitti vieläkin, vaikka olimme kävelleet ja seisoskelleet jo hyvän tovin. Juttelin asiasta opettajan kanssa, ja sen perusteella vein Peran talliin. Se ei selvästi tuntunut itseltään eikä tuollainen noin hidas palautuminen tuntunut normaalilta, joten parempi oli saada se lepoon. Tuntia oli kulunut vajaa puolet, joten ehdin napata toisen hevosen alle. Tallista ratsuksi tuli Potter, joka laitettiin minulle ihanan avuliaasti valmiiksi. Se oli onneksi mennyt juuri edellisellä tunnilla, joten taisin menettää vain yhden tehtävän ennen kuin olin ehtinyt vähän ravata ja laukata Potterilla siirtyäkseni takaisin tehtävien pariin.

Meille ensimmäisenä hyppytehtävänä tulimme vasemmassa laukassa ensin kavaletit ja jatkoimme sen jälkeen pystyltä okserille (ratapiirroksen esteet 4 ja 5). Meno oli hieman ponnetonta, mutta siitä huolimatta tasaista. Kavaletit ylittyivätkin ihan ok, mutta kaarteessa pystylle huomasin Potterin hieman painavan vasenta pohjetta vasten. Tie oli kuitenkin ihan ok, ja pieni pysty ylittyi ongelmitta. Okserille käänsin ehkä hieman liian aikaisin, kun tilaa olisi ollut runsaasti käytettävissä, mutta se ei onneksi aiheuttanut sen kummempaa ongelmaa. Potter hyppäsi esteen tuttuun, vähän hitaaseen tyylinsä, mutta ihanan luotettavasti. Toisella kierroksella ei tullut uusia ongelmia, vaan hurruuttelimme tehtävän läpi suunnilleen niin kuin ensimmäiselläkin yrittämällä.

Sitten tulimme viereisen radan kokonaan. Matkaan lähdettiin oikeassa laukassa ylittäen kavaletit. Ne sujuivat mukavasti, joten pääsimme toisena olleelle ristikolle asiallisesti. Matka jatkui siitä edelleen ihan rauhassa, jolloin kolmonenkin ylittyi hyvin. Laukka tosin vaihtui oikeasta vasemmaksi vasta hypyn jälkeen, mutta kuitenkin lennosta. Neloselle oli hyvin matkaa, joten nohitin Potteria etenemään paremmin. Se lähti kohtuullisesti, ja opettaja muistutti olemaan päästämättä sitä edestä liian pitkäksi. Nelonen ylittyi hyvin, ja jatkoimme matkaa viitoselle. Nohitin välissä Potteria, minkä seurauksena se sitten roikaisi viitoselle vähän kauempaa ja melkoisella ilmavaralla. Onneksi hyppy ei ollut paha muutoin, vaikka vähän siitä jäinkin. Potter varmaan ajatteli, että kumma kuski, kun ensin pyytää ja sitten ei olekaan itse menossa.

Kyllä nyt ilmavaraa pitää olla.

Sitten tulimme vielä omina tehtävinään vasemmassa kierroksessa esteet 4 ja 5 ja sitten ihan yksistään esteen 5. Nyt petrasimme Potterin kanssa mukavasti, jolloin esteet 4 ja 5 menivät mukavan sujuvasti. Yksittäin tultuna esteelle 5 tuli vähän roikkuhyppy vauhdin jotenkin loppuessa kesken. Tuloksena Potter kolautti takasillaan puomin alas. Sen takia saimme tulla saman esteen vielä toisen kerran. Pyysin Potteria etenemään, mutta unohdin sitten pitää sen lyhyenä. Hyppy lähti ehkä hieman liian kaukaa laakana, jolloin vuorostaan etukaviot kopsauttivat puomia, joka onneksi pysyi ylhäällä. Se kuitenkin kelpasi, ja niin tunnin hyppelyt päättyivät siihen.



Sellainen tunti tällä kertaa. Päällimmäisenä jäi toki huoli Perasta, mutta toivottavasti kyse ei ole mistään vakavammasta, joka ei pienellä levolla menisi ohi. Enteilin kuitenkin tilannetta sen verran eteenpäin, että pyysin opettajaa laittamaan minulle kaiken varalta Potterin ensi keskiviikon tunnille. Ehdinpähän treenata silläkin, mikäli Pera ei pääse osallistumaan viikon päästä oleviin estekisoihin.

Videoista kiitos Alekseille!