Keskiviikon vakiotunnilla oli mukavasti vain kuusi ratsukkoa. Opettaja oli jakanut minulle Jussin, joten sain hieman intoa kouluvääntöön, vaikka olisin jo kolmen viikon putken jälkeen toivonut jotain muuta. Onneksi ensi viikolla onkin jo kavalettien vuoro ja sitten esteiden. Tunnin treeniaiheena olivat takaosakäännökset, ja laukassa puolestaan haettiin vähän lyhyempää menoa takaosakäännöksiä ajatellen.
Takaosakäännöksiä tehtiin molemmilla pääty-ympyröillä, jotka muutettiin tötteröiden avuilla neliöiksi. Neliön kulmissa sitten haettiin käyntiä lyhyemmäksi vähän kokoamista ajatellen ja sitten käännyttiin takaosakäännöksen avulla. Aluksi hurautin käännökset turhan vauhdikkaasti, kun olin jättänyt kuulematta kokoamisajatuksen. Opettajan ohjeiden avulla sain sitten haettua Jussin aika lyhyeen käyntiin, josta oli helpompi lähteä tekemään takaosakäännöstä. Niiden tekeminen tuntui sujuvammalta oikeassa kierroksessa, jossa Jussi kääntyi helpommin. Vasemmassa kierroksessa tuntui paljon vaikeammalta saada etuosaa kääntymään. Jussi yritti myös siinä kierroksessa selvemmin kävellä pidätteiden läpi, jolloin en saanut käyntiä kovin helposti lyhennettyä. Lisäksi sisäpohje tahtoi unohtaa varmistaa sen, ettei Jussi päässyt horjahtamaan käännöksessä sisälle, vaan säilytti itse tasapainonsa kääntymisessä.
Ravissa takaosakäännöksiä sai tehdä vähän enemmän ajatustasolla tai ainakin näin itse sovelsin. Käynnissä Jussi oli kyllä liikkunut pyöreällä kaulalla, mutta ilman takaosaa, jolloin se oli sangen raskas edestä. Ravissa sen sijaan se alkoi kantaa itseään paljon paremmin ja muuttui rutkasti kevyemmäksi edestä tuntumalla pysyen. Niinpä takaosakäännösmäiset kulmat menivät paremmin, vaikka raviakin olisi voinut lyhentää paremmin. Ravasimme myös ihan koko uraa seuraten ympyröitä pyöritellen. Opettaja muistutti korjaamaan samalla istuntaa ja varmistamaan, että Jussi asettuu rehellisesti eikä vain syvennä pyöreyttään huijaten siten. Sisäpohje pääsi hyvin tässä vaiheessa käyttöön, jolloin asetukset alkoivat mennä paljon paremmin läpi, ja Jussi oli taas rehellisemmin molempien ohjien tuntumalla.
Laukkaa treenattiin puolestaan pääty-ympyrällä, jota ratsastettiin lyhyemmässä laukassa hieman neliönä takaosakäännöstä ajatellen. Laukassa Jussi oli taas yhtä raskas kuin käynnissä. Koetin saada takapäätä töihin, mutta jotenkin pyyntöni eivät menneet kovin läpi. Opettaja neuvoi pitämään oikeassa kierroksessa myötäasetus ja hakemaan takapäätä vähän sisemmäs. Kun sain tätä läpi, Jussi kantoi itseään hetkittäin paremmin. Vasen kierros tökki edelleen, ja Jussia sai tosissaan houkutella kääntämään ulkopuolta neliöllä ratsastaessa. Oikeassa kierroksessa kääntyminen sujui paremmin, mutta Jussi keikahti hyvien hetkien jälkeen nopeasti takaisin etupainoiseksi, kun en saanut ratsastettua sitä rehellisesti työskentelemään. Opettaja ohjeisti hakemaan Jussia vähän lyhyemmäksi, ja hetkittäin tuntui, että käteni ennemmin irtoavat kuin Jussi lyhenee. Pohkeita olisi siis saanut käyttää rutkasti enemmän, että hevosen takaosakin olisi lähtenyt liikkeelle. Oman istunnankin kanssa tuntui olevan vaikka mitä pulmaa. Keskeisin oli se, että kun yritin suoristaa alaselän notkon, ylävartaloni kippasi eteen. Kroppa tuntui junnaavan vastaan niin, etten pystynyt sekä istumaan ryhdikkäästi että korjaamaan notkoa. Istuntani tuntuikin hetkittäin hyvin jäykältä, mikä varmasti vaikeutti Jussin selän käyttämistä.
Loppuraveissa Jussi kulki taas ihanan rennosti. Tavoitteena oli saada hevosia venyttämään eteen ja alas, minkä Jussi teki pääosin hyvin. Hetkittäin Jussi tosin lähti venyttämään itseään pitkäksi unohtaen kantaa itseään, jolloin opettaja huomautti korjaamaan menoa. Kun Jussi venytti itseään kantaen, kulki se taas paljon tasapainoisemmin eikä etupainoisuudesta ollut tietoakaan. Samalla niinä hetkinä Jussin askel tuntui kevenevän ilman, että vaikutin siihen itse. Opettaja pyysikin ottamaan muutaman kerran pitkille sivuille askeleenpidennystä rento muoto säilyttäen. Jussi lähtikin näihin aika mukavasti, jolloin sain syyn hangonkekseillä selässä. Tuntuuhan se kerrassaan makealta, kun hevonen tekee oman osuutensa niin kuin pitää. Vielä kun olisin saanut samaa tunnetta laukkaan, niin varmaan hymyilisin vieläkin. Tällä kertaa se jäi kuitenkin puuttumaan. Ensi kerralla enemmän pohkeita ja parempaa istuntaa, niin eiköhän yhden askellajin hallinta toivottavasti vielä joskus muutu niiden kaikkien kolmen hallitsemiseksi.
