Aika rentoa menoa

Mikä olisikaan parempi tapa aloittaa viikon ratsastukset kuin estetunti? Tallinmäen viikon ensimmäinen tuntini meni tuttuun tapaan kolmen ratsukon tunnilla, jonka aiheena olivat esteet. Ratsukseni sain Jetin, jolloin arvelin onnistuvani ainakin laukanvaihtotehtävissä. Jettihän vaihtaa joko hypyssä tai viimeistään helposti esteen jälkeen lennosta. Onnekseni tunnin tehtävillä tarvittiinkin vaihtoja, joten olipahan kerrankin oiva ratsu alla.

Alkuverryttelyssä teimme siirtymiä kahden puomin suoralla linjalla. Ensin tulimme ravissa sisään, käytimme käynnissä ja sitten jatkoimme ravissa pois. Sitten taas ravissa sisään, käyntiin ja siitä laukkaan. Lopuksi vielä laukassa sisään ja ravissa ulos. Tulimme linjan myös siten, että ensimmäisen puomin jälkeen pyöräytimme voltin, jonka loppupuolelta nostimme laukan. Pääsääntöisesti siirtymät menivät ihan ok. Aluksi Jetti vähän unohti hidastaa, jolloin opettaja neuvoi käyttämään ääntä apuna. Sen avulla Jetti myös malttaisi pysyä rentona eikä jännittyisi turhaan. Niinpä puhua pulputin ratsulleni, jolloin rentouduin itsekin huomaamattani. Laukatkin alkoivat nousta paljon helpommin, kun äänellä pyysin ja pohkeilla annoin kevyen merkin. Tällainen kontrollitehtävä puomien välissä oli kyllä opettavainen, sillä monesti unohdan ajatella sitä väliä ja keskityn pelkästään alkuun ja loppuun.

Olen hienosti unohtanut yksittäiset hyppytehtävät ja hatarasti muistin radankin. Niinpä turhia satuilematta kirjaan radan sujumisen niin hyvin kuin sen vielä muistan. Matkaan lähdettiin vasemmassa laukassa. Opettaja ohjeisti menemään rennon rauhallisesti, johon yritin keskittyä. Ykköselle tuli aavistuksen verran vino tie, kun en saanut Jettiä ihan parhaiten käännettyä. Pääsimme kuitenkin ykköskavaletin yli ja jatkoimme paremmalla lähestymisellä kakkosesteelle. Jetti ylitti senkin vaivatta ja jatkoi mukavasti sen jälkeen suoraan. Tie kolmoselle oli ihan kohtuullinen, ja väli meni neljällä askeleella. Nelosella unohdin ajatella johtamista, mutta Jetti vaihtoi hypyn jälkeen laukan lennosta oikeaksi. Viitosokserille tuli aika hyvä tie, mutta laukka pääsi hieman kaarevalla linjalla sammumaan, jolloin kuutoselle tuli töksähtävä hyppy. Rentous ja rauhallisuus kuitenkin säilyivät läpi tehtävän, joten onnistuimme ainakin siinä. Parannettavaa olisi kuitenkin ollut siinä, että laukka olisi silti ollut kohtuullisen pontevaa. Nyt muutamat hypyt olivat hitusen töksähtäviä, kun olimme molemmat Jetin kanssa hieman omissa maailmoissamme.

Radan jälkeen opettaja pisti meidät uusimaan esteet 3 ja 4 tavoitteena mennä väli sujuvammin kolmella askeleella. Kannustin Jettiä jo ennen kolmosta hieman isompaan laukkaan, mutta ilmeisen varovasti. Niinpä sain ensimmäisen hypyn jälkeen pyytää Jettiä vielä hieman eteen, jolloin se venyttikin todella hienosti. Sen avulla väli menikin sujuvasti kolmella askeleella, ja kaiken huipuksi laskeuduimme toisen hypyn jälkeen valmiiksi myötälaukassa. Oli hienoa tuntea, kuinka helposti Jetti venytti askelta esteiden välissä ilman, että tahti tuntui muuttuvan. Vielä parempi tietysti olisi ollut saada oikea laukka jo ennen ensimmäistäkään hyppyä. Toisaalta oli kiva nähdä, että korjauksia voi tehdä vielä onnistuneesti hieman myöhemminkin.

Tunnin lopuksi kävimme nauttimassa täysikuun valosta käppäilemällä peltolenkin kautta talliin. Tunnissa olin iloinen saavutettuun rentouteen ja siihen, etten lähtenyt turhaan puskemaan Jettiä. Estekorkeudet kun olivat niin maltillisia (maksimissaan 60 cm), ettei niitä varten Jetin kaltaista estehevosta tarvinnut viritellä ihan täpinöihin. Saisin kuitenkin vielä oppia yhdistämään rentouteen myös sen ponnekkuuden, jolloin hypyt olisivat sujuvampia. Nyt viiden pisteen kysymys onkin se, miten nuo kaksi asiaa yhdistetään toisiinsa sujuvasti. Tähän mennessä taidan osata vain joko kaasutella päättömästi tai madella kaikessa rauhassa. Kumpikaan ei oikein tunnu hyvältä ratkaisulta, joten kultainen keskitie olisi paikallaan.