Oikeita askeleita ja yksi spurtti

Päätin laajentaa ratsastusreviiriäni pitkästä aikaa Tallinmäelle ja ostin kymmenen kerran lippuvihkon. Ensimmäisen tunnin kulutin siitä maanantaina kolmen ratsukon puomitunnilla. Ratsukseni sain Jetin, jota olin vähän mielessäni toivonut. Kerroin opettajalle, että haluaisin kortin aikana päästä parantamaan otettani esteratsastukseen, jonka parissa olen enemmän hutiloinut kuin hallinnut tilannetta. Tähän tarkoitukseen minulle sopivat niin puomi-, kavaletti- ja estetunnit kuin koulutunnitkin, kunhan voin soveltaa niiden treenejä myös estemaailmaan. Senhän luulisi onnistuvan, sillä esteratsastushan on kouluratsastusta hyppyjen välillä.

Alkuverryttelyssä käppäilimme hetken omaan tahtiimme, kunnes siirryimme raviin. Siinä aloimme tehdä pieniä temponmuutoksia keskittyen siihen, että hevonen reagoi pohkeeseen. Jetti oli tuttuun tapaansa maltillisen rauhallinen, jolloin reippaamman ravin eteen sitä sai hoputella. Yritin keskittyä siihen, etten jäisi puristamaan ja nohittamaan, vaan pyytäisin selvästi ja sitten rentoutuisin. Hiljalleen Jetti alkoikin vähän heräillä ja reagoi pohkeeseen samoin kuin pyyntöön palata takaisin hieman rauhallisempaan raviin. En ehkä saanut ihan niin reipasta ravia kuin olin toivonut, mutta arvelin Jetin reipastuvan tunnin edetessä. Halusin välttää sitä, että saisin sen jännittymään jo alkutunnista, jolloin koko lopputunti voisi mennä mönkään sen takia.

Aluksi teimme lauantain tunnilta tuttua puomitehtävää ravissa. Ensin annoin Jetin ravata kohtuullisen ponnettomasti, jolloin se kompasteli puomeihin. Pieni nohitus hyvissä ajoin ennen puomia auttoi etenkin, jos muistin rentoutua sen jälkeen enkä ajanut hevosta jännittyneeksi. Vasen kierros oli taas sangen hankala, sillä Jetti puski reippaasti sisälle enkä meinannut saada sitä ollenkaan hanskaan. Yritin saada vasemman lavan kontrolliin vasta-asetuksella, mutta sisäpohkeeni ei sitten osannut pyytää oikein. Jäin myös miettimään, mahtoiko Jetti reagoida näin suuresti vasemmalle valuvaan istuntaani. Se ainakin selittäisi, miksi puskeminen oli niin huomattavaa ja hankalaa korjata. Istuntaani kun en juuri tajunnut tällä kertaa puuttua. Onneksi oikea kierros olikin vastineeksi hieman helpompaa, ja ympyrät olivat asiallisempia siihen suuntaan.

Seuraavaksi työskentelimme laukassa 20 metrin suoralla linjalla, jossa oli kavaletti ja puomi. Ensin tulimme linjan lyhyemmässä laukassa kuudella askeleella. Jetille tämä oli oikeastaan tavallinen, rauhallinen laukka, joten kummempaa ei tarvinnut tehdä. Opettaja tosin huomautti vasemmassa kierroksessa ratsastamaan lyhyen sivun paremmin ja tulemaan ensimmäiselle puomille suorana. Jetti kun pääsi taas puskemaan sisälle, ja tulimme puomille vähän mistä kohdasta sattui ja kaikkea muuta kuin suorana. Vasta-asetuksen avulla sain nyt hieman vasenta puolta Jetistä kuriin, jolloin pääsimme paremmalla tiellä ensimmäiselle puomille. Oikeassa laukassa linja alkoi kavaletilla, johon sain laskettua laukat ihmeen hyvin. Kuudella askeleella Jetti meni linjan tässäkin suunnassa hyvin ja vasempaan kierrokseen nähden rutkasti paremmalla tiellä. Sitten tulimme vielä linjan molemmista suunnista viidellä askeleella. Unohdin hetkeksi, että allani on näennäisestä rauhallisuudesta huolimatta estehevonen. Niinpä tein nolon virheen ja pyysin Jettiä turhan tomerasti reippaampaan laukkaan. Jetti taisi tyrmistyä patalaiskan tuntiratsun komentamiseen tarkoitetuista avuistani ja hilpaisi sellaiseen laukkaan, että väli suhahti neljällä askeleella. Hups! Opettajalta tuli hieman noottia tekosestani ja ihan aiheesta. Toisaalta olin silti innoissani, kun viimein koin Jetin estehevosen säpäkkyyden. Onneksi Jetti ei vetänyt siitä kummempaa hernepeltoa turpaansa, vaan tuli muut kerrat viiden askeleen välin ihan asiallisesti enkä enää itse sössinyt selässä enempää.

Lopuksi tulimme vielä laukassa ympyrätehtävää. Aluksi meno oli taas hieman tahmeaa, ja Jetti pääsi pudottamaan raville aina välillä. Sitten muistin pyytää ajoissa, rentoutua ja antaa hevosen tehdä työt. Tällä kaavalla tehtävä sujui kohtuullisesti, vaikka vasen kierros oli edelleen kinkkisempi. Jetti kuitenkin ohjautui hieman alkutuntia paremmin, joten lopulta siitäkin selvittiin. Ympyrätehtävät eivät tosiaan ole suosikkilistallani, mutta onneksi tajuan, että niiden treenaaminen on minulle enemmän kuin tärkeää. Inhoan niitä tietysti siksi, etten osaa sekä kääntää että säilyttää laukkaa, jolloin tehtävä ei menekään noin vain. Juuri siksi niitä on myös treenattava, vaikka se ei niin kivaa olekaan. Tällaisissa tehtävissä auttaisi suuresti se, että oppisin ratsastamaan hevosen ensinnäkin hyvään laukkaan ja sitten toiseksi säilyttämään sen läpi tehtävän. Silloin keskittymiseni ei menisi siihen, että saan hevosen pysymään liikkeessä, vaan voisin ratsastaa teitä huolellisemmin. Kuten monesti olen todennut, ei keskittymiseni tunnu riittävän kerrallaan kuin yhteen asiaan.

Loppuraveissa Jetin kaviot nousivat ihanan reippaasti, mutta rauhoittelin sitä hiljalleen rennompaan raviin ja venyttämään eteen ja alas. Kyselin myös opettajalta Jetin hyppypuolesta ja kuulemma metri on hyvinkin sen mukavuusalueella. Itse en metristä tohdi vielä edes haaveilla, mutta kehtaanpa silti toivoa, että pääsisin hyppäämään Jetillä ratatehtäviä. Olisi mukava nähdä, kun se innostuu hommasta ja vielä kivempaa olisi olla silloin itse hereillä ratsastamassa järkevästi. Ehkäpä tämä vielä joskus toteutuu, onpahan ainakin tavoitetta.