Kinkkinen oikea puoli

Tallinmäen viikon toisen tuntini menin tiistaina kahden ratsukon estetunnilla Uunolla. Alkuverryttelynä ratsastimme maanantain tunnilta tuttua suoristustehtävää, jossa pitkät sivut mentiin selvästi urasta keskempänä mahdollisimman suoralla hevosella ja lyhyet sivut ratsastettiin puoliympyröinä. Uuno meni mukavan suoraan sekä käynnissä että ravissa, joten siitä ei juuri tarvinnut huolehtia. Sen sijaan asetuksen saaminen oikealle ja sinne puskemisen estäminen puoliympyröillä oli aluksi sangen haastavaa. Uuno tykkäsi painaa sisälle niin paljon, etten kyennyt sitä juuri estämään. Opettaja neuvoi ratsastamaan pitkän sivun vähän lyhyempänä, jonka seurauksena puoliympyrä ei tulisi niin lähelle kentän aitoja, jolloin hevonen itse ei kokisi tarvetta kääntyä jyrkästi. Tämä yhdistettynä toimivampaan sisäpohkeeseen auttoi paljon, ja hetkittäin pääsimme puoliympyrät ilman, että Uuno sai oikaistua reittiä.

Verryttelimme samalla tehtävällä vielä laukassa, joka nostettiin toisen pitkän sivun alusta ravista. Aluksi kiirehdin laukannostossa, jolloin Uuno tarjosi väärää laukkaa. Tarkempien apujen avulla sain myötälaukan nousemaan. Puoliympyrä oli aluksi melkoisen railakasta oikomista, kunnes muistin olla sinnikkäämpi ja käyttää tilaa hyödyksi. Opettaja muokkasi tehtävää laittamalla toiselle pitkälle sivulle kavaletin, jonka jälkeen piti siirtyä hallitusti raviin ennen lyhyttä sivua. Uuno imi mukavasti kavaletille, mutta tahtoi hieman vastustella siirtymistä raviin, ainakin hillittyyn moiseen. Samalla puskeminen oikealle paheni. Opettaja neuvoi ajattelemaan menemistä vasemmalle, jolloin hevonen ei pääsisi niin paljon ennakoimaan. Tämä ja välillä konkreettisesti hevosen vieminen vasemmalle auttoivat pysymään paremmin suorana ja samalla jarruttamaan menoa järkevämpään raviin.

Seuraavaksi pääsimme sitten hyppäämään. Ensin tulimme pari kertaa kahdeksikolla (ratapiirroksen esteet 8 ja 4) siten, että kasieste hypättiin vasemmasta laukasta ja neloseste oikeasta. Esteillä piti luonnollisesti saada vaihdot aikaiseksi. Ensimmäinen kierros meni höpöksi, sillä sekä vaihdot että järkevät tiet jäivät puuttumaan. Ratsastin tien kasiesteelle siten, että Uuno luuli minun olevan menossa kuutosesteelle ja pyrki imemään sinne. Sitten puolestaan nelosesteen sijasta Uuno yritti tähdätä kakkosesteelle. Sain Uunon kyllä molemmista esteistä yli, mutta kaikessa ohjaushäslingissä eivät laukat päässeet vaihtumaan hypyissä, vaan ne korjattiin ravin kautta. Keilasimmepa myös hienosti nelosesteen vasemman tolpan nurin, kun hyppäsimme sen liian paljon vasenta reunaa hipoen, jolloin jalkani nappasi tolpan mukaan. Toiselle kierrokselle sain ohjeistuksen paremmista reittivalinoissa ja olin paremmin hereillä. Sen seurauksena Uunokin tiesi, minne mennään ja vaihtoi laukat esteillä vaivattomasti. Itseä harmitti taas se, etten voinut kerralla ratsastaa järkevästi, vaan alkuun piti käydä hutiloimassa.

Sitten tulimme koko radan eli esteet 1-9, joista numerot 1 ja 2 olivat kavaletteja ja este 3 maapuomi. Ensimmäisellä kierroksella esteet 1 ja 2 ylittyivät ihan ok, vaikka ykkösesteelle tulimme hieman oikeaa reunaa hipoen. Tämä virhe kostautui sitten kolmospuomille tähdätessä, sillä Uuno liirasi siitä oikealta ohi. Jatkoin liirauksesta ympyrälle, jonka avulla pääsin toisella yrittämällä puomin yli. Tie neloselle oli kohtalainen, mutta ponnistuspaikka sattui vähän huonosti eikä laukka vaihtunut. Ravin kautta vaihdettiin sitten laukka vasemmaksi. Viitospuomin yli pääsimme ihan hyvin eivätkä kavaletit 6 ja 7 tuottaneet ongelmia. Pääsimme ihmeen hyvällä tiellä myös kasiesteelle, mutta puutteellisen johtamisen seurauksena laukka ei vaihtunut. Oikea laukka nousi ravin kautta, ja osuimme juuri ja juuri ysipuomille pyöräyttäen loppuun vielä ympyrän. En yllättäen ollut kauhean tyytyväinen suoritukseeni, sillä vaikka Uuno laukkasi ja hyppäsi mainiosti, en osannut ratsastaa hyviä teitä, mikä vaikeutti laukkojen vaihtumista. Uuno vei pisteet muutoin kotiin ihanalla tasaisuudellaan, jolla se puksutti esteeltä toiselle, välillä jopa niille mukavasti imien.

Toisella kierroksella alku lähti jälleen hyvin. Pääsimme ykkösesteen paljon paremmin, mutta taisin jäädä hihkumaan sitä onnistumista, sillä Uuno viurahti taas kolmospuomin ohi oikealta. Pyöräytin taas ympyrän, jolloin pääsimme puomin kelvollisemmin yli. Nelosesteelle tuli parempi lähestyminen, jolloin laukkakin vaihtui oikeasta vasemmaksi. Vähän pidemmän laukkaosuuden aikana Uuno yritti hieman kiihdyttää, mutta palasi kuulolle sitä pyytäessäni. Viitospuomilta seiskakavaletille meni aika mukavasti, ja tie siitä kasiesteelle onnistui jälleen. Laukka jäi kuitenkin vaihtumatta, kun en uskaltanut juuri johtaa tietäen, että Uuno saattaisi kääntyä jyrkemminkin esteen jälkeen oikealle, kun sisäpohkeeni tuskin oli sitä estämässä. Laukka korjattiin ravin kautta oikeaksi, ja tällä kertaa osuimme myös paremmin ysipuomille. Toinen kierros oli edelleen kaukana hyvästä, mutta oli siinä kuitenkin vähän enemmän ajatusta mukana. Opettajakin tuumasi, että Uuno yleensä korjaa omaakin menoa toisella yrittämällä.

Loppuraveissa sitten pyrin saamaan Uunon taas rentoutumaan rauhallisempaan raviin. Oikeaan kierrokseen Uuno antoikin vähän periksi, mutta vasempaan ei oikein millään. Oli hassua, että jäykempi asetus menikin lopputunnista läpi, kun taas aiemmin helpompi asetus ei sitten enää millään. Ravin tahti kuitenkin rauhoittui, joten pääsimme levollisissa tunnelmissa siirtymään käyntiin. Tämä tunti osoitti taas inhottavan selvästi sen, kuinka pohkeeni eivät osaa hommiaan. Uuno kuitenkin keräsi pisteet tasaisella varmuudellaan, ja siksipä haluaisin sillä vielä muulloinkin hypätä. Sen laukka kuitenkin pyörii mukavasti, ja se kuuntelee pidätteet samoin kuin kaasun, jolloin niistä ei tarvitse huolehtia niin paljon. Hymähdinkin opettajalle, että tarvitsen sellaisia esteratoja, joissa ei tarvitse mennä oikeaa laukkaa, niin hyvin menee. Sitä ei taida ihan heti tapahtua, joten lienee parempi vain keskittyä opettelemaan käyttämään pohkeita oikein.