Keskiviikon tunnin aiheen arvelin oikein eli istuntatreeniä oli luvassa. Ratsukseni opettaja oli laittanut minulle Peran, minkä takia ehdin synkistellä ennen tunnin alkua. Yleensähän olen hihkunut saadessani Peran, mutta viime aikoina olen alkanut ratsastaa sitä ihan päin honkia eikä mikään ole juuri tuntunut toimivan. Sinällään opettajalta oli todella hyvä ratkaisu laittaa minulle juuri Pera, sillä sehän se koulukisaratsuni todennäköisimmin silti on. Valmistauduin kuitenkin melkoisen masentavaan tuntiin, sillä Pera kopioi liki poikkeuksetta kaikki minun virheeni omaan liikkumiseensa.
Ensimmäiseksi nakkasimme jalustimet pois ja aloimme hakea jalan paikkaa ilman niitä. Opettaja neuvoi käyttämään takareisiä ja jättämään etureidet ja lonkankoukistajat rennoiksi. Jalkoja ei saanut roikottaa ihan velttona, vaan niitä piti kannatella sopivasti takareisien avulla. Käynnissä sain jalkani kohtuullisen järkevästi ja jopa Peran kylkiin tuntumalle. Ilmeisesti tein myös oikeilla lihaksilla töitä, sillä takareisiä alkoi poltella mukavasti jo siinä vaiheessa, kun siirryimme sekä keventämään ravia että istumaan harjoitusravissa ilman jalustimia. Keventämisessä piti edelleen tehdä työ takareisillä, mutta huomasin liikkeen tuntuvan etureisissä. Opettaja neuvoi ajattelemaan lonkankoukistajia enemmän auki ja jalkoja taaemmas, mutta silti tein työn etureisillä. Yritin kyllä hahmottaa, miten takareidet saisi töihin, mutta en keksinyt sitä.
Harjoitusravissa istuminen tuotti puolestaan taas aluksi tuskaa, kun pohkeeni liukuivat liian eteen eivätkä pysyneet tuntumalla. Lisäksi alaselkäni meni taas notkolle. Opettaja muistutti siirtämään lantiota alle, mitä koetin parhaani mukaan tehdä. Kun sain lantiota alle, tuntui rintakehä kippaavan liikaa eteen. Siinä sitten sain tasapainotella melkoisesti menoa ilman suurempia onnistumisia. Oma kroppa tuntui kinnaavan niin paljon vastaan. Kun sain yhden palikan oikein, pullahti kaksi tai useampi paikoiltaan. Lopulta jalustimet otettiin takaisin jalkoihin ja jatkettiin kevyttä ravia. Nyt en saanutkaan enää pohkeita yhtään oikeille paikoille, vaan ne valuivat entistä pahemmin eteen. Tuntuma hevosen kylkiin katosi myös. Opettaja muistutti, ettei jalustimille saanut laittaa koko kehon painoa, mutta taisin itse sortua juuri tähän. Olen tainnut tehdä tätä koko ratsastusurani ajan, jolloin minulle ei ole kehittynyt niitä tärkeitä lihaksia, joiden avulla voisin tehdä töitä muutenkin kuin vain jalkoihin tukeutuen.
Laukkatyöskentely tehtiin pääty-ympyrällä aina hetki laukaten ja sitten muille tilaa antaen siirtymällä keskemmäs kävelemään. Aluksi Peran laukka oli aika vetelää, jolloin jouduin keskittymään hevosen nohittamiseen istunnan korjaamisen sijaan. Tajusin kyllä, että juuri istuntani samoin kuin toimimattomat pohkeeni aiheuttivat tuota velttoutta hevoseen. Laukassa opettaja huomautti ylävartaloni liikkuvan turhan paljon ja kehotti hakemaan vatsalihakset töihin ja pysäyttämään liikettä. Samalla sain korjata alaselän notkoa edelleen ja muistaa pitää pohkeet tuntumalla. Paketti levähti aina jostain kohden, mutta ihmeen hyvin keskityin korjaamaan ja muutamia hetkiä sain kuin sainkin istuntaani paremmaksi ja opettajalta kehuja. Samalla, kun istuntani parani hieman, muuttui Perankin laukka rennommaksi ja helpommaksi. Istuntatreeneissä mukavinta onkin huomata välitön vaikutus hevoseen, kun sen liikkuminen helpottuu ratsastajan istuessa paremmin. Istunnan korjaaminen oli vaikeinta oikeassa kierroksessa, sillä vasemmalle valuva istuntani ja ilmeisesti oikealta puolelta jäykempi vartaloni pistivät vastaan. Parhaimmat hetket saimmekin vasempaan kierrokseen.
Loppuraveissa keskityin sitten korjaamaan erityisesti alaselän notkoa pois ja pitämään pohkeet tuntumalla. Töitähän se vaati, mutta sujui onneksi alkutuntia paremmin. Perakin oli herännyt tähän mennessä ja liikkui mukavan aktiivisessa ravissa. Tunti oli hevosille varsin helppo, sillä niiden tarvitsi lähinnä vain liikkua annetussa askellajissa. Itse sen sijaan olin aika puhki tunnin jälkeen. Ainakin olin tehnyt töitä. Tosin töitä riittää jatkossakin tämän asian parissa vaikka kuinka. Ihannetilanteessahan ratsastaja oppii ensin istumaan hyvin ennen kuin siirtyy tekemään juuri mitään muuta. Nyt tuntuu, että olen aina istunut sinnepäin, joten tämä väärä valinta aiheuttaa ongelmia tällä hetkellä. Onneksi istuntaa voi ja pitääkin harjoitella joka tunti, vaikka se ei päätreeniaiheena olisikaan.
