Ei hullumpaa hyppelyä

Tallinmäen viikon toisen tunnin sain torstaille, ja luvassa oli neljän ratsukon kavalettitunti. Ratsukseni sain Melban, jolla en olekaan taas hetkeen mennyt. Muistelin kuitenkin Melban olevan ihan näppärä ratsu, joka myös hyppää kohtuullisesti. Alkuverryttelyksi kävimme pienen peltolenkin ensin käynnissä ja sitten kiekan vielä ravaten. Melba pysytteli tiiviisti letkaa johtaneen ponin hännillä ja liikkui siten mutkattomasti. Vielä kentälle päästyämme ruuna koetti pysytellä toisten hännissä kiinni ja tehdä, mitä nekin tekivät ennen kuin sain kerrottua sille, että nyt voisi alkaa kuunnella minua niiden sijasta. Kentällä ravasimme vielä molempiin suuntiin ja ylitimme pari kertaa maapuomin. Asetukset eivät meinanneet mennä läpi, mutta puomi ylittyi järkevästi.

Laukassa tulimme pari kertaa molemmista suunnista kavaletin yli tehden ensin ison ympyrän ja sitten pienemmän. Oikea kierros oli helpompi, sillä vasemmassa kierroksessa Melba yritti puskea ulos. Tälle puolelle en ollut saanut myötäasetusta läpi saati ulkoapujani toimimaan, minkä Melba huomasi ja hyödynsi. Osuimme kuitenkin kavaletille aika järkevästi, joten laukka ainakin pyöri sen verran, ettei se enää tuottanut ongelmaa. Lopulta myös kääntäminen toimi, kun muistin olla jäämättä kiinni pusertamaan, vaan pyysin ja rentouduin. Edes pienemmällä ympyrällä ei tullut kummempia kääntöongelmia, vaikka arvelin sille osuvan kaikki pulmat.

Ennen rataa hyppäsimme kahden kavaletin innarisarjaa (ratapiirroksen numerot 3a, 3b) jatkaen siitä samalla linjalla olleelle pystylle (numero 4), lävistäjällä olleita kahta pystyä (numerot 5 ja 6) sekä kaarevaa linjaa (numerot 1 ja 2). Innarisarjaa ja sitä seurannutta pystyä tultiin vasemmassa kierroksessa, jolloin pari ensimmäistä lähestymistä menivät siten, että Melba pääsi puskemaan vasen lapa edellä eikä tiestä tullut kovin suoraa. Niinpä hyppykohtakin oli vähän mitä sattuu. Yksittäiselle pystylle pääsimme kuitenkin järkevästi. Lopulta sain myös tuotua Melban järkevämmin ensimmäiselle kavaletille ja annettua sen mennä tehtävän rauhassa läpi. Silloin olikin vaivatonta olla mukana ja jatkaa suorana vielä pystylle ja jopa sen jälkeen.

Lävistäjällä olleita pystyjä tultiin samoin vasemmassa laukassa. Ensin reittivalinta meni vähän kehnosti, sillä tulimme jo ensimmäisen esteen liian oikealta. Jouduin silloin korjaamaan ennen toista estettä, jolloin laukan vaihtuminen hypyssä vasemmasta oikeaksi jäi haaveeksi. Sain kuitenkin korjattua reitin samoin kuin tuotua Melban toisenkin hypyn jälkeen hyvällä tiellä, mutta laukka ei silti vaihtunut. Onneksi se ei ollut päätehtävänä, vaikka olisihan se ollut kiva onnistua siinäkin. Kaarevaa linjaa tulimme vielä oikeassa kierroksessa tavoitteena saada kakkosesteellä laukka vaihtumaan. Tie pystyltä okserille tuli ihmeen helposti ratsastettua hyvin, mutta ensimmäisellä kierroksella laukka ei vaihtunut. Toisella yrittämällä olin jo paremmin hereillä samoin kuin Melba, jolloin saimme laukan oikeasta vasemmaksi.

Lopuksi tulimme vielä radan, jolle lähdimme oikeassa laukassa. Ykkösesteelle pyysin Melbaa lähtemään hieman kauempaa, sillä muutoin olisi ollut luvassa töksähtävä hyppy. Melba totteli hienosti, ja pääsimme ykkösen isommalla loikalla yli. Samalla vauhdilla kakkosokseri ylittyi hyvin, ja laukka vaihtui oikeasta vasempaan. Sarjalle tie oli ihan ok, mutta askeleet eivät passaaneet, joten ylitykset eivät olleet sujuvimpia. Sain tsempattua ennen nelospystyä, mutta erehdyin askelissa ja yritin taas pyytää Melbaa kauempaa hyppyyn. Tällä kertaa aikaa oli vielä hyvään askeleeseen, jonka Melba ottikin. Esteelle viisi tulimme myös hyvällä tiellä, mutta laukka pääsi venähtämään välissä. Tuloksena oli noin kolme ja puoli askelta ennen kuutosta, jolloin laukkakaan ei päässyt vaihtumaan. Toisella yrittämällä paikkasin suurimmat virheeni, ja Melba meni radan aika kivasti. Laukkaa sai tosin vähän vartioida ja välillä pyytää Melbaa eteen, mutta nyt laukat vaihtuivat emmekä sattuneet kovin hassuihin ponnistuspaikkoihin.

Saimme ottaa radasta vielä uusintana esteet 5 ja 6, jotta niiden väliin saataisiin sujuvammat neljä askelta. Opettaja neuvoi ottamaan laukkaa vähän lyhyemmäksi ajoissa ennen viitosestettä ja tarvittaessa jarruttamaan sen jälkeen. Melba oli hyvin kuulolla, jolloin väliin meni sujuvat neljä askelta, ja laukkakin vaihtui hypyn aikana vasemmasta oikeaan. Melba alkoi tässä vaiheessa olla ihanasti kuulolla ja liikkuikin paremmin eteen. Alkutunnista olin vähän miettinyt, mitä hommasta puskemisen takia tulee, mutta onneksi se ei pahentunut, vaan piirun verran korjaantui. Vaikka Melba ei ihan liitokavio ollutkaan, ei sitä onneksi joka hetki tarvinnut puskea eteenpäin. Pääsääntöisesti se liikkui ihan hyvin itse, kunhan muistin ratsastaa, en matkustaa. Oli myös kiva huomata, että Melban ajatukset hyppypaikoista menivät pääsääntöisesti yksiin minun mietintöjeni kanssa, niin en sitten esittänyt sukelteluita tai myöhästymisiä tällä kertaa.

Loppuraveissa houkuttelin Melbaa venyttämään eteen ja alas. Tämän onnistumiseen vaadittiin selviä asetuksia ja taivutteluita ennen kuin Melba malttoi lakata pälyilemästä pää korkealla. Kun Melbaa sai rentoutumaan, tuli ravistakin samalla paljon letkeämpää. Hetkittäin Melba tuntui jäävän sisäohjaan kiinni, jolloin tiesin selvästi, etten ollut saanut pohjeapujani rehellisesti läpi. Onneksi pienellä houkuttelulla Melba aina lopuksi antoi periksi. Koulutunnilla olisin varmasti ollut hätää kärsimässä asetusten kanssa, mutta esteillä jaksoin tsempata itseäni saamaan hevosen oikeaan suuntaan. Muutoinhan olisi jäänyt kiva hyppy kokematta, ja sehän ei olisi käynyt päinsä. Olin aika yllättynyt siitä, että loppujen lopuksi tunti ei mennyt yhtään hullummin. Kertaakaan ei tullut sellaista harmitusta, että se olisi vienyt ilon. Pienet pulmat ratkesivat kuitenkin sen verran kivuttomasti, että hymisin tyytyväisyydestä. Jes, lisää tällaista!