Alkuverryttelyssä saimme ensin mennä itsenäisesti käynnissä ja ravissa hevosia taivutellen. Käynnissä Lenni liki maleksi, vaikka yritin nohittaa sitä. Asetukset olivat epämääräisiä, ja Lenni huomasi toimimattomat pohkeeni puskemalla mielensä mukaan. Ravissa Lenni reipastui sopivasti, joskin pohkeeni eivät vieläkään saaneet hevosta juuri suoristumaan. Verryttelyyn lisättiin myös kahden puomin suora linja, jonka aikana hevosia käytettiin hetki käynnissä. Lenni tuli ensimmäiselle puomille ihan hyvin, mutta aluksi arastelin jarruttaa, jolloin siirtyminen käyntiin venyi. En myöskään tohtinut ratsastaa kunnon ravia, mistä opettaja huomauttikin ja toivoi ponnekkaampaa menoa. Yritin kehotuksen jälkeen ratsastaa enemmän pohkeilla, mutta kovaa kättä välttääkseni olin puolestaan aika löperö pitämään ohjilla hyvää ja tasaista tuntumaa.
Seuraavaksi tulimme suoraa linjaa laukassa (ratapiirroksen numerot 1 ja 2) pyöräyttäen alkuun ja loppuun ympyrät. Lenni nosti laukat molemmissa suunnissa mukavan helposti, ja laukka pyöri pääsääntöisesti hyvin. Siinä oli myös helppo istua mukana, jolloin saatoin keskittyä rauhoittamaan oman menoni ja sitä myöten myös hevosen. 24 metrin väli meni meillä sujuvasti seitsemällä askeleella. Muutaman kerran toinen puomi jäi vähän kauas, mutta Lenni venytti hienosti askeleensa sen yli. Taisin jäädä tässäkin kohtaa turhan varovaiseksi ja heittäytyä matkustamaan ensimmäisen puomin jälkeen. Pisteitä kuitenkin minulle siitä, että maltoin keskittyä ihmeen hyvin siihen, etten jäänyt jaloillani pusertamaan yhtään ylimääräistä. Katsekin malttoi pysyä useimmiten eteenpäin enkä jäänyt tuijottelemaan puomeja saati hevosen niskaa.
Sitten pääsimme testaamaan laukan vaihtumista tulemalla lävistäjällä olleet kaksi puomia (numerot 3a ja 3b) yhden laukan sarjana. Siitä jatkettiin vielä innaripuomeille (numero 4), joilla pyrkimys oli päästä suoraan ja tasaisesti. Tehtävää tultiin oikeassa laukassa aloittaen. Sarjapuomeille pääsimme hyvällä tiellä, mutta kuten arvelin, en saanut kertaakaan Lenniä vaihtamaan laukkaa toisella puomilla. Itselläni on jonkinlainen henkinen blokki yrittää vaihtaa laukkaa pelkän puomin avulla. Helpotukseksi kaipaisin edes hitusen puomia irti maasta, jolloin osaisin asennoitua tehtävään paremmin. Joka tapauksessa sain vaihtaa laukan aina ravin kautta, johon siirtymistä Lenni protestoi pienellä päänviskelyllä. Uuden laukan se kuitenkin nosti aina näppärästi, kun sen ensin sain raviin. Innaripuomeilla vauhti lähti aina salakavalasti kiihtymään, kun muka rentoutumiseksi tarkoittamani toimintani taisi Lennille tarkoittaa vain matkustajaksi heittäytymistä. Opettaja kehotti tulemaan rauhallisemmassa laukassa, mutta niin vain Lenni kerta toisen jälkeen pääsi spurttaamaan.
Tulimme tehtävän myös oikeassa laukassa päinvastaisessa järjestyksessä eli nelonen olikin ykkönen ja niin edelleen. Lenni intoutui edelleen innarista, mutta tuli aina sen pyrähdyksen jälkeen takaisin. Laukka ei vieläkään vaihtunut lävistäjäpuomeilla, mutta onneksi vaihto ravin kautta oli aika nopea. Suoran linjan kanssa töpeksin kertaalleen jarruttelemalla liikaa ilman pohkeita, jolloin Lenni pudotti raville ensimmäisen puomin ajaksi. Sitten Lenni korjasikin itsensä takaisin laukkaan ennen kuin ehdin sitä pyytää. Fiksu hevonen. Toisella kierroksella ei uusia pulmia sattunut mukaan, mutta suoran linjan väliin toivotut kahdeksan askelta eivät toteutuneet, sillä pyyhälsimme välin seitsemällä. Opettaja pisti meidät tulemaan linjan heti perään uudelleen nyt kahdeksalla askeleella. Keskityin yksittäiselle tehtävälle paremmin ja luotin siihen, että Lenni lyhentää laukkaa, jolloin ylitimme ensimmäisen puomin mukavan pienellä askeleella. Siitä oli helppo antaa Lennin laukata rauhassa ja niin vain kahdeksan askelta meni väliin vaivatta.
Loppuraveissa taivuttelin Lenniä vähän alkutuntia keskittyneemmin, jolloin se antoikin hieman periksi ja venytti ohjan perässä eteen ja alas. Kävelytys hoitui näppärästi samalla puomeja kantaen ja Lenniä rapsutellen. Tunti meni niin paljon paremmin kuin olin uskaltanut ajatella. Toki Lenni pääsi hieman ampaisemaan välillä enkä saanut sitä vaihtamaan laukkaa, mutta muutoin se oli hyvin tasainen ja kuuliainen. Laukassa oli kaiken huipuksi mukava istua, jolloin saatoin tasapainoisemmin keskittyä tien ratsastamiseen. Esteitä en vielä tohtisi Lennillä silti hypätä, mutta toisen tällaisen tunnin menisin sillä hyvin mieluusti. Ehkäpä sitten joskus vielä opin riittävästi ratsastamaan, jotta tohdin hypätä tälläkin ratsulla.
