Ensimmäisenä tehtävänä tulimme vasemmassa kierroksessa ravissa lävistäjällä olleita neljää puomia ensin kokonaan maassa olleina ja sitten kaksi puomia toisesta päästä nostettuina. Tehtävän tarkoituksena oli saada hevoset nostelemaan jalkojaan paremmin. Puomien jälkeen sai nostaa oikean laukan ja laukata hetki verryttelynä. Aku tuli kokonaan maassa olleet puomit hyvin tahdikkaasti ja ongelmitta. Sen sijaan toisesta päästä nostetut puomit se kolautti ainakin kertaalleen alas, kun yritti kiirehtiä tehtävästä läpi sen sijaan, että olisi nostanut toivotusti jalkojaan. Opettaja neuvoi tuomaan Akun lyhyemmässä ravissa ensimmäiselle puomille ja sitten pitämään se tehtävän ajan tarmokkaana. Korjausohje toimi, ja kun ratsastin Akun vähän lyhyemmäksi, mutta silti aktiivisen ravin säilyttäen ylittyivät kohotetutkin puomit kivasti. Laukatkin nousivat kohtuullisesti eikä Aku alkanut intoilla laukan jälkeen omiaan, vaan pysyi kuulolla. Tässäkin vaiheessa jaksoin keskittyä hyvin siihen, etten yrittänyt jäädä jarruttelemaan vain ohjalla. Näin en sortunut mahdolliseen vetokilpaan enkä jäänyt vain ohjan varaan apujen suhteen. Aku tuntui arvostavan tätä taktiikkaa.
Seuraavaksi puomilinja muokattiin jumppasarjaksi, johon tuli kolme hyppyä. Jumppasarjalle tultiin vasemmassa laukassa. Ensimmäinen ja toinen ristikko olivat innarivälillä ja niitä seurannut kavaletti yhden laukan päässä. Ensimmäisellä yrittämällä unohdin ohjata, jolloin Aku pääsi valumaan jo ensimmäisessä hypyssä oikealle, ja viimeisen kavaletin ylitimmekin ihan reunasta. Aku kiltisti kuitenkin hyppäsi sen, vaikka olisi voinut vilahtaa siitä kokonaan ohi. Opettaja neuvoi ottamaan vähän lyhyemmän laukan, jolloin Aku ei turhaan venyisi hypyissä. Tajusin alkaa säätää laukkaa ajoissa ennen jumppasarjaa, jolloin saatoin antaa Akulle ajoissa työrauhan enkä turhaa enää viime metreillä häseltänyt jotain. Akua tosin sai hieman äänellä rauhoitella hyppyjen aikana, sillä se tuntui innostuvan niistä sopivasti. Näiden korjailujen jälkeen jumppasarjakin sujui hyvin. Ainoa parannettava olisi ollut siinä, että viimeisen hypyn jälkeen olisin saanut Akun laskeutumaan myötälaukassa eli tässä tapauksessa oikeassa laukassa. En kuitenkaan saanut keskityttyä siihen, joten se jäi tekemättä.
Vielä ennen lyhyttä rataa hyppäsimme yksittäistä ristikkoa ympyrällä molemmista suunnista muutaman kerran. Aluksi en yhtään tajunnut, mistä Aku lähtee hyppyyn, sillä pari kertaa se yllätti ponkaisemalla kauempaa. Minulle pisteet siitä, etten tällä kertaa itse ollut sinkoilemassa liian kaukaa. Miinukset puolestaan siitä, etten ollut tajunnut käyttää esteistuntaa, jolloin olisin ehtinyt lähteä yllätyshyppyyn paremmin mukaan. Opettaja muistutti tasapainottamaan Akun menoa puolipidätteillä. Kun muistin käyttää niitä ja jopa ihan ratsastaa, sain laskettua kolme viimeistä laukkaa ennen estettä oikein, ja lähdimme Akun kanssa hyppyyn yhtä aikaa. Opettaja muistutti vielä ajattelemaan hypynkin aikana ympyrää, sillä yllätyshypyt suistivat tasapainoni sen verran vinkkaralleen, että sitä korjatessani Aku pääsi jatkamaan hypyn jälkeen vähän väärällä reitillä eli turhan paljon suoraan.
Toisella kierroksella tsemppasin sen verran, että korjasin ensimmäisen kierroksen virheet. Radan ainoa heikompi kohta tuli kolmosesteen jälkeen. Luulin Akun vaihtaneen laukan oikeasta vasemmaksi, mutta kaarteessa neloselle selvisikin, että Aku oli ristilaukassa. Laukka ei rullannut hyvin, ja tein ratkaisun yrittää korjata se myötälaukaksi. Olin kuitenkin liian hidas, jolloin myötälaukka nousi turhan lähellä nelosta, jolloin Aku joutui huonoon paikkaan sille. Menimme kuitenkin yli, mutta töksähtäen. Sain kuitenkin kasattua itseni ja Akun aika nopeasti ja keskityin jo sarjaan. Nyt sain sekä lyhennettyä Akua että säilytettyä laukan, jolloin sarja meni kepoisan helposti. Molemmissa radoissa olin virheistä huolimatta tyytyväinen siihen, että pystyin ihmeen hyvin ajattelemaan tulevaa samoin kuin tekemään sillä hetkellä vaaditut asiat. Yleensä tuntuu, että ratsastan ensin ja ajattelen vasta sitten. Nyt tuntui, että molemmat kulkivat ainakin rinnatusten, jos eivät ihan käsikkäin.
Loppuraveissa opettaja pisti minut vielä ratsastamaan Akun paremmin pyöreäksi asetusten ja taivutusten avulla. Aku loksahtikin aika mukavasti oikeinpäin, kun muistin vain pyytää sitä selvästi. Akulle tunti oli ilmeisesti ollut helppo, sillä se puksutti edelleen innokkaasti menemään vailla väsymyksen merkkejä. Eikä kyllä minuakaan väsyttänyt. Akun kanssa oli helppoa hypellä näitä pieniä kavaletteja, sillä se meni tasaisesti sinne, minne pyysin. Muutamia eriaikaisuuksia hypyissä huomioimatta tunti oli oman mittapuuni mukaan mukavan sujuva. Missään vaiheessa ei tullut hurjaa harmittelua, vaan maltoin keskittyä ja yrittää korjata virheitäni sen sijaan, että olisin heittänyt pyyhkeen kehään. Aku oli kyllä sopiva hyppykaveri. Se taisi onnistua tartuttamaan minuun rauhallisuuttaan, mikä näyttäisi olevan aika olennainen osa hyppelyä.
