Keskiviikon ratsastusannos täyttyi Heli Pensonin luona toisella koulutunnilla. Tällä kertaa pääsimme Noran kanssa testaamaan ihan normaalin tunnin, sillä ratsukoita oli enimmäismäärä eli viisi. Ratsukseni sain Pinnin, jolla olenkin mennyt jo kertaalleen koulua. Tunnin taso oli C-B ja aiheena oli vastalaukka. Alkuverkan saimme mennä tuttuun tapaan omaan tahtiin. Koetin muistaa rentoutua, sillä Pinni on hyvin herkkä ratsastajan pienillekin merkeille, olivat ne tarkoitettuja tai tahattomia. Yritys jäi tosin heti alkutunnista ajatuksen tasolle, sillä Pinni oli hyvin herkkänä. Pieninkin virhe sai sen hidastamaan käynnissä ja ravissa puolestaan pudottamaan käyntiin. Aloin sitten keskittyä siihen, että saan pidettyä pohkeen tuntumalla ilman, että puserran yhtään polvilla. Tämä alkoi auttaa, ja Pinni malttoi ravata eikä enää tulkinnut koko ajan minun pyytävän hidastamista. Pyörittelin sitten ravissa ja lopulta laukassa ympyröitä keskittyen hitusen enemmän vasempaan kierrokseen, jossa Pinni jätti turpansa mieluusti oikealle aivan kuin Pera. Opettaja neuvoi ottamaan kohottavia pidätteitä sisäohjasta ja myötäämään ulkoa, jotta Pinni malttaisi kääntää turpansakin oikeaan suuntaan. Tämä auttoi, mutta en saanut Pinniä jäämään helposti asetukseen, vaan ilman sitä sen turpa singahti jälleen väärään paikkaan.
Alkuverkan jälkeen siirryimme tunnin päätehtävään eli vastalaukkaan. Kuvio oli yksinkertainen: oikeassa kierroksessa nostettiin pitkältä sivulta vasen laukka ja vasemmassa kierroksessa taasen oikea laukka. Sitten uraa mentiin vastalaukassa ja pyöräytettiin ainakin peilipäätyyn ympyrä, halutessaan myös toiselle lyhyelle sivulle. Vastalaukkaharjoitus tuntui kivalta, sillä yleensä vastalaukka on onnistunut ainakin alun hankaluuksien jälkeen ihan hyvin. Nyt tosin sain kunnolla makua siitä, miten vaikeaa ratsastaminen voi olla, jos ei hallitse itseään ja alla on herkkä hevonen. Molempiin suuntiin vaivasi tismalleen samat ongelmat. En nimittäin meinannut saada Pinniä ollenkaan laukkaan. Se tarjosi kerta toisen jälkeen joko ravia tai sitten yhden laukka-askeleen, jonka jälkeen pudotti raviin. Siirryin sinnikkäästi aina uudelleen käyntiin ja koetin valmistella nostoa paremmin. Mutta ei, jokin meni pahasti aina vain pieleen. Opettaja neuvoi pitämään sisäohjan paremmin tuntumalla ja pitämään painon takajaloilla. Yritin toteuttaa tätä, mutta jokin istunnassa sanoi Pinnille jotain aivan muuta eikä edistystä meinannut tapahtua. Keljutus vain kasvoi ja sitä myöten keskittyminen herpaantui entisestään. Oli ikävä huomata, kuinka huonosti oma istunta on hallinnassa.
Kun sain lopulta Pinnin hetkittäin laukkaan, jouduin varmistelemaan menoa koko ajan. En saanut kertaakaan sellaista tunnetta, että Pinni olisi mennyt vastalaukkaa vaivattomasti, vaikka sitä tässä haettiin. Opettaja korostikin meille kaikille, että kyseessä oli vain vastalaukkaa, ei rakettitiedettä. Ympyröille taisimme päästä alle viisi kertaa ja niistä yksikään ei onnistunut kunnolla. Alku lähti kohtuullisesti, mutta aina puolivälin jälkeen Pinni pääsi pudottamaan raville. Loppujen lopuksi aavistuksen helpommalta tuntui mennä oikeaa laukkaa vasempaan kierrokseen. Laukkaa en päässyt tosin työstämään, sillä kaikki osaaminen meni tällä kertaa ylipäänsä laukan säilyttämiseen. Opettaja oli varoittanut jo ennakkoon Pinnin vaihtavan herkästi, mikäli kokee siihen tarvetta. Niinpä se esittikin ristilaukkapätkiä kaarteissa, kun en itse lopulta pysynyt tasapainossa. Itsestä outoa oli se, miten vastalaukka ei sujunut oikeaankaan kierrokseen, sillä painonihan on luontaisesti hieman vasemmalla. Sehän puolestaan osaltaan tuki hevosen pysymistä vasemmassa laukassa, vaikka ihanteena on toki tasapainoinen istunta myös vastalaukassa.
Loppuraveissa koetin keskittyä vielä siihen, että saisin molempiin
suuntiin vähän rennompaa ja hitusen pyöreämpää menoa. Oikea kierros
onnistui ihan kohtuullisesti, mutta vasen jäi vielä vähän kesken. Pinni
kun edelleen tykkäsi viipottaa siinä kierroksessa turpa oikealle
osoittaen. Tunnin lopussa piti tuumata opettajalle, että en minä ihan näin huono yleensä ole vastalaukkatehtävissä. Hän kommentoi siihen, että Pinnin herkkyyden takia tehtävä saattoikin olla hankalampi. Niin kuin olikin. Tunnin aikana kuulinkin opettajalta usein, kuinka minun pitäisi pystyä olemaan Pinnin mukana eikä jättää sitä yksin tai ajautua matkustajaksi. Pinni kuulemma reagoi tällaiseen kuskiin siten, että jää myös odottamaan ja jopa hidastaa. Niin kuin tunnin aikana moneen otteeseen kävikin. Pinnihän olisi sangen mahtava opettaja tasapainon ja rentouden suhteen, mutta toistaiseksi poukkoileva istuntani kaipaa vielä rutkasti parantamista ennen kuin voin kuvitellakaan ratsastavani rennosti ja helposti Pinniä.
