Pulmia ravilähestymisissä

Viikon ensimmäinen tunti omalla tallilla hurahti esteiden parissa. Mahduin mukaan B-tunnin kahdeksanneksi ratsastajaksi, ja opettaja oli mukavasti laittanut minulle Peran. Se oli ehtinyt mennä jo yhden tunnin päivän alussa ja oli saanut huilata parisen tuntia karsinassa. Tunnin treeninä oli muutaman yksittäisen tehtävän jälkeen parin radan ratsastus.

Alkuverkassa lähdimme ravailemaan sekä vapaasti että toisessa päädyssä ympyrällä kahden puomin ylittäen. Tavoitteena oli saada etenevä ravi, jolloin puomit ylittyisivät sujuvasti. Pera oli vähän nukuksissa ja vaati alussa patistelua liikkumiseen. Puomit ylittyivät pääosin hyvin ilman tahdin muutosta, mutta kavioita Pera ei jaksanut nostella, vaan kolautteli ne puomeihin liki joka kerta. Opettaja hoksautti varmistamaan, ettei Peran ulkopuoli pääse puomeilla pullahtamaan ulos. Puomeja tultiin myös laukassa, jolloin pullahtaminen ulos oikealle korostui entisestään. Perahan tykkää kulkea muutenkin turpa oikealla, joten asian ei olisi pitänyt olla yllätys. Jotenkin vain unohdin sen samoin kuin asian kunnollisen korjaamisen.

Tehtävinä ennen ratoja tulimme ristikkoa (este 4) ja kavaletteja (esteet 1a ja 1b) oikeassa kierroksessa sekä yhden laukka-askeleen sarjaa (esteet A1 ja A2) ravilähestymisellä samoin oikeassa kierroksessa. Ristikolle sain pari kertaa laukka-askeleet laskettua, mutta sitten taas pari kertaa yritin puskea Peraa kauempaa hyppyyn siinä onnistumatta. Ihanaa, kun ratsu ei lähde uhraamaan itseään, vaan ottaa sinnikkäästi vielä sen yhden askeleen, jota minä en malta odottaa. Kavaleteille päästiin ihan kohtuullisesti kuitenkin. Eniten pulmia koko tunnilla tuotti sarja, johon tultiin ravilähestymisellä. En osaa yhtään mukautua menoon silloin, vaan kaikki tuntuu tulevan yllätyksenä. Lisäksi päänvaivaa tuotti se, milloin Pera oli riittävän aktiivinen ja napakka, jotta sarja ylittyi hyvin. Esitimme sekä puolinukuksissa että liian täpinöissään hypätyt sarjat. Opettaja kommentoi Peran jäävän asettuneeksi oikealle, jolloin se pitäisi saada suoraksi. Samalla piti huolehtia siitä, että se pysyy lyhyenä, mutta aktiivisena. Laukka nousi kuitenkin ensimmäisestä hypystä, mutta toisen hypyn jälkeen taisimme vain kerran laskeutua myötälaukassa. Muutoin esitimme joko kokonaan väärän laukan tai sitten ristilaukan. Pera järjesteli etujalkansa sutjakasti myötälaukkaan, kun taas takajalat seurasivat pienen ravimukelluksen jälkeen.

Loppuun ehdimme hypätä radat 1a-4 sekä A1-E. Korkeus pysyi maltillisesti maksimissaan 60 sentissä, jos siinäkään. Ensimmäinen kierros alkoi sillä, etteivät askeleet sattuneet kavaletille, jolloin Pera pudotti raville. Uusintayritys auttoi ja kavaletit ylittyivät paremmin laukassa. Kakkosokserille tuli hyvä lähestyminen ja väliin meni sutjakat neljä askelta. Kolmosen jälkeen Peran etupää oli oikeassa laukassa ja takapää tuli mukaan parin raviaskeleen avulla. Neloselle tultiin hitusen liian pitkänä, mutta silti ihan asiallisesti. Toinen kierros esteillä A1-E lähti ravilähestymisellä, joka tällä kertaa onnistui ihan hyvin. Laukkakin oli toivotusti vasen eli saatoimme jatkaa okserille. Pera imi esteelle hyvin, jolloin opettaja ohjeisti tasapainottamaan menoa välissä. Kuulin kyllä ohjeen, mutta en ehtinyt toteuttaa. Niinpä neljä askelta jäi todella lyhyeksi, ja Pera hyppäsi linjan pystyn hyvin läheltä. Jotenkin kummasti päädyimme kuitenkin toivotusti oikeaan laukkaan, ja sain menon tasapainotettua ennen viimeistä pystyä, jolloin siihen tuli hyvä hyppy.

Peran kanssa oli jälleen kiva hypätä, sillä se ei lähde mukaan kummallisiin vinkeisiini, kuten liian kaukaa hyppäämiseen. Muuten se menee kohtuullisesti itse, jolloin ei tarvitse joka hetki olla puskemassa hevosta liikkumaan. Petrattavaa olisi ollut siinä, että olisin osannut säilyttää radoilla menon tasaisena, kun nyt tahtoi tulla välillä uneksivaa, välillä taas turhankin pitkää menoa. Pera kuitenkin hyppäsi pienet esteet epäröimättä, jolloin saatoin olla huoletta kyydissä. Kehtasinpa vielä viikonloppuopettajaa laittamaan ratsun perjantain estetunnille, jos vain muistaa. Peran kanssa voisin oppia taas paljon uutta hyppäämisessä nyt, kun taas tohdin sillä mennä esteitä ilman suurempia jännityksiä. Tämän viikon estehyppelyt sattuvat myös sopivaan aikaan, sillä sunnuntaina olisi tarkoitus kisata ensimmäistä kertaa oman tallin ulkopuolella. Suuntaamme nimittäin Noran kanssa ABC-Ratsastajien järjestämiin estekisoihin. Treenin vähäisyyden takia hyppään Aapolla 60 sentin radan. Jännää päästä kisaamaan muuallakin kuin omalla tutulla tallilla. Toivottavasti kisat menevät mukavasti.