Vasen, vasen ja vielä kerran vasen

Perjantain pienryhmätunnilla oli ilahduttavasti lisäkseni vain toinen ratsukko ja toiveeni Perasta oli mennyt läpi, joten kisatreenille oli hyvät mahdollisuudet. Alkuverkkaa lähdimme tekemään puomien avulla käynnissä ravissa. Tavoitteena oli saada askelta venymään puomien avulla. Tämä vaati ensin vähän yrittämistä, sillä en saanut Peraa ennen puomeja jo sopivaan askeleeseen, jolloin jouduin pyytämään sitä liikkumaan vielä puomien aikana. Opettaja ohjeistikin hakemaan hevoset ajoissa liikkumaan kunnolla, jolloin puomit ylittyisivät vaivatta. Ravissa ongelmana oli se, että Pera jäi liian kauas ensimmäisestä puomista, jolloin se joutui harppaamaan, ja loput puomit menivät epätasaisesti. Lopulta aloin saada Peraa liikkeeseen ajoissa ja tuotua ensimmäiselle puomille hyvin, jolloin se nosteli jalkansa näppärästi yli.

Seuraavaksi lähdimme tekemään ensin ravissa ja sitten lauakssa pitkälle sivulle kolme volttia mahdollisimman hyvin kääntäen. Muutaman yrityksen jälkeen opettaja hoksautti valmistelemaan lähdön paremmin, ettei voltti tulisi Peralle yllätyksenä. Samalla ohjeeksi tuli huolehtia sekä omasta että hevosen vasemmasta puolesta, jotta paketti pysyisi kasassa. Hetkittäin sain pidettyä oman istunnan melkein suorana ja vahdittua Peran vasenta puolta, jolloin voltit menivät kivasti ja hetkittäin pyöreänä. Laukassa vasemman puolen kontrollointi korostui entisestään, sillä Pera viipotti mieluusti joko turpa oikealle kurkotellen tai pahimmoilleen vasemmalle valuen. Opettaja neuvoi hakemaan vähän rauhallisempaa laukkaa, jota Pera ehtisi ottaa askeleet eikä kiiruhtaisi tehtäävä nopeasti läpi. Tahdin rauhoittaminen auttoi kummasti ja hetkittäin meno sujui aika kivastikin. Kunhan siis muistin huolehtia omasta istunnastani ja hevosen vasemmasta puolesta. Miinusta tosin siitä, että annoin volttien valua naurettavan isoiksi monena kertana, kun koulukisoja ajatellen olisi ollut parempi tähdätä niihin noin kymmenen metrin voltteihin.

Kuvion osaksi tulivat myös siirtymät raviin ja käyntiin sekä ravista seis ja peruutus. Pera siirtyi alas kohtalaisen helposti, mutta esimerkiksi käynti hyytyi. Opettaja neuvoikin ratsastamaan heti isompaa käyntiä, ettei ratsu jäisi vain hiippailemaan. Peruutukset onnistuivat hetkittäin, mutta mukaan mahtui myös tahmaampia yrityksiä, joissa päästin Peran vielä poikittamaan. Tiesin kyllä jo etukäteen, että se voi nakata takapäätään peruutuksessa ulos, mutta enpä vaivautunut miettimään tätä peruutusta pyytäessä. Sen sijaan peruutuksesta raviin siirtyminen ei sujunut kertaakaan hyvin, vaan väliin mahtui turhan monta käyntiaskelta. Tunnin aikana en ehtinyt valaistua sen suhteen, miten Peran saa siirtymään napakasti raviin. Kenties tomerampi pohjepyyntö tai eteenpäinpyrkimyksen säilyttäminen myös peruutuksen aikana olisivat auttaneet, mutta toteutuksen tasolle en niitä osannut viedä. Teimme myös laukkanostoja käynnistä, jotka sujuivat välillä ihan ok, mutta koulurataa ajatellen terävyyttä olisi saanut olla enemmän. Mutta eipä se laukka voikaan nousta sutjakasti hitaasta käynnistä, jota kuski ei viitsi korjata aktiivisemmaksi.

Tunnin aikana ehdimme treenata myös keskilaukkaa. Opettaja neuvoi antamaan Peralle pari askelta lävistäjälle käännyttäess aikaa ennen kuin pyytäisin keskilaukkaa. Muutamia kertoja en tohtinut pyytää riittävästi, jolloin meno oli kaukana keskilaukasta. Pari kertaa sitten pyysin turhan tomerasti, ja Pera lähti matkaan ampaisten ja hätiköiden. Pienellä keskittymisellä saimme pari järkevää keskilaukkaa, joissa Pera lähti venyttämään askelta rauhassa ja palasi myös harjoituslaukkaan asiallisesti ennen siirtymistä raviin. Pääsimme koko lävistäjän laukassa noina hetkinä eikä Pera vaikuttanutkaan sitä, että yrittäisi pudottaa kesken kaiken raville.

Loppuraveissa saimme pyöritellä oman päämme mukaan asioita. Ratsastin kolmikaarista kiemurauraa, jossa opettaja tuumasi rauhoittamaan taas menoa hieman ja tekemään asetukset selvästi. Pera pyrki jälleen menemään turpa oikealla, joten sitä sai tosissaan houkutella asettumaan vasemmalle niin, ettei turpa ollut omilla teillään. Opettaja myös neuvoi tekemään asetuksen vaihdot mahdollisimman rauhallisesti, ettei Pera jännity turhaan niiden takia. Huomasinkin olleeni niissä aika vikkelä, jolloin Pera menetti aina pienenkin pyöreyden ja nosti päänsä ylös. Loppuun otimme myös muutamat keskiravit, jotka lähtivät aika maltillisesti. Oma istunta hajosi aika tehokkaasti ja annoin Peran viipottaa taas turpa oikealla. Kevennyksen kanssa saimme kohtalaisen keskiravin, mutta siihen se sitten jäikin. Yllättäen istuntatreeni olisi taas niin paikallaan.

Tunnista keskeisempänä jäi mieleen Peran vasemman puolen kontrollointi. Niin ja tietysti oman istunnan korjaaminen pois vasemmalta. Huomasin myös, kuinka helposti unohdan hoksauttaa volteille käännyttäessä hevoselle asiasta. Yhtäkkiä alan vain kääntää ilman, että olen vinkannut asiasta hevoselle. Keskittyessäni toiseen asiaan unohdin taas valmistella yhden. Hups. Treenistä jäi kuitenkin kohtalaisen hyvä mieli, vaikka pienelle ja isommallekin hienosäädölle olisi kyllä vielä tarvetta.

Videoista kiitos Noralle!