Kisoista jäi kismittämään mokani sarjalla, joten niitä oli pakko päästä treenaamaan uudelleen. Niinpä kyselin, josko Tallinmäellä olisi maanantaille tilaa ja mahduinkin kahden ratsukon tunnille. Aiheeksi toivoin tosiaan sarjan ratsastamista auttavia tehtäviä sekä ratsuksi lyhytlaukkaisinta hevosta, joka sattui olemaan
Nasse.
Ensimmäisenä ravasimme lävistäjän suuntaisesti olleita puomeja (ratapiirroksesta esteiden 4a ja 4b kohta) molemmista suunnista. Aluksi Nasse vähän hidasti ja laittoi väleihin useampia jalkoja, kunnes sain tsempattua sen ylittämään puomit tasaisemmin. Kuulemma sillä ei juuri entisessä kodissaan ole menty useamman puomin rykelmiä saati jumppasarjoja, joten ne ovat sille opettelua vielä. Sitten opettaja nosti pari puomia kavaletiksi ja lisäsi perään vielä ristikon, ja nyt tehtävä tultiin laukassa. Tällä kertaa unohdin pitää Nassen suorana, jolloin se pääsi sukaisemaan oikealta ohi. Paremmalla suoristuksella ja reippautta pyytämällä Nasse meni tehtävän aika kivasti. Itselle teki hyvää se, etten voinut luottaa hevosen pelastavan minua, vaan jouduin keskittymään ja olemaan hevosen tukena. Kummasti sitä pysyi hereillä, kun tiesi tämän asian. Jatkossa pitäisi siis osata ajatella, etten voi jättää niitä konkareitakaan yksin, sillä nekään tuskin nauttivan hommien tekemisestä itsekseen.
Sitten tehtävä muutettiin pelkäksi sarjaksi kavaletin ja ristikon ja sittemmin pystyn kanssa (esteet 4a ja 4b). Nasse meni pääsääntöisesti hyvin aina, kun muistin ratsastaa. Muistin jopa pitää pohkeet paremmin tuntumalla, jolloin laukkakin pysyi paremmin aktiivisena. Muutamia kertoja tosin arvioidan laukan väärin, jolloin sarjan väliin tullut yksi askel meinasi jäädä lyhyeksi. Nasse kuitenkin venytti ihan kivasti, jos ehdin sitä siltä ajoissa pyytää. Seuraavaksi hyppäsimme pariin kertaan kahden esteen linjan (2a ja 3) kuudella askeleella. Ensimmäinen kerta meni nappiin, mutta toisella kerralla Nasse pääsi vähän venymään, jolloin askelia tuli noin viisi ja puoli. En muka yhtään huomannut satulaan, milloin laukka pääsi venähtämään.
Lopuksi tulimme vielä kaksi yhden laukka-askeleen välin sarjan sisältävän pienen radan, jonka esteet olivat maksimissaan 60 senttiä. Matkaan lähdettiin oikeassa laukassa vaihtaen laukka ykkösellä vasemmaksi. Olin lähtenyt liikkeelle tuttuun tapaani ponnettomassa laukassa, jolloin se ei vaihtunut esteellä. Nasse ei halunnut hevillä luopua laukastaan, joten jarruttelut menivät turhan pitkälle. Viime tipassa ennen kakkossarjaa sain myötälaukan, mutta lähestyminen meni hänekseen. Rämpimällä menimme kuitenkin sarjan yli ja saimme vaaditut neljä askelta sarjan b-osalta kolmosesteelle. Nelossarja meni ihan hyvin, mutta sitten kaarre viitoselle söi laukkaa, jolloin hyppy sille oli aika onneton. Toisella yrittämällä petrasin menoa paremmin nelossarjan jälkeiselle ajalle, mutta sitten se kaarre koitui edelleen laukan kohtaloksi. Nyt taisimme vilahtaa esteestä vasemmasta ohi, kun en ohjanntu tarkasti. Pyöräytyksellä ja uuden vauhdin hakemisella pääsimme esteestä yli, mutta ei kovin sutjakkaasti. Niinpä sain sakkokierrokseksi tulla nelossarjan ja viitosen vielä uudelleen. Nasse vähän protestoi komentoani laukata kunnolla ja tarjosi pienen pukinkin. Matka jatkui siitä huolimatta, mutta omat pasmat olivat taas vähän sekaisin. Siitä seurauksena vielä sopiva sakkokierros viitoselle. Hukkasin oikean jalustimeni jossain vaiheessa, mutta pienellä esteellä tohdin hypätä ilman sitäkin. Tasapaino vähän petti tosin, mutta yli päästiin paremmin kuitenkin.
 |
| Vinkahtanut jalka ja blingblingiä. |
Opettaja kommentoi, että laukka pääsi hyytymään radan aikana muutamia kertoja. Itsekin sentään huomasin hyytymisen, mutta jostain syystä en saanut patisteltua hevosta liikkumaan kunnolla uudelleen. Oma keskittyminen valui sitten johonkin muuhun. Sakkokierroksilla sain vähän tsempattua, mutta edelleen tasaisuus oli aika kaukana. Ennen ensimmäistä hyppyä pitäisi saada hevonen laukkaamaan aktiivisesti ja sitten keskittyä säilyttämään se yli esteiden ja läpi kaarteiden. Nyt ratsastus muistutti vähän potkurilla liikkumista, kun jouduin aina tasaisin väliajoin nohittamaan hevosta liikkumaan uudemman kerran aiemman pyynnön hiljalleen hiipuessa. Nassen kanssa näitä asioita voisi silti treenata uudelleen, sillä se opettaa minua ainakin pitämään pohkeet tuntumalla ja keskittymään suoruuteen. Niin ja tietysti opettelemaan sen aktiivisen laukan saamista ja säilyttämistä.
Kuvista kiitos Riikalle!
