Ensimmäisenä tehtävänä oli ratsastaa nelikulmaista kahdeksikkoa. Käynnissä Poku tykkäsi taas tahmailla, ja olin melkoinen satakieli, kun koetin hoputtaa sitä liikkumaan myös ääniapujen avulla. Opettaja neuvoi ratsastamaan Poku nopeisiin askeliin, jotta se ei laahaisi jalkojaan, vaan jaksaisi nostella niitä irti maasta. Kulmien ratsastamiset menivät kohtalaisesti käynnissä, sillä ehdin valmistella ne hyvin. Valitettavasti vain meno takkuuntui niiden aikana melkoisesti. Kivaa oli se, että Poku kuunteli kääntävät avut eikä puolieroja tuntunut kumpaankaan suuntaan.
Kuviota jalostettiin tekemällä toinen kahdeksikon puoli ravissa ja toinen käynnissä sekä lopulta kokonaan ravissa suoristuskohdassa muutaman käyntiaskeleen kanssa. Siirtymä käynnistä raviin tehtiin suunnan vaihtoa edeltäneen suoristuksen aikana. Poku nosti hyvin nihkeästi ravia, ja tarvitsin liki jokaiseen nostoon raipan avun. Ravissakin Poku tarjosi mieluusti mönkimistä, jolloin sain hoputella sitä melkoisesti liikkumaan. Kulmat tuntuivat sujuvan ravissakin ihan kohtalaisesti, kun muistin kääntää kunnolla ulkoavuilla sisäohjassa roikkumisen sijaan. Välillä Poku innostui myös esittämään ihan oikeaakin ravia, joskin aika säästeliäästi. Siirtymät ravista käyntiin sujuivat vailla mitään ongelmaa, sillä Poku vaihtoi mieluusti helpompaan askellajiin. Opettajalta tuli kiva kehu siitä, kuinka sain hyvin kevyellä ohjasotteella hevosen siirtymään käyntiin. Poku kuunteli alaspäin siirtymisessä istunnan tässä vaiheessa niin hyvin, että sen tosiaan sai hyvin kevyesti käyntiin.
Sitten kuvioon lisättiin myös käynnistä nostettu laukka kahdeksikon toiselle puolelle, kun toiselle puoliskolle siirryttiin vaihtamalla laukka raviin ja ratsastamalla kulma, kunnes sai siirtyä käyntiin. Oikeat laukanostot sujuivat ihmeen hyvin, vaikka takapää ei lähtenyt kovin hyvin käyntiin. Laukassa Poku nojasi melkoisesti sisälle ja tarrautui ohjaan, jolloin opettaja neuvoi siirtämään pohjetta selvästi edemmäs ja pyytämään Pokua kantamaan oman lapansa itse. Muutamia ympyröitä sai pyöritellä ennen kuin pyyntö meni yhtään perille, mutta se kyllä auttoi aina hetkiseksi. Sitten Poku päätti jälleen testata, voisinko mahdollisesti kantaa sen sisäpuolen ohjan avulla. Saimme kuitenkin oikeaan laukkaan mukavia, pyöreitä hetkiä, jolloin Pokukin jaksoi hetkellisesti kantaa itsensä. Laukasta Poku innostui sen verran, että siirtymät raviin olivat aika pitkälti hirveitä. En tajunnut valmistella siirtymiä kunnolla, jolloin Poku vain lässähti kipittävään raviin. Sen seurauksena uuteen suuntaan lähtenyt kulma meni aika plörinäksi. Vasen laukka ei puolestaan meinannut pyöriä aluksi ollenkaan. Raipalla sai olla nohittamassa eikä sekään meinannut auttaa. Opettaja neuvoi pyytämään ulkopohkeella ulkotakajalkaa töihin, jotta meno paranisi. Muutamia pyyntöjä sain läpi, mutta oikea laukka vei tänään kirkkaasti voiton. Siirtymät vasemmasta laukasta raviin olivat pääosin melkoisia vyörymisiä heti oikealle, mutta sinnikkäällä yrittämisellä sain pari kelvollisempaa hetkeä.
Lopuksi otimme vielä askeleenpidennyksiä lävistäjille ravissa. Poku oli täpinöissään ja esitti kiitoraviaan aluksi. Nyt sitä sai puolestaan toppuutella ennen kuin se malttoi alkaa kulkea rauhallisemmin. Opettaja neuvoi pitämään Pokun etupään lyhyempänä ja pyytämään sitten oikealla pohkeella askelta pidentymään. Oikea pohje sen takia, että Poku mieluusti puskee siihen suuntaan. Aluksi en tohtinut pitää edestä Pokua kiinni, sillä arvelin sen tuhoavan viimeisetkin pidennysyritykset. Opettajan avustuksella sain tsempattua ja pyydettyä Pokuun liikettä, jolloin se opettajan mukaan pidensikin parit kerrat aika kivasti. Itseä harmitti, kun en tuntenut eroa satulaan niin, että olisin itse huomannut nuo hetket. Positiivista oli kuitenkin se, että Poku esitti lopulta hyväksyttävää pidennystä kipityksen sijasta.
Tunnin jälkeen oli ihmeen hyvä fiilis, vaikka treeni ei nyt ihan nappiin mennytkään. Ihmettelin opettajalle Pokun yhtäkkistä painamista oikealle, ja hän arveli, että se on parin alemman tason tunnin aikana saanut taas nojailla miten sattuu. Suoristamistreenit olisivat olleet tänään siis paikallaan, jotta Poku olisi kunnolla taas muistanut, että sen tulee kantaa itseään. Opettajalta tuli tunnin aikana aiheellista palautetta siitä, että minun tulisi uskaltaa pitää hevonen edestä lyhyenä ja sen jälkeen vaatia takapää liikkeelle. Vinkkinä tuli myös siirtää pohkeita vähän taaemmas, jotta saisin ne paremmin tuntumalle. Jalkani kun tahtovat valua välillä turhan eteen. Tämän kerran perusteella en tosin ole ihan heti Pokun kanssa koulukisoihin ilmoittautumassa, mutta jatkan mieluusti sen kanssa treenejä tunneilla. Hassua, miten vasta muutama kuukausi sitten Poku oli kouluratsulistani häntäpäässä, mutta on nyt muutaman tunnin perusteella parantanut asemiaan hurjasti. Ehkä se kaiken tahmakavioisuuden alla on kuuliainen ja haluaa miellyttää, jos vain kuski osaa sanoa sille asiat oikein.
Videoista kiitos Alekseille!
