Perjantain pienryhmätunnille esittämäni toive Loresta meni mukavasti läpi. Ratsukoita tunnilla oli viisi, ja treeniaiheina oli osia sunnuntain helpon B:n kouluohjelmasta. Lore tuli tunnille jälleen tallista enkä huomannut tarkistaa, oliko se mennyt jo jotain alle. Tosin jos suojien kuraisuudesta saattoi sen päätellä, niin oli. Mietiskelin ennen satulaan nousemista, että tällä kertaa saisin löytää sen keskiviikon tunnilla kadoksissa olleen jarrun. Alkuverryttelyssä saimme mennä käynnissä ja ravissa aika itsenäisesti. Testailin aluksi pysähtymistä kiinnittäen huomiota siihen, etten nakkaa pohkeitani irti pidätteitä tehdessäni. Lore pysähtyikin aika kivasti, kun omat palikkani olivat paikoillaan. Ympyröillä Lore pyöristyi hyvin, mutta tahtoi hieman hidastaa tahtia. Vasen kierros tuntui tällä kertaa vaikeammalta, kun sisäpohkeeni ei meinannut mennä läpi. Niinpä asetus jäi puolitiehen, ja Lore pääsi valumaan sisemmäs ympyrää pienentäen. Käytin sitten asettamista ulos apuna, jolloin sain sisälapaa haltuuni. Sen jälkeen sisäpohkeeni ymmärsi taas vähän toimia, ja asetuskin löytyi hitusen paremmin.
Ravissa jatkoimme verryttelyä samaan tapaan. Lore tykkäsi siirtyä normaalista ravista helposti kipitykseen, jolloin sain alkaa kertailla pidätteiden ottamista. Yritin vakauttaa istuntaani, jotta sen epätasapainoisuus ei saisi Lorea juoksemaan alta pois. Hetkittäin sain pohkeeni hevosen kylkiin kiinni ja vakautettua istumistani harjoitusravissa, jolloin Lorekin tasoittui. Sitten jokin osa ponnahti pois paikoiltaan, ja taas Lorea vietiin. Ympyröillä Loren sai tasoittumaan suoralla uralla etenemistä helpommin. Sen sijaan vasemmassa kierroksessa tehdyillä volteilla asetus jäi taas puolitiehen, mistä opettajakin huomautti. Ohjeena oli tietysti ratsastaa sisäpohje kunnolla läpi, vaikka kertaalleen muistuttamalla jämäkämmin, että sen pohkeen läpi ei muuten tulla. Unohdinpa ihan täysin korjata siinä kierroksessa vasemmalle valuvaa istuntaani! Eipä ihme, että Lore valui ympyröillä sisemmäs, kun painonikin kenotti valmiiksi siihen suuntaan. Testasin myös muutamat siirtymät käyntiin ja takaisin raviin. Pidätteet olisivat voineet mennä paremmin läpi, sillä Lore siirtyi käyntiin selvästi ensin hidastamalla ravia ja vasta sitten valumalla käyntiin. Sen sijaan siirtymät takaisin raviin sujuivat aika hyvin. Jännittyneesti tosin, mutta silti aika energisesti.
Alkuverryttelyn jälkeen siirryimme tulemaan keskihalkaisijaa siinä itse tarpeelliseksi kokemia siirtymiä harjoitellen. Keskityin eniten tulemaan keskihalkaisijalle ravissa ja tekemään kouluohjelmasta tutun pysähdyksen tervehdystä varten. Kokeilin myös tulla halkaisijalle käynnissä ja siirtyä raviin samoin kuin tulla ravissa ja siirtyä käyntiin. Taisin tehdä myös kertaalleen sekoituksen, jossa oli siirtymät niin käyntiin, raviin kuin pysähdykseen. Peileistä pystyin tarkistamaan näppärästi, kulkiko Lore halkaisijalla suorana. Bongasinkin nopeasti, että se tykkäsi jäädä kenottamaan turpa oikealla. Suoristaminen onnistui kuitenkin helposti. Muutaman kerran sain valmisteltua siirtymisen ravista pysähdyksiin niin, että Lore seisahtui miltei tasajaloin. Se ei kuitenkaan vieläkään juuri arvostanut näitä siirtymisiä, sillä esitimme myös paljon venyviä liukumapysähdyksiä. Pysähdyksistä takaisin raviin siirtyminen onnistui parin käyntiaskeleen kautta, mutta kunnon aktiivinen paluu raviin ei onnistunut. Käynnistä ravi nousikin helpommin ja siitä oli myös vähän yksinkertaisempaa saada kunnon pysähdys aikaiseksi. Positiivista oli kuitenkin se, että Lore jäi pysähdyksen jälkeen seisomaan rauhassa eikä tepastellut tai yrittänyt kiskoa ohjia minulta.
Laukkakuvioita mentiin helpon B:n kouluohjelman kaltaisesti. Oikea laukka nostettiin lyhyen sivun keskeltä ja pitkän sivun keskeltä pyöräytettiin kymmenen metrin voltti. Sen jälkeen jatkettiin uraa myöten niin kauan, että pitkän sivun loppupuolella siirryimme raviin ja jatkoimme tehtävän aloittaneelle lyhyelle sivulle. Vasen laukka nostettiin puolestaan pitkän sivun alkupuolelta, jonka jälkeen pyöräytettiin taas pitkän sivun keskelle kymmenen metrin voltti. Sen jälkeen jatkettiin uraa myöten, siirrettiin hevoset hieman ennen pitkän sivun loppumista raviin ja ratsastettiin lyhyelle sivulle. Lävistäjiä emme siis treenanneet, mutta en osannut huolehtia niistä. Sen sijaan sain huolehtia moninverroin siitä, kuunteleeko Lore minua vai pyyhältääkö laukassa oman mielensä mukaan. Nostot niin käynnistä kuin ravista olivat edelleen aika ampuvia, vaikka yritin tehdä noston niin kevyesti kuin osasin. Lorella oli myös virtaa, joten se pinkaisi saman tien turhan reippaaseen laukkaan.
Volteille käännyimme melkoisen holtittomasti. Volttien aikana asetusten ja taivutusten avulla Lore rauhoittui kohtuullisesti, ja opettaja tuumasikin, että alkuvauhdista huolimatta Lore kääntyi voltilla hyvin. Voltin jälkeen sen sijaan Lorella napsahti taas kaasu pohjaan eikä pidätteeni juuri auttaneet mitään. Iski melkoinen epätoivo, kun tajusin, ettei ratsu kuuntele juuri minkään vertaa, vaan porhaltaa menemään, koska laukkaaminen ilmeisesti on vain niin kivaa. Opettaja kehotti tiivistämään omaa istuntaa mahdollisimman kiinni satulaan, olemaan menemättä omalla ylävartalolla mukaan ja tekemään tasaisesti pidätteitä ja kiittämään heti pienestäkin rauhoittumisesta. Yritin ja yritin, mutta istuntani hajoili, ja Lore säntäili oman mielensä mukaan. Tuskaisaa! En tajua, mitä ihmettä on tapahtunut, kun nyt jo kahtena peräkkäisenä kertana Lore on kiihdytellyt ilman, että saan sitä kuulolle. Tällainen ei enteile yhtään hyvää kisoja ajatellen, ellei tavoitteenani ole mennä rata läpi tuhatta ja sataa. Opettaja pisti meidät myös laukkaamaan reilummin ympyrällä, jotta Lore saisi purettua virtaansa. Muutamat kierrokset eivät hyydyttäneet laukkaratsun uralle mielivää Lorea, vaan sillä riitti paukkuja tunnin loppuun saakka pöristellä menemään turhan reippaasti. Niinpä siirtymiset raviin olivat kaukana toimivista ja paikoin eivät edes onnistuneet heti, vaan valuivat hyvin kauas pisteestä. Huoh.
Loppuraveissa sinnittelin sen verran, että sain Loren lopulta palaamaan kuulolle ja ravaamaan rauhallisemmin. Kovasti sillä oli vieläkin menohaluja eikä sitä juuri napannut tepsutella pientä, sievää ravia. Lopulta se kuitenkin uskoi, ja saatoimme kokeilla lävistäjillä muutamia keskiraveja. Ne lähtivät aika kivasti, kun päästin Loren menemään sen enempää pyytämättä. Paluu harjoitusraviin oli taas vähän niin ja näin. Kyllähän Lore hidasti hieman, mutta jännittyen ja vastaan hieman hangoitellen. Tunnin päättyessä olo oli aika pitkälti lohduton. Opettajakin tuumasi, ettei ole hetkeen nähnyt Lorea noin energisenä. Onhan se hyvä, ettei hevosta tarvitse puskea liikkumaan, mutta kyllä se jarrujenkin puute vähän vaikeuttaa elämää. Ajatus sunnuntain koulukisoista tuntuikin hyvin naurettavalta, sillä otteeni Loreen tuntui olevan pahemman kerran hukassa. Kysyin vielä verryttelyvinkit opettajalta kisaa varten. Mikäli Lore on yhtä pömelinä kuin tällä kertaa, kannattaisi tavoitella enemmän rentoa fiilistä humputellen menemään ja kontrollia askellajin sisällä siirtymiä tehden. Näin Lore ei keräisi ylimääräistä virtaa, jos sen saisi uskomaan, että tässä vain ratsastellaan rennosti. Jos taas Lore on tasainen oma itsensä, voi sen kanssa verrytellä mieleen tulevia asioita tehden aivan normaalisti. Huh, huh. Saa nähdä, miten ensimmäinen kouluratamme menee. Toivottavasti pysymme aitojen oikealla puolella eikä Lore lähde ihan lentoon. Siinä onkin tavoitetta kerrakseen kaltaiselleni kuskille, jolla on ratti ja jarru paikoin tämän ratsun kanssa hukassa.
