Koulukisat olivat ja menivät, ja ratsastin todella hävettävän huonosti. Sääliksi kävi kisaratsuani eli
Lorea ja kaikkia niitä, jotka joutuivat näkemään suoritukseni. Jännitin niin, ettei mitään rajaa eikä se jäänyt Lorelta huomaamatta, joka peilasi tarkkaan kaikki minun jäykistelyni omaan menoonsa. Tuomari oli hyvin armollinen, kun se silti päästi meidät 54 prosentilla läpi ohjelmasta
helppo B:0 2009. Olin kisoja edeltäneen kahden treenikerran pohjalta myöntänyt itselleni, että kisat voisivat mennä aika mönkään, mutta en uskonut, että ihan näin pahasti. Sijoituksemme olikin luonnollisesti luokan viimeinen.
Lore meni ennen minua toisella kuskilla helpon C:n tutustumisluokan kouluohjelman
. Kuski tuumasi suorituksen jälkeen, ettei Lore tuntunut yhtään samalta kuin aiemmissa kisoissa, vaan oli jännittynyt. Olin sihteerinä kyseisessä luokassa, joten ehdin katsoa hyvin vähän ratsukon menoa kirjoittaessani tuomarin kommentteja arvostelupaperiin. Ehdin nähdä sen verran, että Lore ei säntäillyt, vaikka olikin muutoin vähän pää pystyssä ja tepasteli lyhyin askelin. Kun pääsin itse verryttelemään, oli Lore edelleen aika jännittynyt minusta itsestäni nyt puhumattakaan. Onneksi
Nora saapui juuri paikalle ja auttoi vähän rentoutumaan sekä virkistämään muistiani radan kulusta. Verryttelyssä uskalsin testata kaikki askellajit samoin kuin peruutuksen. Lore liikkui lyhyellä askeleella aika täpäkästi, mutta kuunteli pidätteet. Pienetkin istuntani heilahdukset tosin tarkoittivat sille vauhdin lisäämistä. En jäänyt värkkäämään mitään ylimääräistä, vaan nopeasti asiat testattuani jäin kävelemään ja yritin muistaa hengittää. Jännitti jotenkin ihan tajuttoman paljon. Ei vain estekisoissa ole samanlaista tutinaa. Lähtövuoromme olikin heti toisena, joten en onneksi ehtinyt pitkään hermoilla.
Radalla ehdin käydä ravaamassa tuomarin ohi kauhistellen sitä, kuinka pinkeinä olimme Loren kanssa yhdessä. Sitten siirsinkin käyntiin ja aloin suunnata ohjelman aloitusta kohti. Tuomari vihelsikin sopivasti pilliin, jolloin ehdin vielä ravata hetken ennen aloitusta. Tervehdykseen pääsimme aika kivasti, ja Lore pysähtyi hyvin nykimättä ohjia. Siitä saimmekin numeroksi seiskan, joka oli ainoa laatuaan arvostelupaperissa. Lore palasi raviin vähän nykäisten, ja siitäpä ne ongelmat alkoivatkin. Jos selittäisin jokaisen kohdan erikseen, tulisi tästä vähintään Taru sormusten herrasta -mittainen trilogia, jonka elokuvaversiossa olisi kolmen osan sijasta kolmekymmentä. Niinpä niputan ongelmat hyvin tiivisti yhteen: Loren ja minun jännittyneisyys, huono istuntani ja hidas, kova käteni, jonka seurauksena ohjastuntuma ei pysynyt tasaisena. Lore protestoi huonoa istuntaani kipittämällä ja kulkemalla paikoin pää kattoa kurkotellen ja kovaa ja armottoman hidasta kättäni vastustelemalla sen otteita kunnolla. Jännittyneisyys aiheutti molemmissa sen, että teimme asiat levottomasti vailla rentoutta, jolloin koko yleisfiilis oli vahvasti miinuksella. Molemmat taisivat vain toivoa, että kunpa tämä olisi pian ohi.
Vähiten hirveimmät hetket radasta tulivat volteille, kun jouduimme molemmat keskittymään kääntymiseen. Lore kyllä kipitti etenkin laukassa, mutta oli silti vielä ohjattavissa. Tuomari tosin kommentoi menoa jännittyneeksi ja toivoi parempaa taivutusta runkoon. Pohkeitahan en tyhmänä uskaltanut käyttää kunnolla, sillä Lore halusi tulkita ne vain kiihdytyskäskyiksi. Olisinpa vain tajunnut ratsastaa verryttelyssä pidätteet rennon tehokkaasti läpi samoin kuin pohkeet tarkoittamaan muutakin kuin kaasua. Keskikäyntiosio oli ainoa, jossa molemmat taisimme hetken aikaa nollata tilannetta. Siis heti, kun olin saanut Loren käyntiin pisteen jo hyvän tovin sitten ohittaneena. Tuomari tosin toivoi edelleen menoon enemmän rentoutta. Ensimmäistä laukannostoa en osannut jännittää, olihan Lore treeneissä enemmänkin ampaissut laukkaan kuin hidastellut. Nyt sitten istuntani sekoitti pakan eikä Lore nostanutkaan oikeaa laukkaa ajoissa. Hämäännyin hiiteen ja pyysin sitten nostoa kannusten avittamana. Videolta kuuluu ja näkyy erittäin hyvin kohta, jossa käytän niitä. Lore ei tykännyt ratkaisustani yhtään. Niinpä se ampaisi matkaan ja oli holtiton ensimmäisen voltin ajan. Holtittomuus jatkui koko laukkatehtävän ajan, ja esittipä Lore lävistäjän lopussa vielä laukan vaihtamisen etupäällä.
Peruutus oli yksittäisistä osioista myös yksi kauheimmista. Lore kyllä pysähtyi, mutta peruutuksessa poikittikin niin railakkaasti vasemmalle, että nolotti! Koetin oikaista sitä vasemmalla pohkeellani, mutta eipä se enää onnistunut. Tuomari antoi kohdasta numeroksi 5,5, mikä oli kyllä taas turhan yläkanttiin. Kommenttina oli vain, että jännittyy. Poikituksesta ei sanakaan, vaikka sitä ei kyllä voinut olla näkemättä. Vasen laukka nousi onneksi aika helposti, mutta jäin arpomaan selkään, tuliko nyt varmasti toivottu laukka. Sorruin myös kurkkimaan sitä, kun meno tuntui niin oudolta. Olihan se Lore onneksi vasemmassa laukassa, ja tuomari antoi nostosta kuitenkin kuutosen. Valuimme kuitenkin heti noston jälkeen uralta sisemmäs, joten tuomari oli taas turhan armollinen. Voltti meni ihmetellessä, ja keskilaukassa oli kuitenkin vähän yritystä, vaikka reitti oli mikä oli. Pääsimme myös hienosti laukassa lävistäjän loppuun, joskaan emme esittäneet harjoituslaukkaa ja ohitimme pisteen laukassa ennen kuin sain Loren raviin. Lopputervehdykseen suuntasimme edelleen vähän sinne ja tänne nytkähdellen, mutta Lore kuitenkin lopulta seisahtui tasajaloin, jes!
Tuomari kirjoitti arvostelupaperiin Loresta, että hieno hevonen. Kehu lämmitti mieltä, vaikka se ei tosiaan ollut ansiotani. Oli kiva tajuta, ettei huono ratsastukseni sentään peittänyt sitä asiaa, että Lore on näpsäkkä ratsu. Muutoin tuomari kommentoi, että kaahausta oli hieman ilmassa, ja että Lore oli kovin kättä vasten. Samalla hän toivoi, että ilmeisesti pitäisi olla paremmin tuntumalla läpi. En ollut ihan varma viimeisestä, kun en yhdestä kohdasta saanut täysin selvää. Radan jälkeen poistuin helpottuneena, mutta hyvin nolostuneena. Ei sen näin pitänyt mennä, mutta menipä silti. Jännittäen hain arvostelupaperini ja helpotuin, kun näin meidän kuitenkin saaneen hyväksytyn tuloksen. Eihän 54 prosenttiin voi olla tyytyväinen, mutta suoritukseemme nähden tulos oli hyvin armollinen. Saa nähdä, miten käy tämän vuoden tavoitteeni, jonka saavuttaakseni minun pitäisi saada B:n kouluohjelmasta yli 60 prosenttia, hah!
Lorea suorituksemme jälkeen rapsutellessa tuumailinkin, että ehkei kouluvääntö kisoissa ole meidän juttumme. Lore palasi omaksi rennoksi itsekseen eikä näyttänyt traumatisoituneen ainakaan kovin selvästi koettelemuksesta kanssani. Suoritus tuntui selkään vielä noin kymmenen kertaa kauheammalta kuin mitä se videolla näyttää. En voinut olla paikoin nauramatta itselleni, kun heiluin ja roikotin ohjia paikoin kuin olisin palannut alkeistasolle. Videolla voi myös huomata, kuinka paikoin ilmeilen aika näyttävästi. Taisin tehdä suurimman virheeni siinä, että luovuin yrittämisestä aika nopeasti. Ajattelin vain, että kunhan pysymme kouluaitojen sisällä ja saamme suunnilleen esitettyä jokaisen kohdan. Aina pitäisi muistaa ja jaksaa yrittää! Se on ehkä tärkein oppi tältä kisakerralta. Niin ja myös se, ettei häpeään näemmä kuole, vaikka siltä tuntuisi. Toivottavasti ei myöskään siihen, että julkaisen itseäni vielä kertaalleen nöyryyttäkseni kisavideon blogissakin. Myönnän kyllä hetken aikaa miettineeni, että teen poikkeuksen ja jätän videon arkistoon pölyttymään. Mutta ei sentään. Ratsastus on tällaista: joskus onnistuu, joskus menee ihan kohtalaisesti ja joskus taas näin niin kuin tänään. Blogista kehtasin vielä tarkastella tilastojani Loren kanssa. Saldona oli ennen kisoja 36 ratsastuskertaa, joista 17 puhtaasti koulua. Tällä treeni- ja jännittämismäärällä näemmä päästään tällaiseen tulokseen. Mutta ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia
pettymyksiä kisoja!
Videosta kiitos Noralle! Kuvat on napattu videolta.
