Ei painamista, mutta vähän hötkyilyä

Esteitä, ihanaa! Näin tuumasin maanantaina, kun Tallinmäen neljän ratsukon tunnin aiheeksi selvisi nuo ihanat esteet. Sain valita ratsuni Uunon ja Melban väliltä ja aiheen kuultuani otin epäröimättä Uunon. Melbassakaan ei ole mitään vikaa, mutta Uunon kanssa olen yleensä ehtinyt ajatella enemmän esteiden välissä. Pitkästä aikaa ratsuni oli jo valmiiksi edellistunnilla, joten odottavan aika meinasi melkein käydä pitkäksi.

Alkuverryttelystä alkaen Uuno oli oma reipas itsensä. Välillä jopa sen verran reipas, etteivät pidätteeni menneet läpi kunnolla. Verryttelyssä tulimme ensin ympyrän kaarelle laitettuja kolmea puomia ravissa ja sitten myöhemmin laukassa. Uuno tuntui aluksi jäykältä molempiin suuntiin, joten sihtailumme puomeille ei osunut aina kohdilleen, ja niin välit menivät puomeja kolistellen. Kun sain raviin tasaisuutta, pääsimme puomit keskikohdasta ylittäen hyvin ilman kavioiden kopsahtelua niihin. Laukassa Uuno yritti porheltaa kuuntelematta yhtään minua, vaan keskittymällä matkimaan muita jo kyseisessä askellajissa olevia hevosia. Sain toppuutella sitä aika tovin ennen kuin se malttoi lotkauttaa korvaansa. Laukassa se lopulta tasoittui ihan mukavasti, ja kun sain taas reitin puomeille kuntoon, ylittyivät ne aika hyvin. Omaksi onnistumisekseni uskallan väittää sen, että sain säädeltyä laukkaa ajoissa, jolloin minun ei tarvinnut enää puomeilla nypeltää ylimääräistä. Vähän tosin rauhoitin menoa äänellä, ettei Uuno yrittänyt korvata tasapainoa tai askeleen mahdollista venyttämistä kiirehtimisellä.

Harjoittelimme laukan säätämistä vielä noin 20 metrin suoralla linjalla (ratapiirroksen esteet 2 ja 3) ensin puomeina ja sitten pieninä esteinä. Väliin piti mahduttaa ensin kuusi ja sitten viisi askelta. Kuusi askelta saimme muutaman töpeksinnän jälkeen onnistumaan, mutta ennen sitä olin jarrutellut menoa liikaa, jolloin väli ei ollut sujuva. Kun tajusin Uunon normaalin laukan riittävän hyvin kuuteen askeleeseen, ymmärsin rentoutua ja olla puristelematta hevosta pakettiin. Viisi askelta ei sitten meinannutkaan yltää väliin. Luulin antaneeni Uunolle tilaa venyttää laukkaa, mutta ilmeisesti jarruttelin jotenkin sitä. Niinpä parilla kerralla pistimme viiden sijasta väliin edelleen kuusi askelta. Sitten tajusin ratsastaa vähän eteen ennen ensimmäistä estettä ja olla tukena välin ajan, jolloin Uuno venytti viiteen. Arvioni mukaan jäimme vieläkin vähän turhan kauas toisesta esteestä, mutta Uuno oli silti reipas hypätessään hieman kauempaa.

Seuraavaksi tulimme tehtävän, joka alkoi kolmen ravipuomin ylittämisellä vasemmasta kierroksesta, jonka jälkeen nostettiin oikea laukka ja ylitettiin aiemmassa tehtävässä olleet kolme puomia laukaten ja hypättiin vielä yksittäiset lävistäjien suuntaisesti olleet pystyt. Uuno oli hyvin innoissaan, sillä ravin sijasta se tarjosi laukkaa. Jouduin pyöräyttämään muutaman ympyrän ennen kuin sain innokkaan ratsuni uskomaan, että tehtävä alkaa ravilla. Ravipuomit ylittyivät silti hyvin, ja oikea laukka nousi vaivatta. Tie laukkapuomeille pääsi Uunon pienoisen puskemisen takia valumaan vähän turhan sisäreunaan, mutta Uuno selvitti puomit onneksi siitä huolimatta. Koska puomeilla ei tullut ongelmaa, pääsimme hyppäämään vielä yksittäiset pystyt suoraan. Uuno oli reippaasti menossa eikä epäröinyt puomien jälkeen tulleelle esteelle, vaan loikkasi sen yli innokkaasti vaihtaen laukan. Toinenkin pysty ylittyi ihan mukavasti, ja taas Uuno yllätti minut tietämällä itse, että laukka kannattaa vaihtaa hypyssä. Toisella yrittämällä sain Uunon tuotua nopeammin ravissa tehtävälle eikä uusia ongelmia tullut. Mukava harjoitus, sillä siinä sai keskittyä hyvin puomeilla ennen hyppyjä.  

Lopuksi tulimme kahdesti viereisen radan, jonka maksimikorkeus oli 60 senttiä. Ensimmäisellä kierroksella rata meni muuten mukavasti, ja Uuno vaihtoi aivan oma-aloitteisesti laukat esteillä, mutta mukaan mahtui muutamia turhan lähelle estettä valuneita hyppyjä. En tajunnut niiden jälkeen aktivoida Uunoa, jotta laukka rullaisi eikä tällaisia pääsisi sattumaan. Ensimmäisen yrityksen jälkeen opettaja muistutti, että huonon hypyn jälkeen pitää ratsastaa, jottei vahinko seuraa tulevaan hyppyyn. Toisella yrittämällä ratsastin keskittyneemmin, sillä en halunnut lisää huonoja hyppyjä. Seurauksena oli kuitenkin ehkä enemmän se, että ajoin Uunoa turhan paljon hetkittäin. Vauhtia oli hieman ensimmäistä kierrosta enemmän, mutta samalla huonommat hypyt jäivät pois. Olisi silti ollut kivempi ratsastaa rennosti ja aktiivisesti. Laukatkin vaihtuivat muuten, mutta seiskaesteeltä laskeuduimme vasemmassa laukassa, jonka korjasin ravin kautta.

Olipa ihanaa hypätä taas! Uuno oli tällä kertaa ehkä hieman rauhattomampi kuin yleensä, mutta onneksi silti kohtuullisesti ohjattavissa. Opettaja hoksautti vielä, että oikealle painaminenkaan ei näyttänyt vaivaavan niin paljon kuin joskus aiemmin. Töitä sen eteen sai kyllä tehdä enkä ihan joka hetki onnistunut, mutta Uuno tuntui jo valmiiksi menevän itsekin paremmin. Ponnistuspaikkojen näkeminen oli puolestaan vähän hukassa, ja muutamina kertoina lähdinkin itse hyppyyn ennen hevosta. Nämä olivat juuri niitä kertoja, kun tulimme liian lähelle estettä. Kaiketi olin jälleen arka käyttämään ja pitämään pohkeita oikein, kun Uunolla oli virtaa muutoinkin. Saisin pian luvan oppia sen, että pohkeella voi ja pitääkin tarvittaessa ratsastaa, vaikka hevonen olisi jo valmiiksi menossa.