Lauantaina kävin ratsastamassa itsenäisesti toisen kerran Jetin. Varsinaista ideaa päivän treenille ei ollut, mikä osoittautui vähän huonoksi lähtökohdaksi. Koska mitään kunnon suunnitelmaa ei tullut mieleen, päädyin sitten tekemään sitä sun tätä ilman, että oikein osasin jäädä hinkkaamaan mitään. Alkuverryttelyn tein alta pois kaikissa askellajeissa. Ravissa Jetti sai mennä alkuun omaan tahtiinsa, kunnes vähän pyysin sitä heräämään. Laukassa hyödynsin kevyttä istuntaa ja sitten vielä tein muutamat laukanvaihdot lävistäjällä. Sitten siirryinkin ensimmäisen sillisalaattini osan pariin.
Tein pohkeenväistöjä hetken aikaa käynnissä ja ravissa väistättämällä aina keskihalkaisijalta uralle. Jetti väisti mukavan helposti, mutta käynnissä tahti tahtoi kärsiä. Yritin muistaa ratsastaa samalla eteen kuin myös väistöä, ettei ratsu valitsi vain jompaakumpaa. Ratkaisu ei ihan toiminut niin kuin olin ajatellut. Ravissa tahti säilyikin paljon paremmin eikä siinä tarvinnut kiinnittää siihen niin paljoa huomiota. Väistöt vasemmalle tuntuivat sujuvan hieman oikealle väistättämistä helpommin, mikä sai aprikoimaan, vaikuttiko puolieroihin hevosen mahdollisen jäykkyyden lisäksi oma vinouteni. Se ainakin selittäisi hyvin sen, miten parin erinkin hevosen kanssa väistöt tiettyyn suuntaan ovat tihkaampia. Muutoin väistöissä sain kiinnittää huomiota siihen, että pidin myös hevosen ulkopuolen hanskassa.
Välikäyntien jälkeen mietiskelin seuraavaa puuhaa ja päätin sananmukaisesti huristella läpi kouluohjelman helppo B:0 2009. Mitään järkeviä tavoitteita en ohjelman läpiratsastamiselle asettanut, vaan tahdoin vain jotain selvää puuhaa hetkeksi. Keskiaskellajeissa emme Jetin kanssa loistaneet, kun en ollut niitä alle treenannut enkä tainnut saada vaadittuakaan niitä kovin oikein. Voltit niin ravissa kuin laukassa olivat ihan ok eivätkä ainakaan valuneet liian suuriksi. Kolmikaarisella kiemurauralla kiemurat olivat hyvin eri paria keskenään, kun väistelin samalla kentällä olleita esteitä ja puomeja. Asetukset tahtoivat jäädä saamatta, kun huristelun lisäksi olin tainnut pistää itselleni matkustaja-asetuksen päälle. Lävistäjällä ravista käyntiin siirtyminen sujui kivasti, mutta aktiivisuuden puuttuessa enemmänkin raahauduimme takaisin raviin kuin nostimme sen. Pysähtyminen sujui ongelmitta, mutta peruutuksen kanssa oli vaikeuksia. Ensin Jetti ei lähtenyt peruuttamaan ja sitten lähtiessään nakkasi takaosaansa oikealle. En tainnut muistaa pitää pohkeitani tuntumalla, kun pyysin hevosta peruuttamaan, jolloin sillä oli mahdollisuus lähteä vinosti liikkeelle. Lopputervehdyksenkin pysähdys onnistui kivasti. Siirtyminen alaspäin tuntuukin olevan Jetille sangen helppoa.
Seuraavaksi työstin hetken aikaa laukanvaihtoja. Ensin tein parit täyskaarrot pitkän sivun lopusta vaihtaen laukan aina ennen uralle palaamista. Jetti kääntyi hyvin ja vaihtoikin, kun sain avut rennosti läpi. Tämän jälkeen menin kolmikaarista kiemurauraa vaihtaen laukan aina suoristuspätkässä. Jetti vaihtoi edelleen ihan ok, mutta en malttanut itse ratsastaa kuviota kovin huolellisesti. Niinpä laukanvaihdoissa Jetti pääsi aina vähän ennakkoon lähtemään uuteen kaarrokseen, jolloin kuvio oli vähintään sangen mielenkiintoisen muotoinen. Joka tapauksessa laukat vaihtuivat enkä huomannut kummempaa eroa siinä, vaihdettiinko oikeasta vasempaan vai toisinpäin. Jatkossa voisin opetella tekemään vaihdot paremmin suorana pysyen, jotta kuviot eivät hankaloituisi vaihtojen aikana turhaan.
Lopuksi otin vielä muutamia siirtymiä niin käynnistä pysähdyksiin ja takaisin kuin käynnistä raviin ja takaisin. Edelleen siirtymät alaspäin sujuivat helposti. Jetti kuunteli istuntalla hidastamista todella hyvin eikä ohjaa juuri tarvinnut käyttää. Sen sijaan siirtymät ylöspäin olivat ponnettomia samoin kuin minäkin taisin olla. Pienellä hinkkauksella Jetti alkoi siirtyä käynnistä raviin hieman tarmokkaammin, mutta energiaa nostossa olisi saanut olla paljon enemmän. Olisi pitänyt jaksaa terävöittää oma ratsastustani, mutta olin vähän huithapelina liikkeellä tällä kertaa. Päätin sitten tämän huomion takia hylätä kentällä vääntämisen ja korvata sen ajan käymällä loppukäynnit peltolenkin kautta. Jetti tykkäsi vähän tuijotella matkalla kaikkea, mutta ei sentään antanut minkään asian pelottaa sitä oikeasti. Niinpä pääsimme lenkin rauhassa tallille, ja Jetti pääsi takaisin tarhaan päiväheinille. Näinä humputtelukertoina ei auta muu kuin todeta, ettei aina tarvitse vääntää hiki hatussa ja että kaikki satulassa vietetty aika on vain hyvästä.
