Tunti oli Elmolle muistaakseni päivän ensimmäinen, joten lähdimme yhdessä verryttelemään. Elmo tuntui keskittyvän kaikkeen muuhun paitsi minuun, jolloin se ei liikkunut kunnolla ja ehti kiemurrella vaikka minne. Oma otteeni ratsusta oli sitä myöten aika valju eivätkä pohkeeni löytäneet sopivaa kohtaa, johon jäädä tuntumalle. Ympyröillä asetukset eivät menneet kovin hyvin läpi, ja pitkillä sivuilla vauhti pääsi hyytymään, jos hetkeksikin unohdin ratsastaa. Teimme alussa myös lyhyitä laukkapätkiä viritellen hevosia hereille. Elmo nosti laukat kohtuullisesti, mutta ne eivät lähteneet rullaamaan kovin aktiivisesti. Elmo myös ehti näiden lyhyidenkin hetkien aikana pudottaa itsekseen raville. Turhauduin jostain syystä nopeasti, jolloin aloin olla yhtä häilyväinen kuin omiaan puuhannut ratsuni. Ei hyvä yhdistelmä. Enkä nytkään tajua, mistä hälläväliä-asenteeni oikein kumpusi, sillä rakastan yli kaiken estetunteja. Kaiketi ajattelin taas, että kyllä tämä tästä jotenkin suttaantuu, vaikka alussa kaikki ei menisikään ihan nappiin.
Ensimmäisenä verryttelyhyppytehtävänä tulimme suoraa linjaa (esteet III ja IV) oikeassa kierroksessa. Opettaja muistutti hakemaan Elmon kanssa riittävän reippaan laukan, jotta poni etenisi eikä pomppisi vain ylöspäin. Väli meni sujuvasti kuudella askeleella, mutta ei kyllä kovin suorassa. Elmo pääsi jo ennen ensimmäistä estettä valumaan mielensä mukaan jompaankumpaan suuntaan ja jatkamaan samaa ensimmäisen esteen jälkeen, yleensä vasemmalle suunnaten. Sain ratsun oikaistua joka kerta, mutta en tainnut päästä linjaa kertaakaan suoraan. Tulimme linjan myös kahdesti putkeen siten, että ensimmäisellä kierroksessa tultiin kuudella askeleella ja toisella kierroksella jätettiin yksi askel matkasta. Elmo venyi välin hienosti viidelläkin askeleella, kunhan annoin sen laukata hyvin eteen. Elmon laukka venyy ja lyhenee melkoisesti siihen nähden, että se on kuitenkin on noin 148-senttinen.
Treenasimme lisäksi kahdeksikolla laukanvaihtoja tulemalla esteen 5 oikeassa laukassa vaihtaen siinä laukan vasemmaksi ja jatkaen siitä esteelle 3 vaihtaen siinä puolestaan oikeaan laukkaan. Tehtävää tultiin putkeen parisen kierrosta, ja taisimme Elmon kanssa saada melkein joka kerta vaihdot kohdilleen. Siitä on kuitenkin kiittäminen ponia, sillä oma keskittymiseni valui liki täysin ponin pitämiseen liikkeessä ja ohjaamiseen. Elmo laukkasi sangen epätasaisesti enkä saanut pidettyä sitä tasaisessa vauhdissa. Enemmän meno muistutti potkurilla etenemistä, kun aina säännöllisin väliajoin piti pukata lisää vauhtia, kun aiemman pyynnön vaikutus hiipui. Millähän opilla olisin saanut Elmon aktivoitua säilyttämään samanlaisen laukan koko ajan? Siihen en harmillisesti tällä kertaa löytänyt vastausta. Elmo kuitenkin oli esteille tultaessa hyvin kuulolla, ja pääsääntöisesti näin hyppypaikat. Muutaman kerran tein virhearvioita ja patisti Elmon kauempaa hyppyyn. Se ei kyseenalaistanut ratkaisuani, vaan ampaisi kertaalleen turhankin kaukaa hyppyyn. Kivaa, että hevonen tottelee, mutta inhottavaa, että pistän sen huonoihin paikkoihin. Elmon kanssa palaisin varmasti aika nopeasti siihen vanhaan tyyliini, että yritän nohittaa hevosen hyppyyn naurettavan kaukaa. Ei yhtään hyvä etenkään, kun istuntani leviää noina hetkinä nolosti.
Tämän jälkeen tulimme ensin perusvaiheen esteillä 1-6 ja jatkoimme siitä suoraan uusintaan esteille 7-10. Perusrata meni tuttuun tapaan eli vauhti hyytyi, poni kiemurteli, ja minä tuskailin. Pääsimme kuitenkin sinnikkäästi aina viitoselle asti ja siitä ylikin ennen kuin tapahtui noloin moka. Elmo pääsi hypyn jälkeen painamaan railakkaasti vasemmalle, mutta päätin, että mehän muuten menemme kuutosesteestä yli. Ihan mahdottomia ei Elmokaan ratsastajan eteen tee, joten hyvin vinkkarallaan se painalsi okserista oikealta ohi. Ihan ymmärrettävä ohimeno, kun kuski luuli taas ihan omiaan siitä, kuinka mutkalla esteelle voi tulla. Lyhyen tien kautta tulimme uudelleen esteelle ja vasemmalle painaminen jatkui, mutta sain tuotua Elmon kuitenkin esteelle niin, että se näki parhaaksi hypätä. Tämän esteen jälkeen alkoikin uusinta. Seiskalle kurvasimme taas sellaisella mutkalla, että olisin ansainnut huutia. Pääsimme kuitenkin siitä yli ja jatkoimme esteiden 4 ja 10 välistä esteelle 8. Se ylittyi hyvin, mutta en vieläkään saanut korjattua tietä kuntoon, joten painalsimme esteen 9 yli jälleen aika vinossa. Sen jälkeen käänsin aika tiukan kurvin kohti viimeistä estettä ja komensin napakasti Elmonkin liikuttamaan kavioitaan. Ylitimme kymppikavaletin vauhdikkaasti, ja rata oli siinä. Opettaja kuitenkin huusi jatkamaan heti perään vielä esteet 8 ja 9. Tie parani hitusen, mutta jäi todella kauas hyvästä. Esteen yli kuitenkin menimme, ja tunnin hyppelyt olivat osaltamme siinä.
Tehtävien aikana huomasin, että Elmon kanssa oppisin varmasti paljon uutta hyppäämisestä. Olen päässyt helpolla, sillä useimmat estetuntien ratsuni liikkuvat kohtuullisen tasaisesti eivätkä kiemurtele niin paljon. Elmo puolestaan käyttää kuskin päiväunihetket hyvin hyödykseen, jolloin matkaan tuleekin mutkia. Elmo on kuitenkin todella rehti hyppääjä ja menee kyllä yli, todistetusti vähän vaikka mitenpäin. Poni myös hyppää näppärästi eivätkä tämän tunnin maksimissaan noin 60 sentin esteet siten tuottaneet mitään pulmia. Emme edes keilanneet mitään. Hankalaahan meno paikoin oli, mutta silti opettavaista, vaikka virheitä en kunnolla saanutkaan korjattua. Taidanpa kuitenkin toivoa Elmoa seuraavalle estetunnille, jotta pääsen toivottavasti paikkaamaan tämän kerran mokiani.
