 |
| Sävy sävyyn Uljaan Mustan kanssa. |
Seuran kisakausi starttasi tuttuun tapaan sunnuntaina estekisoilla. Luokkina oli 40, 50-60 ja 70 senttiä, joista valitsin 70 sentin
Peran kanssa. Arvosteluna oli 367.1. Luokkamme oli jaettu a- ja b-osiin siten, että a oli avoin tallin hevosilla kisaaville seuran jäsenille ja b puolestaan seuran jäsenille. Kisaajia oli vähän, sillä a-luokassa meni neljä ja b-luokassa kolme. Pera meni ennen minua kahdesti 50-60 sentin. Ensimmäisestä suorituksesta tuli hylsy ratsastajan pudottua matkasta, ja toisella suorituksella Pera pudotti harmillisesti perusradan viimeisen esteen. Pera näytti myös ajoittain olevan vähän täpinöissään, jolloin sain omaan tutinaani lisäkierroksia. Loppujen lopuksi ratamme meni järkevästi, ja uusinnassa uskalsin hieman suoristaa mutkia, jolloin saimme puhtaan tuloksen toiselta vaiheelta ajalla 28.05 ja siten sinivalkoisen ruusukkeen. Toiseksi tulleen aika oli 32.28, ja b-luokassa voittaneen aika toiselta vaiheelta 32.46.
Verryttelyssä testasin aika nopeasti, että Pera kääntyy, jarruttaa ja kaasuttaa. Kaikki toimi, joten pääsimme tulemaan verryttelyhyppynä portilla varustettua estettä numero 5 vasemmassa laukassa. Hyppäsimme sen kahdesti, ja molemmat hypyt olivat onnistuneita. Sain laskettua paikan oikein, ja Pera lähti niin kuin arvelin. Sen jälkeen tulimme oikeassa kierroksessa okseriestettä numero 2. Ensimmäinen hyppy jäi vähän kauas, mutta Pera lähti pyynnöstäni siitä. Toisella yrittämällä maltoin ratsastaa vähän rennommin enkä puskenut Peraa, jolloin tulimme paljon parempaan paikkaan. Pera ei vaikuttanut enää niin jännittyneeltä, ja maltoin jopa itsekin alkaa hengittää, jolloin siirryimme hetkeksi odottamaan lähtövuoroa, joka oli a-luokan viimeisenä eli neljäntenä. Luokan aloitti
Kaisa Eetulla, joka ratsasti hyvän ja siistin puhtaan suorituksen ja nappasi sillä luokan tsemppipalkinnon.
Radalla ykkösesteelle lähdettiin vasemmassa laukassa. Muistutin itseäni pitämään pohkeet kiinni ja ratsastamaan. Ykköseste ylittyikin hyvin, mutta laukka ei vaihtunut. Voin tunnustaa, etten uhrannut sille edes ajatusta. Kahden askeleen jälkeen hypystä Pera vaihtoi etupään oikeaan laukkaan, ja takapään vaihdossa Pera kompastui hieman, mutta sai itsensä kokonaan toivottuun laukkaan. Kakkosokserille ratsastin hyvin järkevän tien, mutta laukka löystyi hieman. Pera tuli aika lähelle estettä, mutta hyppäsi silti hyvin yli. Kakkos- ja kolmosesteen väli oli 20,5 metriä, jonka Pera meni kuudella askeleella. Nelosokserille sain edelleen tultua hyvällä tiellä, mutta unohdin myödätä riittävästi Peralle. Se kuitenkin vaihtoi sillä esteellä laukan oikeasta vasempaan. Ennen viitosporttiestettä ehti pidemmän matkan takia hengähtää hieman. Pera eteni sen hyvin enkä itsekään nukahtanut kesken kaiken. Esteen ylityksessä ei ollut ongelmia, vaan radan kinkkisin kohta oli edessä. Tie viitoselta kuutoselle vaati hieman malttia ratsastaa viitosen jälkeen suoraan, mutta muistamaan kääntää ajoissa. Peralla oli ainakin takajalat vipsahtaneet oikeaan laukkaan, joten kaarteessa tuli pieni töksähdys ratsun järjestellessä kaviot oikeaan järjestykseen. Siitä huolimatta pääsimme kääntymään aika kivasti ja suuntaamaan perusradan viimeiselle esteelle. Kuutosella Pera kopsautti etukavionsa minulle mysteeriksi jääneestä syystä puomiin, mutta kaikeksi onneksi niin kevyesti, ettei tullut pudotusta. Kuutosen jälkeen Pera vaihtoi vasemman laukan itse oikeaksi.
 |
| Ihanat ilmeet, on se vakavaa puuhaa tuo esteratsastus! :) |
Toisen vaiheen ensimmäiselle esteelle eli seiskalle ylsimme viidellä askeleella. Päädyin kannustamaan Peraa vähän viime tipassa äänellä, mutta se kuitenkin lähti laine-esteelle rohkeasti hieman kauempaa. Käänsin esteen jälkeen hitusen myöhässä, mikä tulikin Peralle pienenä yllätyksenä. Se kuitenkin kääntyi kiltisti, ja saatoin kurvata kasiesteelle läheltä kymppiokseria. Kasi ylittyi hyvin, ja pääsin taas kääntämään seuraavalle esteelle kolmos- ja kuutosesteiden välistä. Pera vaihtoi kasilla hyvin laukan oikeaksi, ja sain ennen ysiestettä ratsastettua kuitenkin kaksi askelta suoraan. Kymppiesteellä aloin kääntää jo hypyssä, mikä tuli harmillisesti taas Peralle yllätyksenä. Tuloksena oli vähän töksähtävä hyppy, kun taas unohdin antaa kädellä tilaa. Noloa! Pera urheasti kuitenkin huomasi vaihtaa oikean laukan vasemmaksi. Tästä kiskaisustani johtuen en päässyt kääntymään riittävän terävästi, vaan Pera ehti mennä hetken suoraan esteen jälkeen. Kannustin lopulta kaarteessa äänellä aika paljon, jotta saisimme siinä korvattua mokani takia menetettyä aikaa. Annoin Peran edetä ja luotin siihen, että se selvittää vielä viimeisen esteen niin kuin se hienosti tekikin. Oma istuntani sen sijaan pääsi valahtamaan vastoin kaikkia tapojani oikealle, jolloin Peran jatkaessa vähän vasemmalle, horjahdin ja yritin pudota Peran oikealta puolelta alas. Jalustimet karkasivat, ja päädyin halailemaan Peran kaulaa. Onneksi uljas ratsuni pysähtyi itsekseen seinän avittamana, jolloin naureskellen sain kammettua itseni takaisin järkevämpään asentoon. Putoaminen ei olisi onneksi vaikuttanut enää suoritukseen, sillä olimme jo ylittäneet maalilinjan.
Sellainen kisapäivä tänään. On varmasti selvää, että olen hurjan tyytyväinen Peraan. Vaikka aluksi jäykistelin jännityksestä, oli Pera ihanan varma. Verryttelyyn tai radalle ei mahtunut yhtään hyppyä, joka olisi pahemmin yllättänyt. Vaikka kaikki laukat eivät esteellä vaihtuneetkaan, järjesteli Pera lopulta itsensä aina myötälaukkaan ilman, että meno kärsi kummemmin. Kuutosesteellä sattunut puomin kolautus jäi toki mietityttämään, mutta onneksi se ei pudonnut. Omassa ratsastuksessani olisin saanut myödätä paremmin ja tiedottaa toisella vaiheella tiukemmat käännökset Peralle rutkasti paremmin. Videolta katsottuna toisen vaiheen laukka ei ollut niin reipasta kuin se selkään tuntui, mutta riittipä se tällä kertaa. Tyytyväinen olen erityisesti siihen, että muistin ratsastaa ja kontrolloida Peraa, jolloin se toimikin moitteetta ja ihanan helposti. Olen todennut tämän ennenkin, mutta on se vain niin hieno hevonen. Tuomari totesi palkintojenjaossa, että molemmat vaiheet oli siististi ratsastettu. Itsehän tietysti löytää aina kritisoitavaa omasta menostaan. Joka tapauksessa oli kiva päästä Peran kanssa johtamaan kunniakierrosta, jolla se laukkasikin sangen rauhassa. Taisipa sekin huomata, että päivän kisakarkelot olivat ohi. Saa nähdä, rohkenenko kokeilla seuran kevään toisissa estekisoissa mennä Peran kanssa 70-80 sentin radan. Sillehän se ei ole mikään ongelma, kunhan vain sen kuski on koko ajan kartalla. Onneksi tässä on aikaa treenata.
Videosta ja ensimmäisestä kuvasta kiitos Alekseille, muista kuvista kiitos Noora-Marialle!
