Aina ei suju niin kuin Strömssössä. Sunnuntain koulukisoihin toivomani Pera-reppana joutui sairaslomalle yskän takia, ja niinpä osallistun kisoihin Lorella. Kaikkea sitä. Kieltämättä harmistuin hieman, mutta onneksi olin jo huvikseni miettinyt, että joskus voisin kokeilla koulukisoja Loren kanssa. Kaikeksi onneksi opettajat jakoivat sen minulle kisaratsukseni, ja sain mennä Lorella keskiviikon tunnillani. Ratsukoita oli seitsemän, ja tunnilla harjoiteltiin toiveiden mukaisesti osia kouluohjelmasta helppo B:0 2009.
Tunnin aluksi haimme hevosiin tuntumaa pyörittelemällä käynnissä ja ravissa pääty-ympyröitä ja tekemällä peruutuksia. Käynnissä Lore liikkui hyvin ja aika rentona. Ympyröillä opettaja neuvoi hakemaan hevosta kääntymään koko keholla yhtenäisesti eikä monena eri palasena. Oikeassa kierroksessa sain huolehtia siitä, ettei Lore valunut sisälle ympyrää pienentäen ja vasemmassa kierroksessa puolestaan siitä, että Lore myös kääntyi ulkoa kunnolla. Ravissa Lore tahtoi olla kiireinen, mutta ympyröillä sitä sai rauhoitettua aika hyvin. Suorien osuuksien alkaessa se taas yritti hieman kipittää. Pidätteissä huomasin nakkaavani pohkeeni irti hevosen kyljistä, jolloin Lore lisäsi vauhtia. Kun sain pidettyä pohkeet tuntumalla, menivät pidätteet paremmin läpi. Peruutukset sen sijaan olivat kinkkisiä. Lore otti miniaskeleita ja nekin pitkään harkiten. Opettaja ohjeisti peruuttamaan niin kauan, että Lore antaa aina periksi. Sekin tapahtui kyllä, mutta vaati aikaa. Välillä Lore myös lähti poikittamaan peruutuksessa ja sitä korjatessa pyrki eteenpäin sen sijaan, että olisi jatkanut peruutusta suorempana.
Ravissa saimme harjoitella siirtymisiä käyntiin ja takaisin. Kouluohjelmassa on siirtyminen lävistäjällä harjoitusravista käyntiin kolmen askeleen ajaksi. Keskityin muutaman pidemmän käyntisiirtymisen jälkeen treenaamaan juuri tätä. Pidätteet menivät edelleen aika heikosti läpi eikä Lore siirtynyt ravista ihan niissä kohdissa käyntiin kuin olin suunnitellut. Muutamina kertoina se jopa jäi tarjoamaan miniravia mieluummin kuin vaihtoi käyntiin. Arvelen siirtymisvalmisteluni olleen puutteelliset ja taisin antaa myöten ennen kuin ratsu oli ymmärtänyt minut täysin. Niinpä tuloksena oli käynnin sijasta kutistettu raviaskellus. Käyntiin pääsemisen jälkeen askel oli kuitenkin hyvin vetävää, ja Lore siirtyi siitä kohtuullisen helposti takaisin raviin. Arvelin siis, että mikäli olen itse kisaradalla hereillä, saamme siirtymän tehtyä ihan asiallisesti.
Laukassa treenasimme samat osuudet kuin kouluohjelmassa on. Oikean laukan nostimme lyhyen sivun keskeltä, pyöräytimme pitkän sivun keskeltä kymmenen metrin voltin ja tulimme vielä laukkalävistäjän esittäen sen aikana keskilaukkaa, jonka jälkeen palasimme harjoituslaukan kautta uralle päästyämme raviin ja teimme lopuksi siirtymän lyhyen sivun keskellä pysähdyksiin ja neljän askeleen peruutuksen. Oikea laukka nousi joka kerta, mutta hieman ampuen. Kulma meni vähän niin ja näin, kun Lore säntäsi menemään. Voltilla yritin saada menoon tasapainoa, mutta oikea laukka on edelleen Lorella vähän kehnommin pyörivä. Lävistäjälle pääsimme vähän hatarasti, mutta Lore pidensi askelta hienosti. Ongelmana oli vain se, ettei se tullut keskilaukkaa muistuttaneesta menosta helposti takaisin. Joka tapauksessa pääsimme joka kerta laukassa hyvin lävistän perille asti ennen kuin siirryimme raviin. Lore oli kuitenkin innostunut hommasta niin, ettei ravi ollut hallittua, jolloin siirtyminen pysähdykseen valui pitkäksi. Lore ei myöskään ilahtunut peruutuksesta, vaan jäkitti vastaan. Mietin jo mielessäni, kuinka jumittuisimme radalla kinastelemaan pelkästä peruutuksesta. Hätistin kuitenkin ikävät ajatukset pois ja keskityin opettajan avulla hakemaan Loren kuulolle ja peruuttamaan. Toiston myötä harjoitus ei juuri parantunut, ja opettaja neuvoi ajattelemaan kisaradalla normaalia laukkaa hieman lyhyemmäksi ja esittämään keskilaukan jopa mieluummin normaalina laukkana. Ihan vain sen takia, ettei koko rata mene pilalle Loren innostuessa oikeasta keskilaukasta liikaa.
Vasemman laukan kuviona oli nostaa kouluohjelman mukaisesti laukka vähän pitkän sivun alun jälkeen. Sen jälkeen pyöräytettiin toinen kymmenen metrin voltin pitkän sivun keskelle ja ratsastettiin toinenkin lävistäjä keskilaukkaa osan siitä esittäen. Lore oli täpinöissään ja ampaisi taas riehakkaasti laukkaan, vaikka tein pyynnön silkkihansikkain. Vasen laukka on kuitenkin Lorella parempi, joten ainakaan oma istuntani ei hajoillut niin pahasti. En kuitenkaan saanut Lorea malttamaan, joten meno oli hieman kaahaamista. Voltti selvittiin pystyssä pysyen, mutta melkoisen epätasapainoisesti. Laukkalävistäjällä en pyytänyt Lorea enää niin selvästi eteen, vaan annoin sille tilaa vähän pidentää askelta. Jälleen pääsimme lävistäjän loppuun hyvin ennen siirtymistä raviin. Se ei kuitenkaan vieläkään ollut hallinnassa, joten meno oli holtitonta. Toisella yrittämällä jarruttelin selvästi Lorea koko matkan lävistäjälle, jolloin tulimme sen paljon asiallisemmin. Ravikin oli piirun verran paremmin hanskassa, mutta vielä kaukana tasaisesta.
Loppuraveissa saimme testata vielä keskiravia. Oikeassa kierroksessa lävistäjälle tehty keskiravi lähti mielestäni aika kivasti. Lorelle tarvitsi antaa vain hieman tilaa, jolloin se pidensi askelta hyvin. Se tuli myös mukavasti takaisin harjoitusraviin. Sen sijaan keskiravi vasemmassa kierroksessa ei lähtenytkään niin sujuvasti. Mikä lie ollut syynä, mutta edes pohkeilla avustaminen ei saanut Lorea venyttämään askelta. Opettaja muistutti huolehtimaan keskiravissa omasta istunnasta, etten turhaan suorista käsiäni ja nojaudu liikaa taakse. Keventäessäni ravia Lore yritti taas kipittää, jolloin pyörittelin vielä sen aikaa ympyröitä, että se malttoi rauhoittua ja vähän rentoutua. Sen jälkeen pääsinkin siirtymään käyntiin ja hyppäsin kävelyttämään kisaratsuni maasta käsin.
Vaikka tunti meni vähän niin ja näin ja vaikka minua lähinnä naurattaa tuleva kisakoitoksemme, en voinut olla rapsuttelematta Lorea ja lepertelemättä sille. Jostain syystä se on kuitenkin hapannaama- ja kipityshetkistään huolimatta varsin sympaattinen kaveri. Minulla ei ole mitään hajua, miten se käyttäytyy koulukisoissa eli hyytyykö se, innostuuko vai pysyykö peräti omana itsenään, mutta en jaksa stressata siitä. Tavoitteenani on saada hyväksytty tulos ja toivottavasti osaan ratsastaa Lorea kisajännityksestäni huolimatta sen verran, ettei ratsuni luule meidän olevan esteradalla ja sinkaise meitä kouluaitojen yli. Ennen kisoja on vielä luvassa yksi treeni Loren kanssa, kun toivoin sitä perjantain pienryhmätunnille. Jospa sen tunnin aikana pääsisin itseni kanssa sellaiseen zen-fiilikseen, että se tarttuu sopivasti myös Loreen.
