Perjantain pienryhmätunnille olin toivonut ennakkoon Lorea, ja toiveeni meni läpi. Halusin testata sen kaiken varalta ennen koulukisoja, vaikka lopulta laitoinkin ratsutoiveekseni tuttuun tapaan Peran. Aiemmin viikolla kuulin, että Lore oli opetellut pukittelemaankin, joten jännitin tuntia hieman. Karsinassa Lore oli hitusen vähemmän lohikäärme kuin yleensä, mutta varustin sen silti varalta sidottuna. Sitten maneesissa keskittymiseni herpaantui satulavyötä kiristäessä, ja Lore pääsi nipistämään minua käsivarresta. On se keskittymiskyky sitten lyhyt. Ärähdin sen verran topakasti, ettei Lore enää uudelleen moista temppua kokeillut. Ratsukoita tunnilla oli neljä ja treeniaiheina volttien ratsastaminen ja pohkeenväistö.
Tunnin kuviona oli ratsastaa jokaiseen kulmaan pienet voltit. Pitkien sivujen alusta puolestaan lähdettiin pohkeenväistöön ja keskihalkaisijalle pääsemisen jälkeen suoristettiin ja palattiin väistöllä takaisin uralle. Aluksi tehtävää tultiin kokonaan käynnissä, sitten voltit ravaten ja väistöt käynnissä mennen ja lopulta kokonaan ravissa. Laukassa puolestaan väistöt unohdettiin kokonaan. Kuviona oli pyöräyttää ensimmäisen lyhyen sivun kulma ravissa, nostaa laukka lyhyen sivun keskeltä, pyöräyttää voltti tai pari, jonka jälkeen siirtyä raviin ja ratsastaa vielä toisen kulman voltti. Pitkillä sivuilla sai tehdä sitä, minkä laukkatehtävää varten näki tarpeellisena.
Käynnissä Lore liikkui sekä voltit että väistöt aika mukavasti. Pääosin Lore kulki päänsä kanssa tasaisena ja pyöristyikin hyvin tuntumalle. Väistöissä se jännittyi hieman aluksi, mutta kun keskityin rentouttamaan käsiäni, helpottui Lorenkin meno. Väistöissä Lore oli mukavan herkkänä ja toimikin sangen pienillä avuilla. Varsinaista puolieroa en väistöjen osalta tuntenut, vaan ne menivät aika tasaisesti molempiin suuntiin. Volteilla sain opettajan kehoituksesta miettiä oman rintakehän kääntämistä paremmin menosuuntaan samoin kuin pitää pohkeet tuntumalla hevosen kyljissä. Käynnissä korjaukset oli aika helppo tehdä, ja Lore palkitsi kulkemalla rennommin pyöreänä.
Ravissa Lore päätti alkaa kiihdytellä etenkin, jos suora aukeni sen edessä. Harjoitusravissa istuminen olikin paikoin vähän työlästä, ja opettaja muistutteli pitämään pohkeita edelleen paremmin tuntumalla. Neuvona oli olla painamatta kantapäitä niin vahvasti alas, vaan enemmän viemään jalkoja taaemmas. Neuvon toteuttaminen onnistui aina hetkittäin, mutta monena kertana huomasin jalkojeni vispaavan harmillisesti. Volteilla sain keskittyä ratsastamaan Loren ulkopuolta selkeämmin, jotta en vääntänyt sitä sisäohjalla mutkalle. Volttien aikana kuitenkin saimme Loren kanssa järjesteltyä molemmat itsemme niin, että paikoin meno oli sangen tasaisasta ja jopa rentoa. Samaa ei tosin voi sanoa väistöosuuksista. Kun Lore lähti niiden aikana kipittämään, jäin liikaa ohjaan kiinni, ja Lore jännittyi siitä. Niinpä väistöissä esitimme hirviravia ja kaikenlaista muuta jäykistelyä. Sinällään väistättävä pohje meni edelleen läpi, mutta Loren etupää ei pysynytkään hanskassa, jolloin sorruin ratsastamaan liikaa ohjalla. Oikea ratkaisu olisi ollut jarruttaa menoa istunnalla, jolloin ohja olisi saanut olla rauhassa ja Lore sitä myöten pysyä rennompana. Mutta eipä riittänyt taidot tuohon tällä kertaa.
Laukkakuviossa Lore yritti aluksi ennakoida ja intoutui kipittämään. Onneksi ennen laukannostoa oli aina ratsastettavana ravivoltti, jonka aikana sain Loren malttamaan. Laukat nousivat hieman ampaisten, mutta eipähän ollut epäröintiä. Opettaja toivoi parempaa asetusta niskasta eikä niinkään koko kaulasta. Tähän auttoi ulkopuolen kontrollointi samalla, kun sisäpohkeella pidin hevosen voltilla. Vasen laukka tuntui Lorella kehittyneen huimasti, siinä oli jopa kiva istua. Laukassa emme esittäneet ihan virallista pyöreää menoa, mutta väitän, että aika paljon sinnepäin menomme kuitenkin oli. Lore kuunteli hyvin ja malttoi mennä rauhassa ampaisevan noston jälkeen. Hetkittäin meno oli ihanan vaivatonta, ja mietin tosissani, että kenties Loren kanssa pitäisi jotkin koulukisatkin startata. Siirtyminen laukasta raviin sujui myös ihan kivasti, ja toinen kulmavoltti auttoi saamaan ratsun viimeistään kontrolliin. Oikea laukka olikin sitten oma lukunsa. Se oli Lorelle vaikeampi suunta, mikä näkyi aika kulmikkaana laukkana. Lore ei myöskään mielellään asettunut oikealle, jolloin työstin asiaa pitkien sivujen aikana käynnissä avotaivutusten avulla. Volteilla sisäpohjetta pääsi myös käyttämään paremmin ja välillä myös vasta-asetusta. Suunta oli huomattavasti vaikeampi, mutta lopulta hinkkauksella saimme siihenkin ihan kivoja hetkiä. Lore ainakin yritti, ja minä toivottavasti yritin olla selkeä pyynnöissäni.
Loppuraveissa saimme pyöritellä vapaasti ja halutessamme tehdä muutamia keskiravipätkiä. Päätin huristella Loren kanssa keskiravikokeilut lävistäjille. Pari ensimmäistä ei oikein lähtenyt, kun niitä ennen Lore oli kipittänyt ja ollut kuuntelematta minua. Opettajalta tuli vinkkiä antaa keskiravissa hieman Lorelle tilaa ohjalla, sillä sen vinkkaran rakenteen vuoksi (Loren etu- ja takaosa ovat aivan eriparia) on vain hyväksyttävä, että sen keskiravi ei lähde ylä-, vaan alamäkeen. Tämän neuvon ja paremman valmistelun avulla saimme ihan hyvät pätkät keskiraviakin. Lore lähti pienen tilan ohjasta saadessaan venyttämään askelta vähän rennommin, ja maltoin antaa sen tehdä työn. Lävistäjän jälkeen Lore myös antoi ottaa kiinni helposti, jolloin ero näiden kahden ravin välillä oli helpommin havaittavissa. Keskiravin jälkeen hain Loren vielä rennoksi tavallisessa ravissa, kunnes siirryin käyntiin ja pomppasin satulasta menemään loppukäynnit maasta talutellen. Tulipa siinä myös rapsuteltua ja leperreltyä enemmän ja vähemmän tuulella käyvälle ruunalle. Onhan se paikoitellen vähän häijy ainakin karsinassa, mutta ratsastaessa näemmä osaa olla varsin miellyttäväkin. Oli ihan outoa tunnin aikana huomata, kuinka sain korjattua sekä omaa että hevosen menoa. En tietenkään koko aikaa, mutta useana eri hetkenä. Lore myös vastasi korjauspyyntöihini usein hyvin, ja meno parani. Kaikkea sitä, tätäkö se ratsastaminen taas olikaan?
