Vaihtoja kerrakseen

Tallinmäen maanantain tunnilla oli mukavasti vuorossa esteitä. Ratsunikin arvasin oikein eli Jettihän sieltä tuli. Alkuverryttelyssä saimme mennä käynnissä ja ravissa aika itsenäisesti. Pyörittelin niin voltteja kuin tein temponmuutoksia ja opettajan vinkistä vielä vähän väistöjä. Volteilla Jetti pyrki painamaan hieman sisälle etenkin oikeassa kierroksessa, mutta meni muutoin tuttuun tyyliinsä. Väistöjä tein ravissa, ja ne sujuivat aika kivasti edelleen. Temponmuutokset pyrin pitämään lyhyinä, jotta olisin saanut Jetin olemaan kuulolla ja odottamaan, mitä seuraavaksi pyydän. Rauhallisempi ravi onnistuikin kivasti, ja pääsimme siitä vähän reippaampaan askellukseen kohtuullisesti. Menossa olisi saanut olla vielä vähän enemmän terävyyttä silti.

Laukassa verryttelimme ensin omaan tahtiimme ennen kuin hyppäsimme muutaman kerran yksittäisen kavaletin (ratapiirroksen este numero 1). Kuviona oli tulla kavaletin yli kertaalleen ympyrällä ja vaihtaa sitten toisella ylityksellä suuntaa. Sitten taas pyöräytettiin ympyrä kavaletin yli ennen kuin alettiin vaihdella suuntaa jokaisella hypyllä. Jetti liikkui ihan kohtuullisesti, joten pääsimme kavaletista aina ilman kummempia ongelmia yli. Oikea laukka vaihtui poikkeuksetta joka kerta vasemmaksi, mutta vasemmasta oikeaan laukkaan vaihtaminen ei sujunutkaan niin kivasti, vaan Jetti tarjosi ristilaukkaa. Etupää vaihtoi aina oikein, mutta jostain syystä takapää ei ehtinyt hypyssä mukaan, vaan tuli muutaman askeleen jälkeen perästä. Opettaja neuvoi olemaan tekemättä vaihdosta isoa numeroa, vaan antamaan enemmänkin Jetille vain tilaa vaihtaa. Tämä vinkki auttoi, kun en ollut itse ennakkoon häseltämässä, vaan maltoin ratsastaa reitin ja olla itse ajattelemassa menoa oikealle. Näin Jettikin huomasi, minne menemme ja saattoi vaihtaa laukan kerralla vasemmasta oikeaan.

Sitten tulimmekin viereisen radan esteet 1-5 kahteen kertaan. Lähdimme matkaan oikeassa laukassa ylittäen ykkösesteenä olleen kavaletin. Laukka vaihtui tässä molemmilla kierroksilla vasemmaksi, sen kanssa kun ei ollut ongelmaa. Kakkosokserille pääsimme ihan hyvin muutoin, mutta laukka oli vähän hidasta. Tie kolmoselle tuli ratsastettua ehkä turhan jyrkästi, jolloin vauhti pääsi sammumaan. Sen ja onnettoman johtamishäseltämiseni seurauksena Jetti laskeutui molemmilla kierroksilla ristilaukassa alas. Ensimmäisellä kerralla ehdin korjata sen lennosta, toisella kertaa piti pyöräyttää voltti, jotta ei tarvinnut pilata etenemistä ristilaukalla. Nelosokseri ylittyi ihan hyvin, ja laukkakin vaihtui siinä oikeasta vasemmaksi. Viitoskavaletilla saimme kuin saimmekin vasemman laukan oikeaksi, kun saatoin hieman pelata tiellä, ottaa vaihdon rennommin ja antaa Jetin tajuta uusi suunta ja vaihtaa laukka itse. Suurin ongelma molemmilla radoilla oli se, ettei laukka ollut kovin aktiivista, jolloin meno oli hieman matelemista ja sitä myöten ei kovin sujuvaa. Estekorkeus oli maksimissaan 60 senttiä.

Lopuksi tulimme vielä kahdesti miniradan esteillä 6-8. Nyt lähdimme matkaan oikeassa laukassa ylittäen kuutosokserin. Sen ylitys meni ok, ja Jetti vaihtoi oikean laukan kiltisti vasemmaksi. Siitä jatkoimme seiskaokserille, ja yritin välissä nohittaa Jettiä vähän liikkumaan, kun olin antanut sen uinahtaa vuoroa odottaessamme. Mitään hurjaa heräämistä ei tosin tapahtunut, mutta seiskankin yli pääsimme ihan hyvin. Nyt tie kahdeksikolle oli piirun verran parempi, mutta niin vain katalasti vasen laukka ei vieläkään vaihtunut puhtaasti oikeaksi, vaan edelleen Jetti meni hetken ristilaukassa ennen kuin vaihtoi. Pah! Tässä vaiheessa muistin, että oma tiedottamiseni oikealle vaihdon saamiseksi on aina ollut puutteellista. Yleisimmin sen takia, ettei oikea pohkeeni ole toiminnut, jolloin en ole uskaltanut johtaa riittävästi, jottei hevonen kaadu heti hypyn jälkeen oikealle. Jetin kanssa tätä ongelmaa ei tosin ilmennyt, joten tällä kertaa jokin muu meni vikaan.

Saimme tulla Jetin kanssa samat kolme estettä vielä uudelleen. Opettaja nosti esteet noin 75 senttiin, ja jopas ne kehtasivat näyttää isoilta. Opettaja neuvoi herättämään Jetin nyt kunnolla, jolloin nohitinkin sen pitkän sivun alusta liikkeelle. Kaarteessa ennen ensimmäistä hyppyä sitten tasapainotin ja annoin Jetin edetä. Kuutosokseri ylittyi edelleen hyvin, mitä nyt jännitin itse sitä ja unohdin pitää pohkeet tuntumalla, jolloin ne heilahtivat taakse. Jetti vaihtoi laukan hyvin ja innostui esteen jälkeen etenemään. Tasapainotin taas hieman kaarteessa, ja jatkoimme seiskalle. Nyt laukka rullasi hyvin, ja Jetti ponnisti hyvästä kohtaa ylittäen toisenkin okserin hienosti. Kaarteessa kahdeksikolle laukka pääsi aavistuksen verran sammumaan, mutta esteen bongatessaan Jetti reipastui hyvin. Sain katsottua askeleet, jolloin pääsin hyppyyn mukaan ja ennen kaikkea ehdin rentoutua. Jettikin vaihtoi viimein puhtaasti vasemman laukan oikeaksi, jes!

Loppuravit ja -käynnit menimme peltolenkin kautta. Se oli hyvä nollaus hyppelyille. Itseä jäi harmittamaan oman mukautumisen kehnous noilla vähän isommilla esteillä. Pohkeet pääsivät heilahtelemaan taakse ja pyrin suoristautumaan hypyn jälkeen aivan liian aikaisin. Kenties olen mennyt taas sen verran niitä pienempiä, että hätäilen edelleen näiden "isompien" korkeuksien kanssa. Sitten olen taas unohtanut sen, että odotan hypyn rauhassa loppuun. Positiivista oli kuitenkin se, että Jetti heräsi liikkumaan paljon paremmin, kun esteet nousivat hieman eikä sille hypyt saati omiaan puuhaillut kuski tuottaneet ongelmaa. Sentään toinen meistä hanskasi homman toisen vähän ihmetellessä menoa. Onneksi tämäkin vaiva on sellainen, josta todennäköisesti pääsee eroon yksinkertaisesti treenaamalla.