Viimeinen treeni ennen kisoja

Keskiviikon tunnilla oli toisen kerran putkeen esteitä sunnuntain estekisoihin sopivasti passaten. Ratsuksi sain kisaratsuni eli Peran, ja ratsukoita oli yhteensä ihanasti vain viisi. Yhtä lukuun ottamatta kaikki muut olivat myös menossa kisoihin. Tunnilla pääsimme treenaamaan niin erikoisemman noppaesteen ylitystä kuin suoria linjoja ja sarjaa. Lopuksi sai vielä tulla sopivan pätkän jo hypätystä radasta, ja pääsin treenaamaan Peran kanssa uusinnan ratsastamista. Hyvä treeni siis juuri ennen kisoja.

Alkuverryttelyssä Pera liikkui kohtuullisesti itse, sillä se oli mennyt jo edellistunnilla. Teimme aika nopean kisatyylisen verryttelyn eli jokainen sai mennä oman mielensä mukaan sitä, minkä tarpeelliseksi koki. Peran kanssa riitti oikeastaan vain tarkistus, että kaasu, jarru ja ratti olivat mukana niin kuin ne suunnilleen olivatkin. Verryttelyhyppyinä tulimme ratapiirroksen estettä 2 vasemmassa laukassa ja oikeassa laukassa estettä 1. Pera tuli hieman lähelle esteitä, mutta koska ne olivat pieniä, ei se haitannut. Itse liioittelin myötäystä, mistä opettaja huomauttikin. Lohtuna oli se, että Pera on hyvin itse tasapainossa esteen jälkeen, jolloin se ei hyödynnä kuskin liioittelua ampaisemalla matkoihinsa. Saisin silti olla tarkempi, jotten nakkaa ohjia aina pois, jos jotain meneekin vikaan ja pitää päästä nopeasti vaikuttamaan hevoseen. Muuten hypyt menivät hyvin, ja sain laskettua ponnistuspaikat oikein.

Seuraavaksi tulimme oikeassa kierroksessa suoran linjan esteet 2 ja 3 sekä yhden laukan sarjan 4a ja 4b. Aloitin vähän turhan löysästi, jolloin linja meni kuudella askeleella, mutta oikeastaan pakotin Peran hyppäämään kuudennella askeleella. Se olisi ottanut vielä pienen seitsemännen askeleen, mutta ihmeellisesti totteli minua. Olin kuitenkin pyynnössäni myöhässä, jolloin Pera joutui lähtemään hyppyyn epätasapainoisesti ja siitä tulikin töksähtävä esitys. Kiitin kuitenkin hevosta siitä, että se totteli, vaikkakin ratkaisu oli sille epäedullinen. Linjan jälkeen opettaja kehotti hakemaan menoon rytmiä ja terävyyttä löysyyden sijaan. Sarjan pääsimme hyvin ilman kommelluksia, ja laukan Pera vaihtoi esteen jälkeen ensin etupäällä, sitten raviaskeleen kautta takapäällä. Toisella yrittämällä hyödynsin kevyttä istuntaa ennen ensimmäistä estettä, jolloin Pera liikkui paremmin ja tuli välin viidellä askeleella hienosti. Opettaja neuvoi linjan jälkeen tasapainottamaan itseäni huolehtimalla omasta vasemmasta kyljestä ja vasemmasta pohkeesta. Sarjan a-osalle tulimme vähän lähelle, mutta Pera venytti sen verran, että selviytyi b-osasta ongelmitta. Tällä kertaa laukka vaihtui b-esteen hypyssä suoraan oikeasta vasemmaksi.

Tämän jälkeen tulimme vasemmassa laukassa kaksi kertaa yksittäisen esteen numero 6, joka oli noppalaatikko. Ensimmäisellä yrittämällä sekä minä että Pera taisimme jännittää estettä, jolloin Pera teki siihen kunnon minihypyn. Oma istuntani vähän petti, mutta samalla tohelointini nauratti. Ei pitäisi itse jäädä kyttäämään estettä, sillä muutoin ratsukin arvelee sen olevan jotain epäilyttävää. Toisella yrittämällä olinkin jo vähän topakampana, jolloin sain laskettua askeleet hyppyyn, ja Pera meni muitta mutkitta nopan yli. Pitää toivoa, ettei kisoihin tule kovin eksoottisia esteitä, sillä talven aikana niitä ei juuri ole taidettu käyttää. Toisaalta jos vain itse olen oikeasti menossa esteiden yli, niin kyllä se hevonenkin tulee mukana.

Sitten tulimmekin kuuden esteen radan noin 70 sentin korkeudella. Oikeassa laukassa este numero 1 ylittyi hyvin ilman mitään liioittelua. Suora linja 2-3 meni tasaisesti kuudella askeleella, kun en yrittänytkään perusrata-ajatuksella kiihdytellä vielä ylimääräistä. Sarja ylittyi parhaiten tällä kertaa eikä siinä ollut mitään säätämistä, laukkakin vaihtui b-osan ylityksessä oikeasta vasemmaksi. Saimme käytettyä tilaa ihmeen hyvin ennen kuin tulimme kuutosesteelle, joka ylittyi myös ongelmitta. Ilmeisesti jäin fiilistelemään sujuvaa rataa, sillä kuutosesteelle tulikin otettua sitten kuusi normaalia askelta sekä pieni seitsemäs. Huomasin tilanteen siinä vaiheessa, kun luulin hyppyyn olevan kolme askelta ja koetin pyytää Peraa eteen. Myöhässä siis, mutta kuitenkin. Pera ei tällä kertaa lähtenyt venyttämään, vaan piti mielensä ja otti seitsemännen askeleen. Hyppy ei ihme kyllä täysin kärsinyt, mutta sujuvampaa olisi ollut kuudella askeleella.

Tunnin viimeisenä tehtävänä toivoin uusintaradan, ja tulimmekin erikseen esteet 7-10. Ensimmäinen este ylittyi helposti, mutta sitten keksin alkaa nohittaa Peraa jostain ihmeen syystä sarjalle. Ei se olisi tarvinnut niin paljon eteenpäin ajamista, kuten opettajakin radan jälkeen kommentoi, mutta onneksi Pera ei vetänyt hernepeltoa turpaansa, vaan meni sarjan tasaisesti ja vaihtoi vielä oikean laukan vasemmaksi b-osalla. Käänsin aavistuksen nopeammin esteelle 9 ja pyysin Peraa reipastumaan hieman. Ysi ylittyikin sujuvasti, ja pääsimme viimein suoran linjan kuudella askeleella ilman, että viimeisenä ollut noppaeste aiheutti mitään pulmia. Jes! En ehkä ratsastanut niin tiukasti kuin olisi voinut, mutta ainakin tällaisilla teillä Pera sekä kääntyy että liikkuu hyvin. Kisoissa tuskin kannattaa ihan villiksi heittäytyä, mikäli haluan puhtaan radan. Jostain syystä kisoihin ei tullut kovin paljon ilmoittautumisia, ja omassa luokassani onkin hurjat neljä ratsukkoa.



Tunnin jälkeen opettaja tuumasi, että meno kokonaisen radan ja uusinnan osalta oli näyttänyt sujuvalta ja siltä, että Pera oli menossa sataprosenttisesti kaikkien esteiden yli. Alkutunnista nynnyilin taas jostain syystä, mutta hyppyjen sujuessa aloin taas rentoutua ja luottaa siihen, että Pera menee, jos minäkin olen menossa. Kisoissa minulla tosin ei ole näin paljoa aikaa rentoutua, vaan samaan fiilikseen pitää päästä nopeammin. Siispä pitää vain muistaa pitää pohkeet kiinni, ratsastaa hyvät tiet ja ennen kaikkea olla itse menossa mukana. Jospa sillä saisimme Peran kanssa puhtaan ja sujuvan radan kisaolosuhteissakin.

Videoista kiitos Alekseille!